Kölnin karnevaalit ovat kyllä jokaiselle kokemisen arvoinen juttu, jos vain tuolla päin sattuu samaan aikaan olemaan. Itse päädyimme vahingossa varmaan 11.11. viikonlopun Kölnin reissua varten, tietämättä mitään karnevaalikauden avaijaisista. Ihmettelimme vain, että niin monet hostellit olivat varattuja.
Perjantaina 10.10. lähtiessämme bussilla Maastrichtin rautatieasemalta totesin Brianille, amerikkalaiselle vaihtarikaverilleni, että pidetään hauskaa kunhan ei vain jouduta pulaan. Tasan 45 minuuttia myöhemmin Aachenin rautatieasemalla, Saksan puolella, noustessamme ulos bussista meitä vastaan marssii kaksi karskeaa kahden metrin pintaa lähentelevää saksalaista poliisia. Toinen heistä huudahtaa,
"Halt, Polizei!"
Yritä siinä nyt pitää pokka kasassa.
Vihreätakkiset poliisit asettuvat meidän eteemme. Seuraa saksankielinen tiukka, vähemmän ystävällinen litannia sanoja, joista ymmärrän vain osan vajavaisilla saksan taidoillani. "Sorry, we don't speak German," sanoo Brian.
Paljastuu, että saksalaiset poliisit epäilevät meitä mahdollisesti huumeiden kuljettamisesta Saksaan Alankomaista ja he haluavat tutkia meidät. Kuulemma monet nuoret yrittävät sitä ja meillä kävi "vain onni" päästessämme satunnaiseen otantaa. Meidät talutetaan tiukassa vartiossa läpi aseman ja olo on kuin rikollisella. Tutkittuaan vaattemme ja reppumme, meidät päästetään menemään. Ilman anteeksipyytelyitä tai mitään. Tätäkö siis saksalaiset tarkoittavat sanoessaan "Willkommen in Deutschland"?
1. Tapauksen johdosta missaamme ensimmäisen yhteyden Kölniin. Ei muuta, mutta Sufjan Stevensin konsertti jonne meillä on liput on alkamassa klo 21.00 ja sinne on pian kiirus.
2. Kölnissä otamme pikaraitiovaunun väärään suuntaan. Toteamme, että Kölnin liikenteen ohjeistus ja linjakartat ovat erittäin huonosti suunniteltuja. Otamme vaunun toiseen suuntaan. Kesken matkan se menee rikki, mutta onneksi maanpäällisellä osuudella.
Hukassa siellä jossakin.
3. Harjailemme kaupungilla, yrittäen etsiä toista linjaa. Löydämme sen ja vaihdamme linjalle mikä vie meidät hostellimme luokse laitakaupungilla. Hostellin ohjeissa lukee "vastapäätä asemaa". Vastapäätä asemaa kohoaa kyllä harvinaisen ruma kerrostalo, mutta ei hostellia.
4. Kysyttyäni neuvoa viideltä eri paikalliselta, yksikään heistä ei tiedä missä tämä hostelli sijaitsee. Harhailemme aseman lähistöllä tunnin. Hostelli löytyy metsämäisen puiston takaata, 500 metrin päästä.
5. Check-inin jälkeen lähdemme takaisin keskustaan, aikaa Sufjan Stevenssin keikan alkuun on 30 min. Raitiovaunu pysähtyy asemalla, joka on juuri ennen Köln Hauptbanhof-asemaa, määränpäätämme. Kuuluu kuullutus, josta en saa selvää. Kaikki matkustajat lähtevät pois vaunusta, paitsi me. Ihmetellemme hetken. Seuraamme katseellamme, kuinka kuski kävelee pikaraitiovaunun päästä toiseen päähän. Vaunu lähtee liikkeelle - mutta väärään suuntaan.
6. Köln alkaa vatuttaa.
7. Seikkailtuamme ja viivästyttyämme lisää, selviää että huoltotöiden takia linjastossa on muutoksia. Jäämme jossain päin keskustaa pois ja jatkamme jalan. Kello on 21.00. Juoksemme keskustan läpi, käyttäen apunamme karttaa jonka ostimme hostellista. Ehdimme konserttiin, joka on onneksi hieman myöhässä.
8. Köln ja Saksa alkavat tuntua hyvältä.
Fiilis kaduilla on aivan uskomaton. Kaikilla on hauskaa, kaikki ovat vapautuneita, kaikki laulavat, tanssivat ja yksinkertaisesti pitävät hauskaa. Miksei Suomessa voi olla mitään vastaavaa?
Anna ja pandat. Törmäsimme toiseen pandoista hieman myöhemmin. Se huojui paikoillaan, olutmuki toisessa kädessään, pissistellen aitaa vasten.
Pari erittäin mukavaa saksalaista, joihin törmäsimme jossain vaiheessa iltaa
Ryhmäkuva eräältä Kölnin pääkaduista
Joku satunnainen saku.
Ystävämme vihreissä.
Odotimme tyttöjen kanssa paikallisessa Burger Kingissa samaan aikaan, kun Viktor ja Jerry olivat vaateostoksilla.
Kaduilla raikui iloinen
Viva, Colooniiia!-laulu, johon me myös liityimme. Sekä yhdessä tanssiviin porukoihin. Kaikki olivat iloisella päällä.
Tässä Viva Colonia hieman ammattimaisemmin esitettynä
http://www.youtube.com/watch?v=Hw5HmEjSyM4
Illan lähestyessä loppua, muut vain päivän viipyvät maastrichtilaiset vaihtarit lähtivät takaisin kotia kohden, mutta itselläni ja Brianilla oli vielä sunnuntai aikaa Kölnissä. Suuntasimme Heumarktille, jossa oli illan päättäjäisbileet.
Kutsuimme tätä laulaajaa "White pantsiksi". Lieneeköhä suurempikin kuuluisuus Saksassa?
Tässä YouTubesta löytynyt pätkä, jossa kuuluu noiden kahden coverisoittoa:
http://www.youtube.com/watch?v=SXXjM_FRreA
Loppuvaiheessa iltaa ei voinut kuin nukahtaa tolpilleen, ääni käheänä laulusta
Seuraava aamu avautuikin hieman väsyneissä, mutta hyvissä fiilksissä. Karnevaali on iso tapahtuma myös muissa alueen kaupungeissa, mutta Kölnin karnevaali on se suurin. 11.11. oli yksi elämäni hauskimpia ja ikimuistoisimpia päiviä. Mitenköhän Suomessa onnistuisi vastaavanlainen katukarnevaali kaupungeissa? Aivan ihan vastaavaa ei meiltä löydy.
(And where's the beer smilie? Can't find it, would fit in great here)
