- 16.11.15 16:02
#78212
Liiketiloja on kahteen isoon ryhmään: niitä jotka palvelevat lähiympäristöä ja niitä, jotka palvelevat laajaa aluetta. Näillä on ihan eri laatukriteerit ja suunnitteluperiaatteet.
Kauppakeskukset ovat tätä jälkimmäistä tyyppiä. Niissä on niin paljon liiketilaa yhden katon alla, että mikään asukastiheys ei yksinään riitä tuomaan riittävästi asiakkaita kävelyetäisyydeltä. Joten keskeinen asiakasryhmä tulee laajalta alueelta eri liikennevälineillä. Junalla, bussilla, autolla, polkupyörällä… Tämän lisäksi asiakkaan suurempi keskietäisyys tekee yksittäisestä ostostapahtumasta suuremman, koska sama asiakas ei ehdi sahata kauppakeskuksessa päivittäin. Toisaalta asiakkaan ostovoima on vähän pienempi, koska hänen ostovoimaansa kuluu myös matkoihin ja erityisesti autoon.
Kivijalkakaupat ovat ensimmäistä tyyppiä. Liiketilaa on melko vähän ja se on pienissä yksiköissä. Aktiivisen liiketilan määrä asettuu suurin piirtein asukastiheyden mukaan, koska pääasiallinen asiakas tulee lähistöltä jalan. Kivijalkakauppa on hyivn fokusoitunut kauppaan: Kivijalkakaupalla ei ole asiakaspysäköintiä ja joukkoliikenneyhteyskin on tyypillisesti lähistön katuverkolla sijaitseva bussi- tai ratikkapysäkki.
Asiakkaiden kollektiivinen ostovoima ei juurikaan muutu, vaikka liiketilaa olisi enemmän. Piirakka vain jakautuu vähän eri tavalla. Joten jos yhteiskunta ja kaupat investoivat paljon liikenteeseen ja uusiin keskuksiin jotta kauppakeskukset ovat houkuttelevia, osa kivijalkakaupan asiakaspohjasta ajaa mielummin autolla kauemmas ostoksille. Myös vanhemmista kauppakeskuksista siirtyy asiakaspohjaa uusiin kauppakeskuksiin, joissa on siistimmät tilat ja trendikkäämmät liikkeet. Toisaalta jos yhteiskunta kaavoittaa korkeita asukastiheyksiä huonommilla liikenneyhteyksillä siirtyy suurten ja kaukaisten kauppakeskusten asiakkaita kivijalkakaupan ja pienempien ostoskeskusten piiriin. Kumpikaan suuntaus ei ole sinänsä huono. Molempia voi myös soveltaa yhtäaikaa.
Keski-Pasilassa on kaikin puolin jatkettu suunnitteluperinnettä suurten kauppakeskusten suuntaan. Liikenneyhteyksiin todellakin panostetaan, ja kauppakeskussuunnitelmat ovat massiivisia. Tämä välttämättä ohentaa katteita lähiympäristön kaupassa, jolloin osa niistä putoaa kannattavuuden alle.
Minusta Helsingin keskustassa ja sen lähistöllä, myös Pasilassa pitäisi keskittyä kivijalkatyypin kauppaan. Eli nostetaan asiakastiheyksiä mutta pidetään uusien liiketilojen ja liikenneyhteyksien massa pienenä. Uudet asukkaat siirtävät asuinpaikkansa mukana ostovoimaansa pois ulkokaupungin kauppakeskuksista keskusta-alueen olemassaoleviin kauppakeskuksiin sekä lähellä olevaan (osittain olemassaolevaan) kivijalkakauppaan. Kehäteiden ulkokaupungilla voidaan yhtäaikaa soveltaa suurkauppakeskuksia liikennesolmujen ympärillä, se on sinne sopiva malli. Lähiövyöhyke kun tuskin autioituu, vaikka kaupunki kasvaisi vierellä.
Kauppakeskukset ovat tätä jälkimmäistä tyyppiä. Niissä on niin paljon liiketilaa yhden katon alla, että mikään asukastiheys ei yksinään riitä tuomaan riittävästi asiakkaita kävelyetäisyydeltä. Joten keskeinen asiakasryhmä tulee laajalta alueelta eri liikennevälineillä. Junalla, bussilla, autolla, polkupyörällä… Tämän lisäksi asiakkaan suurempi keskietäisyys tekee yksittäisestä ostostapahtumasta suuremman, koska sama asiakas ei ehdi sahata kauppakeskuksessa päivittäin. Toisaalta asiakkaan ostovoima on vähän pienempi, koska hänen ostovoimaansa kuluu myös matkoihin ja erityisesti autoon.
Kivijalkakaupat ovat ensimmäistä tyyppiä. Liiketilaa on melko vähän ja se on pienissä yksiköissä. Aktiivisen liiketilan määrä asettuu suurin piirtein asukastiheyden mukaan, koska pääasiallinen asiakas tulee lähistöltä jalan. Kivijalkakauppa on hyivn fokusoitunut kauppaan: Kivijalkakaupalla ei ole asiakaspysäköintiä ja joukkoliikenneyhteyskin on tyypillisesti lähistön katuverkolla sijaitseva bussi- tai ratikkapysäkki.
Asiakkaiden kollektiivinen ostovoima ei juurikaan muutu, vaikka liiketilaa olisi enemmän. Piirakka vain jakautuu vähän eri tavalla. Joten jos yhteiskunta ja kaupat investoivat paljon liikenteeseen ja uusiin keskuksiin jotta kauppakeskukset ovat houkuttelevia, osa kivijalkakaupan asiakaspohjasta ajaa mielummin autolla kauemmas ostoksille. Myös vanhemmista kauppakeskuksista siirtyy asiakaspohjaa uusiin kauppakeskuksiin, joissa on siistimmät tilat ja trendikkäämmät liikkeet. Toisaalta jos yhteiskunta kaavoittaa korkeita asukastiheyksiä huonommilla liikenneyhteyksillä siirtyy suurten ja kaukaisten kauppakeskusten asiakkaita kivijalkakaupan ja pienempien ostoskeskusten piiriin. Kumpikaan suuntaus ei ole sinänsä huono. Molempia voi myös soveltaa yhtäaikaa.
Keski-Pasilassa on kaikin puolin jatkettu suunnitteluperinnettä suurten kauppakeskusten suuntaan. Liikenneyhteyksiin todellakin panostetaan, ja kauppakeskussuunnitelmat ovat massiivisia. Tämä välttämättä ohentaa katteita lähiympäristön kaupassa, jolloin osa niistä putoaa kannattavuuden alle.
Minusta Helsingin keskustassa ja sen lähistöllä, myös Pasilassa pitäisi keskittyä kivijalkatyypin kauppaan. Eli nostetaan asiakastiheyksiä mutta pidetään uusien liiketilojen ja liikenneyhteyksien massa pienenä. Uudet asukkaat siirtävät asuinpaikkansa mukana ostovoimaansa pois ulkokaupungin kauppakeskuksista keskusta-alueen olemassaoleviin kauppakeskuksiin sekä lähellä olevaan (osittain olemassaolevaan) kivijalkakauppaan. Kehäteiden ulkokaupungilla voidaan yhtäaikaa soveltaa suurkauppakeskuksia liikennesolmujen ympärillä, se on sinne sopiva malli. Lähiövyöhyke kun tuskin autioituu, vaikka kaupunki kasvaisi vierellä.

