Perusteita esim. Antero Alkun sivulta osoitteesta:
http://kaupunkiliikenne.net/
Ausser kirjoitti: Miinuksena verrattuna pikaraitiotiehen olettaisin alhaisemman kulkunopeuden sekä imagollisesti raitiotie lienee urbaanimpi?
Nopeus on molemmilla liikennevälineillä väylän ominaisuus, ei vaunun. Radasta tai autokaistasta voi tehdä nopean tai hitaan. Nopein on tietysti kokonaan tasoeristetty metro tai BRT (bus rapid transit), mutta se maksaa 5-10 kertaa enemmän kuin muun liikenteen kanssa tasossa kulkeva rata.
Suomessa ainoa raitiotiejärjestelmä on Turun lopetuksen jälkeen 1972 ollut Helsingissä, missä sähköistetty järjestelmä on ollut yhtäjaksoisesti toiminnassa yli sata vuotta. Se suurelta osin perinteinen ns. katuraitiotiejärjestelmä, eli vaunut kulkevat muun liikenteen joukossa ja pysäkkejä on tiuhassa. Helsingin ratikat ovat siksi hitaita, mutta niin olisivat bussitkin noilla reiteillä ja pysäkeillä.
Urbaani imago ei ole ihan pelkkää imagoa, vaan sähköllä kulkeva ratikka on lähipäästötön ja hiljainen (ainakin jos rata on kunnossa), ja lisäksi kyyti on kiskojen ansiosta selvästi tasaisempaa kuin kumipyörillä. Siksi ratikka yleensä koetaan kaupunkitilassa selvästi miellyttävämpänä kuin jyrisevä dieselbussi. Tämä varmaan muuttunee osittain sähköbussien myötä, mutta rengasmelu ja -pöly niissäkin silti on.
Raitiovaunun oleellinen etu bussiin nähden on kapasiteetti. Yhtä kuljettajaa kohti voi olla 2-3 kertaa enemmän matkustajia, Keski-Euroopan pisimmissä kahden tai kolmen vaunun yhdistelmissä enemmänkin. Kapasiteetista on pienempien palkkakulujen lisäksi se hyöty, että liikenne pysyy paremmin säännöllisenä kun isompia vaunuja voidaan ajaa vähän harvemmilla ja helpommin hallittavilla vuoroväleillä. Helsigissä linjaa 550 (Jokeri) ajetaan busseilla ruuhkassa niin tiuhaan (3 min?), että liikenteen normaalit vaihtelut aiheuttavat bussien klimppiintymisen. Matkustajan kannalta tämä on iso ongelma, kun bussi ei tulekaan kolmen minuutin päästä, vaan viidentoista minuutin päästä tulee neljä bussia jonossa. Asiaan varmasti auttaisi muusta liikenteestä eristettyjen bussikaistojen lisääminen, mikä rakennuskustannuksina on samaa luokkaa kuin raitiotien rakentaminen (mutta joskus lasketaan tienrakentamisen eikä joukkoliikenteen budjetista). 550:aa ollaan muuttamassa raitiotieksi paraikaa.
Ratikat ovat hankintahinnaltaan kalliimpia kuin bussit, mutta paljon pitkäikäisempiä, koska kiskoliikenteessä on paljon vähemmän tärinää ja sähkömoottorit ovat pitkäikäisiä dieseleihin verrattuna. Helsinki on remontoinut ja pidentänyt 70-luvun nivelvaunuja niin, että niillä ajetaan vielä pitkään. Helsinki todennäköisesti poistaa 90- ja 2000-luvun alussa hankitut epäonnistuneet ensimmäisen sukupolven matalalattiavaunut ennen vanhoja nivelvaunuja. Bussiliikenteessä ei juuri voi unelmoida 50- tai 60-vuoden käyttöiästä. Helsingissä raitioliikenne on ainoa joukkoliikennejärjestelmän osa, joka suunnilleen kattaa liikennöintikulunsa lipputuloilla. Tämä siis huolimatta osin epäonnistuneista vaunuhankinnoista ja hitaasta rataverkosta. Kannattavuus johtuu siitä, että ratikoilla tehdään suhteessa suuri määrä lyhyitä matkoja kantakaupungissa. Bussit eivät pysty samaan kapasiteettiin ja toisaalta ajavat joukkoliikenteen kannalta epäkiitollisemmassa kaupunkirakenteessa, eli pitkin lähiöitä.
Tästä päästään siihen, että joukkoliikenneväyliä suunnitellaan tai ollaan suunnittelematta osana kaupunkirakennetta. Raitiotie on kannattava siellä, missä käyttäjiä on niin paljon, että bussilinjalla heitä ei voida palvella kunnolla. Tämmöinen käyttäjämäärä taas käytännössä syntyy semmoisessa kaupunkirakenteessa, jossa on tarpeeksi suuri asukastiheys ja joukkoliikenteen verkko tarpeeksi hyvin toimiva (=tarpeeksi suorat linjat paikkoihin, joihin käyttäjillä on tarve päästä). Kärjistäen: kiharaisista pussikaduista koostuvassa omakotitalolähiössä mitään joukkoliikennemuotoa ei saa toimimaan kohtuudella, Helsingin umpikorttelialueella varmaan mikä tahansa vaunu toimisi ainakin välttävästi hitaallakin väylällä.
Tampereen hankkeessa siis ei pidä tuijottaa siihen, onko vaunussa kumiset vai teräksiset pyörät, vaan siihen, millaista kaupunkia rakennetaan ja millaista joukkoliikenteen palvelua siihen.