E38 kirjoitti:Sillan rakentaminen vs. Metro = oikeasti edes uneksi metroa sillan vaihtoehdoksi, koska se maksaa ikävä kyllä timantteja. Metro olisi siitä huolimatta satsaus paljon pidemmälle tulevaisuuteen, koska sitä voi jatkaa molemmista päistä ties vaikka minne. Silta alkaa Merihaasta ja loppuu Kruunuvuoren rantaan ja se on siinä.
Tosimaailmassa asetelma on päinvastoin: metroa laajennetaan harvakseltaan, ratikkaverkkoa laajennetaan vähän tiheämmällä aikataululla. Ratikkaverkko taipuu laajentamiseen aika helposti mistä kohdasta verkkoa tahansa, metroa voi laajentaa käytännössä vain sen päistä tai sen varrelle asemia lisäämällä koska metrorata ei taivu tiukkoihin kurveihin. Jos ei laajenneta nykyistä linjaa, pitää sitten rakentaa kokonainen uusi metrolinja joka ei ole hyödyllinen jos sillä on vain muutama asema.
Pitää rakentaa samantien Länsimetron kokoluokkaa eli noin kymmenen asemaa, ettei kaikki nopeamman linjan hyöty uppoa vaihtoihin linjan päissä. Länsimetronkin tapauksessa nopeushyöty on kaksijakoinen, sillä liityntäliikenne vaihdolla metroon on hitaampaa kuin nykyinen bussipalvelu Kamppiin: nopeampaa kyytiä saavat vain he, jotka asuvat välittömästi metroaseman läheisyydessä.
Ratikkaliikenteen vuorovälit ovat oletusarvoisesti kohtuullisen pitkät (~10m), joten haaralle tuleva uusi liikenne mahtuu yleensä olemassaolevan liikenteen sekaan. Toisaalta raitiolinjoja on useita, ja jokin niistä todennäköisesti taipuu uuden ratayhteyden palvelemiseen. Helsingissä on historian saatossa ollut suurin piirtein sama määrä ratikkalinjoja, vaikka verkoston muoto on muovautunut rajusti aikakaudesta toiseen.
Nykyaikainen raitiovaunu vastaa suorituskyvyltään metrojunaa, eikä siksi maailmalla ole tavatonta että raitiovaunukalustolla ajetaan metrotyyppistä palvelua metrotyyppisellä radalla. Laajasaloon tuleva raitiolinja on teknisestä näkökulmasta myös tälläinen: sinne hankitaan uusia tehokkaita raitiovaunuja, ja suurin osa linjasta on nopeaa metrorataa sillalla ja kohtuullisen nopeaa esikaupunkirataa Laajasalossa.
E38 kirjoitti:Puhuin parin työkaverini kanssa jotka käyttävät julkisia ja kerroin foorumin keskustelusta. Kuulemma (pohjoisesta) keskustaan menevät bussit ovat niin täynnä työpäivien jälkeen, että ihmiset seisovat käytävillä = tungos on kuulemma jo ahdistavaa. Minne katosivat muuten nivelbussit? Miksi?
Helsingin joukkoliikenteessä keskeinen suunnittelukriteeri on istumapaikkojen riittäminen. Nivelbussissa ei ole juuri enempää istumapaikkoja kuin tavallisessa kiinteäkorisessa isossa bussissa, vaan pituusero kuitataan seisomapaikoilla. Siksi nivelbusseja ei Helsingissä enää käytetä.
Se olisi kyllä harvinaisen järkevää, että tukkoiset bussilinjat ajettaisiin leveäkäytäväisillä, seisomapaikkoja varten sisustetuilla busseilla. Olivat ne niveliä tai ei. Vaikka useampi joutuisi näin seisomaan, seisominen ei olisi niin ahdasta eikä pysäkeillä tarvitsisi tunkea ahdasta käytävää pitkin. Tämä nopeuttaisi bussin kulkua ja bussiin mahtuisi kyytiin useammin.
Tukkoisille bussilinjoille ei yleensä voi lisätä lisää kokonaisia busseja, koska silloin linja ruuhkautuu itsensä kanssa ja hidastuu enemmän kuin uudessa bussissa on uusia matkustajapaikkoja. Tuttu ilmiö autoilusta: autotien kapasiteetti kasvaa autojen määrän noustessa kunnes se ruuhkautuu ja autot hidastuvat enemmän kuin kasvava automäärä tuo kapasiteettia.
RV kirjoitti:En vain ymmärrä lainkaan, miksei kaupunkia voi rakentaa autojen ehdolla. EI se mahdotonta ole. Toimiva joukkoliikenne toki niille jotka haluavat tai joutuvat sitä käyttämään. Päästöttömien motareiden jättiverkko ei olisi periaatteessa lainkaan erilainen asia kuin joukkoliikenneverkosto. En myöskään vastusta asutuksen hajautumista, päin vastoin pidän sitä positiivisena ilmiönä mitä tulee sellaisiin kaupunkeihin kuten vaikkapa Riihimäki, Lohja, Porvoo...
Kaupungissa on rajallinen määrä pinta-alaa, ja voidaan ilman muuta tehdä valinta käytetäänkö se pinta-ala autoilun rakentamiseen vai kaupungin rakentamiseen. Molempia ei ole mahdollista tehdä kuin pienessä mittakaavassa ja harkiten, sillä se on mahdottoman kallista. Rajallisten resurssien maailmassa pitää tehdä valintoja.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku kunta päättää rakentaa autoilua. Siihen on selvät sävelet, Suomi on täynnä lääniä jossa auto on elinehto. Minusta on ikävää, ettei edes maan pääkaupungissa ole päätetty rakentaa kaupunkia. Sillä nyt jos haluaa silti rakentaa kaupunkia, joutuu kokemaan autoilun ja kaupungin yhdistämisen mahdottomuuden pakollisen pysäköinnin kalliin hinnan muodossa. Onni onnettomuudessa: tämän lisäksi ei joudu maksamaan pakollisesta liittymästä maanalaiseen moottoritiehen, vaan ramppi kadulle riittää.
En itse ymmärrä lainkaan, miksei ihmisiä voi päästää rakentamaan kaupunkia itselleen ilman autoilun mahdottoman kallista mukanaoloa.