Taloforum.fi

[hmikko]

Julkisessa tai puolijulkisessa tilassa auringosta nauttiminen on myös väistämättä hieman erilaista kuin yksityisessä tilassa - tämähän on juuri niitä syitä miksi omakotitalo vetää ihmisiä puoleensa ja miksi parvekkeisiin nykyään panostetaan ja ne lasitetaan ulkoa päin.

Omakotitalo ei tosin ole automaattisesti sisätilojen valoisuuden tae. Suomessa on vaikka kuinka paljon matalia omakotitaloja, joissa on pienenpuoleiset ikkunat räystäiden alla sijoitettuna itä-länsi -suuntaisesti silleen, että keskipäivän valo osuu ikkunattomaan päätyyn. Voin todistaa, että hämärää on, kirkkaana kesäpäivänäkin.

[hylje]

Kieltämättä tämä olisi kapitalistin unelma, kun ei tosiaan olisi muita arvoja kuin sijainti. Ihmisarvoiselta elämältä se ei pahemmin kuulosta, ellei sitten vietä koko vapaata aikaansa kahviloissa ja puistoissa. Aamiainen sähkövalossa kun ulkona paistaa aurinko kuulostaa jotenkin niin vankilamaiselta... Paitsi että kyllä vankiloissakin jonkinlaiset ikkunat kai yleensä ovat.

Jos se ei ole sinusta ihmisarvoista, kukaan ei sinua sinne pakota asumaan. Ei ketään muutakaan pakoteta. Ne ihmiset jotka tuollaisessa asuvat asuvat siellä vapaaehtoisesti. Eli oletettavasti se on heidän mielestään ihmisarvoista tai se on muista syistä hyväksyttävä kompromissi.

Minusta ihmisarvoon kuuluvat ennen kaikkea valta omista yksityisasioista ja sen ilmentymänä ne vaihtoehdot, mitä elämässä voi ottaa. Jos ikkunaton sähkövalaistu koppi kasvattaa vaihtoehtojen määrää joillekin ihmisille, se on ihmisarvoa edistävä asia. Se ei ainakaan poista vaihtoehtoja.

[sekovene]

Kieltämättä tämä olisi kapitalistin unelma, kun ei tosiaan olisi muita arvoja kuin sijainti. Ihmisarvoiselta elämältä se ei pahemmin kuulosta, ellei sitten vietä koko vapaata aikaansa kahviloissa ja puistoissa. Aamiainen sähkövalossa kun ulkona paistaa aurinko kuulostaa jotenkin niin vankilamaiselta... Paitsi että kyllä vankiloissakin jonkinlaiset ikkunat kai yleensä ovat.

Jos se ei ole sinusta ihmisarvoista, kukaan ei sinua sinne pakota asumaan. Ei ketään muutakaan pakoteta. Ne ihmiset jotka tuollaisessa asuvat asuvat siellä vapaaehtoisesti. Eli oletettavasti se on heidän mielestään ihmisarvoista tai se on muista syistä hyväksyttävä kompromissi.

Minusta ihmisarvoon kuuluvat ennen kaikkea valta omista yksityisasioista ja sen ilmentymänä ne vaihtoehdot, mitä elämässä voi ottaa. Jos ikkunaton sähkövalaistu koppi kasvattaa vaihtoehtojen määrää joillekin ihmisille, se on ihmisarvoa edistävä asia. Se ei ainakaan poista vaihtoehtoja.

Vaikka itse haluankin, että kaupunkia rakennetaan korkealaatuisesti, niin tässä on silti vinha perä. Kaiken rakentaminen ns. keskivertokansalaista varten ei palvele oikeastaan ketään, koska kaikesta tulee mitäänsanomatonta ja keskinkertaista. Tämä ei oikeastaan liity valoisuuskeskusteluun, mutta laajemmassa kuvassa Jätkäsaarikin on suunniteltu aika pitkälti virtasille ja korhosille, joilla on 1,7 lasta ja 0,5 autoa (ks. asuntojen keskikokovaatimukset ja pysäköintinormit Helsingissä). Järkevämpää olisi rakentaa lisää Kalliota niille, jotka haluavat lisää Kalliota ja lisää Pakilaa niille, jotka haluavat lisää Pakilaa.

[arkkinikkari]

Yksi hyvä ratkaisu valoisuusongelmaan olisi se, että rakennettaisiin toimistot ja asunnot samaan taloon, sen sijaan että ne rakennettaisiin vierekkäin omiin rakennuksiinsa. Eli pari kollme ekaa kerrosta toimistoja, ja loput asuntoja. Valokulmat ovat ongelma lähinnä alemmissa kerroksissa, ja toimistoille liika auringonpaiste on yksiselitteisesti huono asia.

Pysäköintipaikkoja voisi käyttää vuoroittain, ja palveluyrittäjätkin kiittäisi kun asiakkaita olisi sekä päiväsaikaan työntekijöistä että iltasella asukkaista.

[Ozie]

Pysäköintipaikkoja voisi käyttää vuoroittain, ja palveluyrittäjätkin kiittäisi kun asiakkaita olisi sekä päiväsaikaan työntekijöistä että iltasella asukkaista.

Pasilassahan on parkkihalleja, missä ei ole omia nimettyjä paikkoja ja sinne on vuokrattu paikkoja niin yrityksille ja yksityisille. Muistaakseni olin jostain lukevinani, että noita parkkipaikkoja on vuokrattu 1,6x parkkipaikkojen määrä. Tämä teki tietenkin vuokrasta inhimillisen (20 € tms. kuukaudessa). Kodin parkkihalli kumisee tyhjyyttään päivisin kun osakkeet myyty vaan as oy:n osakkaille.

[järvellä nukkuva]

Jos se ei ole sinusta ihmisarvoista, kukaan ei sinua sinne pakota asumaan. Ei ketään muutakaan pakoteta. Ne ihmiset jotka tuollaisessa asuvat asuvat siellä vapaaehtoisesti. Eli oletettavasti se on heidän mielestään ihmisarvoista tai se on muista syistä hyväksyttävä kompromissi.

Minusta tämä on naiivi näkemys. Sata vuotta sitten kokonaiset perheet saattoivat Suomessa asua kaupungeissa yhdessä huoneessa. Yhtä hyvin voisi väittää, ettei heitäkään siihen pakotettu, mikä oli sinänsä totta, mutta kuitenkin aika lailla saivartelua. Ja jos he sitten muuttivat lähiöiden avariin ja valoisiin kämppiin, se oli heille usein valtava edistysaskel elämänlaadullisesti ja sosiaalisesti.

Jos vedetään rima matalalle, on vaarana että huonosta tulee uusi normi ja välttämättömyydestä tehdään hyve. Siitä kärsivät ennen kaikkea köyhät ja syrjäytyneet, jotka yleensä ottavat kaikkein halvimmat kämpät vastaan. Heillä kun ei pahemmin ole varaa nirsoilla. Helsingissähän tämä on menossa tällaiseksi ihan tavallisten tallaajien ihanteena: oletetaan, että ihmiset oikeasti haluavat asua alle 20 neliön yksiöissä tai kimppakämpissä, koska tuollaiset asunnot ovat niin kysyttyjä. Mutta siinä on vain totta toinen puoli, ja tuo toinen puoli liittyy usein tiettyyn elämänvaiheeseen. Viimeistään olisi kiva päästä siitä pikkuyksiöstä pois silloin kun vaikkapa valmistuu suoraan työttömäksi, eikä ole varaa istuskella missään kahviloissa. Edes 25 neliötä olisi jo jotain. Eri asia toki olisi, jos ihminen pystyisi elämään robotin elämää, eikä ulkoisilla olosuhteilla (esim. juuri tilalla ja auringonvalolla) olisi mitään vaikutusta hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Mutta niin ei ole. On turha pilkata funktionalismin ihanteita juuri siinä kohtaa missä funktionalismi on sattunut osumaan oikeaan.

Ei mullakaan tässä ole sitä paitsi mitään sen kummempaa agendaa kuin mitä Talossa yleensä: rakennetaan vaan isojen kaupunkien keskustoihin paljon enemmän asuntoja kuin tähän asti, ja paljon myös pieniä. Ei todellakaan aina tarvitse rakentaa keskivertokansalaista varten, sitä en halua. Mutta on hyvä tunnustaa, että kaikessa on miinuksensa ja plussansa. Saahan sitä rakentaa huippusijainnilla vaikka asuntoja, joissa on piikkimatto niin että pelkkä sisällä käveleminen koskee jalkoihin, yhteisvessa kaikkien saman kerroksen asukkaiden kanssa ja seinät tapetoitu täyteen Mikko Alatalon kuvia, ja sitten sanoa että muuttakaa jos tykkäätte, ei ole pakko asua. Eikä se mikään pakko olisikaan. Mitenkään erityisen hienoa tai edistyksellistä tällainen ei kuitenkaan olisi, pikemminkin paluuta ankeaan menneisyyteen.

Hmikko: Omakotitaloissa on kuitenkin automaattisesti oma, yksityinen piha, jonne johonkin aikaan paistaa aurinko joka tapauksessa. Ei kyse ole pelkästään sisätiloista, vaan myös siitä miten sisätila kytkeytyy ulkotilaan. Tässä pimeät asunnot ovatkin erityisen huonoja, ja siten niissä yksityinen tila jää paljon kapeammaksi kuin mitä neliöt kertovat. Onhan myös sisään paistava aurinko ja näkymä esim. vehreälle sisäpihalle myös tavallaan yksityistä tilaa. Aurinkoa ei kukaan voi omia, se on meidän kaikkien omaisuutta.

No, on tietenkin olemassa pimeää rakastavia ihmisiä, mutta he ovat kuitenkin poikkeuksia. Eikä normeja voi koskaan tehdä poikkeuksien mukaan. Kannatan kyllä itsekin normitalkoita, mutta varmaankin olen hieman vasemmistolainen tai konservatiivi siinä, kun tunnustan että ennen kuin turhalta vaikuttavia lakeja ja säädöksiä aletaan purkaa, kannattaa ensin perusteellisesti miettiä miksi ja mitä tarkoitusta varten ne ovat olemassa tai mikä niiden tarkoitus on joskus ollut (kenties vaikka ihmisten suojeleminen). Siinä kun saattaa aina mennä lapsi pesuveden mukana.

[Urbaani]

Jos vedetään rima matalalle, on vaarana että huonosta tulee uusi normi ja välttämättömyydestä tehdään hyve.

Tähän en kyllä usko olevan vaaraa. Nykyäänhän rakentamisen normit ovat menneet överiksi.

[Clepe]

Ehkä näille ajatuksille voisi perustaa uuden ketjun vaikka nimellä "Rakennusnormien tarpeellisuus", nyt on keskustelu siirtynyt aika kauas Jätkäsaaresta.

No, on tietenkin olemassa pimeää rakastavia ihmisiä, mutta he ovat kuitenkin poikkeuksia. Eikä normeja voi koskaan tehdä poikkeuksien mukaan. Kannatan kyllä itsekin normitalkoita, mutta varmaankin olen hieman vasemmistolainen tai konservatiivi siinä, kun tunnustan että ennen kuin turhalta vaikuttavia lakeja ja säädöksiä aletaan purkaa, kannattaa ensin perusteellisesti miettiä miksi ja mitä tarkoitusta varten ne ovat olemassa tai mikä niiden tarkoitus on joskus ollut (kenties vaikka ihmisten suojeleminen). Siinä kun saattaa aina mennä lapsi pesuveden mukana.

En ole kyllä törmännyt mihinkään tutkimuksiin mihin nämä Suomen rakennusnormit perustuvat. Ruotsin YIMBY-liike alkoi kaivella sikäläisiä normeja ja siellä ilmeni että tutkimukset oli tehty melko tarkoitushakuisesti.

Jos nyt ajatellaan järjellä ja ymmärretään että ihmisten tarpeet ovat erilaisia, niin eikös silloin järkevää olisi että tietty osa asunnoista on tehtävä, tässä tapauksessa valoisiksi ja muut on tehtävä pimeiksi? Miksi pimeitä asuntoja haluavia ihmisiä pitäisi syrjiä vain siksi että eivät sovi siihen normaaliuiden muottiin?

Minusta tämä on naiivi näkemys. Sata vuotta sitten kokonaiset perheet saattoivat Suomessa asua kaupungeissa yhdessä huoneessa. Yhtä hyvin voisi väittää, ettei heitäkään siihen pakotettu, mikä oli sinänsä totta, mutta kuitenkin aika lailla saivartelua. Ja jos he sitten muuttivat lähiöiden avariin ja valoisiin kämppiin, se oli heille usein valtava edistysaskel elämänlaadullisesti ja sosiaalisesti.

Jos vedetään rima matalalle, on vaarana että huonosta tulee uusi normi ja välttämättömyydestä tehdään hyve. Siitä kärsivät ennen kaikkea köyhät ja syrjäytyneet, jotka yleensä ottavat kaikkein halvimmat kämpät vastaan. Heillä kun ei pahemmin ole varaa nirsoilla. Helsingissähän tämä on menossa tällaiseksi ihan tavallisten tallaajien ihanteena: oletetaan, että ihmiset oikeasti haluavat asua alle 20 neliön yksiöissä tai kimppakämpissä, koska tuollaiset asunnot ovat niin kysyttyjä. Mutta siinä on vain totta toinen puoli, ja tuo toinen puoli liittyy usein tiettyyn elämänvaiheeseen. Viimeistään olisi kiva päästä siitä pikkuyksiöstä pois silloin kun vaikkapa valmistuu suoraan työttömäksi, eikä ole varaa istuskella missään kahviloissa. Edes 25 neliötä olisi jo jotain. Eri asia toki olisi, jos ihminen pystyisi elämään robotin elämää, eikä ulkoisilla olosuhteilla (esim. juuri tilalla ja auringonvalolla) olisi mitään vaikutusta hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Mutta niin ei ole. On turha pilkata funktionalismin ihanteita juuri siinä kohtaa missä funktionalismi on sattunut osumaan oikeaan.

Mitä nyt tulee lähiöajan edistyaskeliin, niin eiköhän suurin osa siitä liity yleiseen vaurauden kasvuun, joka sattui jakautumaan tasaisesti. Se mahdollisti isot modernit kämpät lähes kaikille. Mutta eiköhän tämäkin olisi voitu tehdä kustannustehokkaammin hajauttamatta kaupunkirakennetta. Ei tämä koskaan ollutkaan mikään auringonvalokysymys. Moni näistä nykymittapuulla slummeiksi luonnehdittavat alueet olivat omakotitalovaltaisia ja jotkut jopa pula-aikana funktionalististen periaatteiden mukaan rakennettuja parakkikyliä. Ei näissä paikoissa ongelmana ollut auringonvalon puute, vaan vaikka sellaiset asiat kuin ulkovessat, juoksevan veden puute jne.

Auringonvalon ihannointi johtaa myös käytännössä siihen että rakennuksista on tehtävä kapearunkoisia, jolloin sitä asuintilaa on vähemmän. Muutenkin köyhiä, syrjäytyneitä ja ihmisiä ylipäänsä auttaa enemmän sellaiset asunnot jotka rakennetaan ja jotka ovat olemassa, kuin valoisat mielikuvitusasunnot.

[hylje]

Jos se ei ole sinusta ihmisarvoista, kukaan ei sinua sinne pakota asumaan. Ei ketään muutakaan pakoteta. Ne ihmiset jotka tuollaisessa asuvat asuvat siellä vapaaehtoisesti. Eli oletettavasti se on heidän mielestään ihmisarvoista tai se on muista syistä hyväksyttävä kompromissi.

Minusta tämä on naiivi näkemys. Sata vuotta sitten kokonaiset perheet saattoivat Suomessa asua kaupungeissa yhdessä huoneessa. Yhtä hyvin voisi väittää, ettei heitäkään siihen pakotettu, mikä oli sinänsä totta, mutta kuitenkin aika lailla saivartelua. Ja jos he sitten muuttivat lähiöiden avariin ja valoisiin kämppiin, se oli heille usein valtava edistysaskel elämänlaadullisesti ja sosiaalisesti.

Jos vedetään rima matalalle, on vaarana että huonosta tulee uusi normi ja välttämättömyydestä tehdään hyve. Siitä kärsivät ennen kaikkea köyhät ja syrjäytyneet, jotka yleensä ottavat kaikkein halvimmat kämpät vastaan. Heillä kun ei pahemmin ole varaa nirsoilla. Helsingissähän tämä on menossa tällaiseksi ihan tavallisten tallaajien ihanteena: oletetaan, että ihmiset oikeasti haluavat asua alle 20 neliön yksiöissä tai kimppakämpissä, koska tuollaiset asunnot ovat niin kysyttyjä. Mutta siinä on vain totta toinen puoli, ja tuo toinen puoli liittyy usein tiettyyn elämänvaiheeseen. Viimeistään olisi kiva päästä siitä pikkuyksiöstä pois silloin kun vaikkapa valmistuu suoraan työttömäksi, eikä ole varaa istuskella missään kahviloissa. Edes 25 neliötä olisi jo jotain. Eri asia toki olisi, jos ihminen pystyisi elämään robotin elämää, eikä ulkoisilla olosuhteilla (esim. juuri tilalla ja auringonvalolla) olisi mitään vaikutusta hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Mutta niin ei ole. On turha pilkata funktionalismin ihanteita juuri siinä kohtaa missä funktionalismi on sattunut osumaan oikeaan.

Minä lähden siitä että köyhille ja syrjäytyneille ei ole minkäänlainen palvelus, että heiltä otetaan pois vaihtoehtoja. Päinvastoin. Kun huonoja kämppiä ei ole hyvillä paikoilla tarjolla, koska ne on kielletty, on pakko muuttaa syrjäisemmille paikoille. Se varmasti auttaa löytämään töitä ja sosiaalisia verkostoja. Pitkät ja kalliit työmatkat jalostavat henkeä ja kukkaroa.

Realistinen riski vaihtoehtojen tarjoamisessa on se, että jokin uusi vaihtoehto osoittautuu tosi suosituksi. Mutta se ei tarkoita, että se olisi enää ainoa vaihtoehto. Vanhat valoisat kämpät eivät ensinnäkään ole katoamassa mihinkään, ja niitäkin varmaan tehdään uusina jatkossakin kysynnän mukaan. Jopa samoihin taloihin huonojen kämppien kanssa: grynderin kannattaa asetella taloon hyviä kämppiä niin monta kuin mahtuu, ja täyttää jämätila parhaansa mukaan pienemmillä ja huonommilla kämpillä. Tyhjä tila maksaa.

Ylipäätänsä taloja varmaan tullaan rakentamaan jatkossakin. Talot eivät ole ikuisia, vaikka niitä kivestä rakennetaankin. Jos sadan vuoden päästä kaikilla on varaa ja halua asua kaikilta osa-alueiltaan huippukämpissä, eiköhän niiden tieltä tulla purkamaan taloja suurin piirtein huonousjärjestyksessä. Nyt rakennettavissa taloissa pitäisi keskittyä nykyhetken tarpeisiin, ja miettiä huomenna sitten mitä silloin tarvitaan. Tämä pätee yhtä lailla omassa elämässä kuin koko yhteiskunnassa. Toivottavasti tänään tehdyillä hyvillä ja tehokkailla ratkaisuilla meillä on huomenna varaa isompaan ja parempaan.

[Karpathia]

Keskusteltaessa vähävaraisten asumisesta on hyvä erottaa toisistaan "need-to-have" ja "nice-to-have". Ainakaan tässä keskustelussa kukaan ei ole ajamassa köyhiä huonoihin asuinolosuhteisiin. On selvää, että vähävaraisilla pitää olla oikeus asua sellaisissa asunnoissa, joissa terveys ei vaaraannu homeen, haihtuvien aineiden tai muiden vaarojen takia. Terveelliset asuinolosuhteet on "need-to-have", mutta asunnon valoisuus menee kategoriaan "nice-to-have". Jos haluaa valoisan kämpän, siitä pitää olla valmis maksamaan. Jollei ole varaa, niin sitten sitten pitää tarkistaa pystyykö toteuttamaan unelmansa per nyt.

Mielestäni vähävaraisille on vain hyvä jos kantakaupungissa on keskimääräistä edullisempia asuntoja. Monet normit nostavat asumiskustannuksia kaikille, ja suhteessa enemmän vähävaraisille. Uskon kuitenkin, että moni vähävarainen ottaisi valoisan kämpän sijasta parempaa ruokaa tai kävisi vaikka hammaslääkärissä. Tai säästäisi rahaa, jonka avulla voisi sitten myöhemmin ponnistaa parempiin asumisolosuhteisiin. Ylipäätään (yhteiskunnalliset) asiat ovat dynaamisia, jolloin asian x muuttaminen vaikuttaa myös asiaan y - ainakin vähän. Kaikille ei vain mitenkään saa "kivoja" kämppiä ilman, että yhdyskuntarakenne hajautuu tai hinnat karkaavat pilviin. Toivoisin, että päätöksenteossa pyrittäisiin maksimoimaan hyvää systeemitasolla, eikä harrastettaisi osaoptimointia.

[järvellä nukkuva]

Jos nyt ajatellaan järjellä ja ymmärretään että ihmisten tarpeet ovat erilaisia, niin eikös silloin järkevää olisi että tietty osa asunnoista on tehtävä, tässä tapauksessa valoisiksi ja muut on tehtävä pimeiksi? Miksi pimeitä asuntoja haluavia ihmisiä pitäisi syrjiä vain siksi että eivät sovi siihen normaaliuiden muottiin?

Minä lähden siitä että köyhille ja syrjäytyneille ei ole minkäänlainen palvelus, että heiltä otetaan pois vaihtoehtoja. Päinvastoin. Kun huonoja kämppiä ei ole hyvillä paikoilla tarjolla, koska ne on kielletty, on pakko muuttaa syrjäisemmille paikoille. Se varmasti auttaa löytämään töitä ja sosiaalisia verkostoja. Pitkät ja kalliit työmatkat jalostavat henkeä ja kukkaroa.

Ei meidän välillä varmasti ole ollut mitään mielipide-eroja siitä, pitäisikö rakentaa paljon kämppiä hyville paikoille ja olla hajauttamatta kaupunkirakennetta. Mutta miksi tyytyä huonoon, kun voitaisiin pienehköllä vaivalla ja järkevällä normittamisella rakentaa juuri niitä valoisia hyviä kämppiä myös keskustaan? Taitavasti suunniteltu 4-8-kerroksinen umpikorttelirakennehan tämän mahdollistaa, ei tässä ole kyse siitä että tiiviissä kaupungissa pitäisi asua pimeästi tai että city-ihmiset on väistämättä tuomittu lepakoiden sukulaisiksi. Enkä edes välttämättä kannata tiukkoja normeja, ei se ole kaikkialla edes mahdollista, mutta enpä ole myöskään Yimby-artikkelin linjoilla (nopeasti vilkaistuna) siinä että auringonvalonormit merkittävästi heikentäisivät kaupunkirakentamista. Enemmänkin syynä siihen taitavat olla autopaikkanormit... Ja varmasti ymmärrät Clepe, että kyse on siitäkin että yhteisvessat ja juoksevan veden puute ovat juuri osaltaan seurausta normien puutteesta. Auringonvalo on vain yksi järkevä normi muiden joukossa. Ja itselläni on jossain asioissa aika raadollinen kuva ihmisestä. Eivät asuntojen rakentajat useinkaan mitään hyvää hyvyyttään taloja rakenna, vaan he tavoittelevat voittoa. Ja sitä parempi sille, kun ei ole mitään normeja tiellä. Mutta eivät normit itsessään ole hyvä tai huono asia, se riippuu normeista itsestään!

Vaatii myös mielestäni jonkinlaista ajatusakrobatiaa tehdä ihmisen valontarpeesta pelkkä mielipidekysymys. Ikään kuin valolla ei oikeasti olisi mitään merkittäviä positiivisia vaikutuksia ihmiseen. No, eipä minullakaan ole muuta kuin mutua (enpä tuosta kapearunkoisuusjutuskaan sen enempää tiedä), mutta kannattaa olla aika nöyränä sen suhteen, mitä ihmiset yksityiseltä tilaltaan vaativat, jos haluaa että kaupunkiasuminen pystyy kilpailemaan haja-asutusasumisen kanssa (myös jos hinta ei ole mikään este). Varsinkin jos alkaa heittää sellaisia outouksia kuin "asunto ilman ikkunoita on sekin oikeastaan pelkkä mielipidekysymys" tai että alkaa tehdä pimeyttä rakastavista jotenkin syrjittyjä. Toki asumisen taso on melkein aina kompromissi talouden kanssa, mutta minä en vain pahemmin luota siihen että markkinat hoitavat asian kuntoon ihan itsestään ilman säätelyä. Markkinoilla kun ei lopulta ole muuta moraalin mittaria kuin raha. Ja yleensä jos pelkän rahan annetaan hoitaa juttuja, tulos on kurja. Kaikkea ei edes voi mitata rahalla. Mielestäni on ihan järkevää, että normeilla määrätään asumiselle tietty perustaso, vaikka normit nostaisivatkin kaikkien kustannuksia. Se voi silti olla hyvinvointiyhteiskunnan kannalta viisasta ja solidaarista tulonsiirtoa. Esteettömyysnormitkin ovat tätä samaa solidaarisuutta vielä hieman radikaalimmassa muodossa.

Ja Karpathia: Kukaan ei varmasti ole ajamassa köyhiä mihinkään, mutta se ajaminen voi olla silti käytännön tulos toimista, joilla on saattanut olla hyvä tarkoitusperä. Huonokin asunto on vaihtoehto lisää, mutta useimmille se on silti huono vaihtoehto. Minun on siis vaikea uskoa, että asunnon valoisuus olisi pelkästään mielipidekysymys. Ihmiset kuitenkin noin keskimäärin tykkäävät auringosta, mikä kyllä käsittääkseni ilmeni myös Clepen linkistä. Tulkinnanvaraista toki voi olla, millä tavalla se ilmenee, ja onko tykkääminen sitten johdettavissa välttämättömyydeksi. Varmasti tästä on tutkimuksia enemmänkin...

Loppupäätelmä: järkeviä normeja on olemassa. Ja järkevistä normeista kannattaa pitää kiinni, jos ne vain ovat vähänkin järkevästi soviteltavissa tiiviiseen ja tehokkaaseen kaupunkirakenteeseen. Autopaikkanormi ei välttämättä sellainen ole, mutta valoisuusnormi voi hyvinkin sellainen olla.

[hylje]

Mutta miksi tyytyä huonoon, kun voitaisiin pienehköllä vaivalla ja järkevällä normittamisella rakentaa juuri niitä valoisia hyviä kämppiä myös keskustaan? Taitavasti suunniteltu 4-8-kerroksinen umpikorttelirakennehan tämän mahdollistaa, ei tässä ole kyse siitä että tiiviissä kaupungissa pitäisi asua pimeästi tai että city-ihmiset on väistämättä tuomittu lepakoiden sukulaisiksi.

Ei tässä ole kysymys siitä, rakennetaanko huonoa vai hyvää. Kysymys on siitä, rakennetaanko myös huonoa hyvän rinnalla. Grynderi on ahne ja haluaa maksimoida tuottonsa, joten he rakentavat joka tapauksessa ne isot, kalliit, valoisat ja tuottoisat kämpät parkkipaikkoineen. Hyvää ulkoseinää ei kannata jättää käyttämättä. Ja edelleen pienempiä, kalliita kämppiä laajentaakseen markkinoitaan. Vasta kun ei parempaakaan mahdu rakennetaan huonoja kämppiä täyttämään raot. Raot, joihin ei voisi mitään muutakaan rakentaa, vaan ne normien edessä jäisivät tyhjilleen.

Mielestäni on ihan järkevää, että normeilla määrätään asumiselle tietty perustaso, vaikka normit nostaisivatkin kaikkien kustannuksia. Se voi silti olla hyvinvointiyhteiskunnan kannalta viisasta ja solidaarista tulonsiirtoa. Esteettömyysnormitkin ovat tätä samaa solidaarisuutta vielä hieman radikaalimmassa muodossa.

Normit eivät ole tulonsiirtoa. Normit tekevät köyhän asumisesta kalliimpaa. Rikkaaseen normit eivät vaikuta, hän ostaisi rahallaan muutenkin normit ylittävän asunnon autopaikkoineen. Normit pakottavat köyhän muuttamaan kauemmas, ja siten lajittelevat ihmiset varallisuuden mukaan omiin piireihinsä. Syntyy rikkaiden kaupunginosa ja köyhien kaupunginosa. Tämä on sitä solidaarisuutta aidoimmillaan.

Normit aiheuttavat tarpeen tulonsiirrolle, jotta köyhällä olisi jonkinlainen mahdollisuus asua muuallakin kuin kaukana nukkumalähiössä. Tarvittava tulonsiirto on kuitenkin niin massiivinen, että vain harvalla on tähän mahdollisuus. Mahdollisuus on voittaa lotossakin. Rikkaiden kaupunginosa on edelleen rikkaiden kaupunginosa, vaikka siellä onkin parin talon verran tuettuja lemmikkiköyhiä tyydyttämässä paremman väen solidaarisuusintohimoja.

[järvellä nukkuva]

Syntyy rikkaiden kaupunginosa ja köyhien kaupunginosa. Tämä on sitä solidaarisuutta aidoimmillaan.

Suomi on kuuleman mukaan normien kahlehtima maa. Mutta miksi sitten Suomessa asuinalueiden negatiivinen eriytyminen on niin vähäistä kuin se on verrattuna suunnilleen mihin tahansa muuhun maahan? Ei täällä oikeasti ole kuin harvoja ongelmalähiöitä, jotka nekin ovat varsin kesyjä verrattuna jo länsieurooppalaiseen meininkiin. Myös laadukkaalla täydennysrakentamisella on saatu hyviä tuloksia esim. Itä-Helsingissä. Enkä tässä puhu "ongelmalähiöistä" ulkopuolisena leikkimässä solidaarisuutta, koska olen itsekin ollut pitkäaikaistyötön ja sinä aikana asunut huonomaineisessa kaupunginosassa. Siksi voin ihan mielelläni ja iloiten sanoa, että Suomessa on tehty tässä asiassa poikkeuksellisen hyvää työtä, ja suuri tekijä siinä ovat olleet järkevät normit.

Kannattaa myös muistaa, että köyhä ei monesti maksa itse koko vuokraansa. Jos hänellä ei siihen ole varaa, toimeentulotuki auttaa, ja työttömille valtio joka tapauksessa maksaa kaiken. Siksikään (siis köyhän näkökulmasta; voidaan toki miettiä onko asia muuten hoidettu järkevästi) huono asunto ei välttämättä rikastuttaisi köyhää yhtään ja laadullisesti se olisi puolestaan huono sijoitus elämänlaatuun, mikä on köyhän tapauksessa usein jopa kriittisen olennaista. Asunto kun on sijoitus hyvään elämään, ja huonommin toimeentulevankin on sallittua elää hyvin. Siksi on mielestäni järkevää, ettei laadusta kannata kovin helposti tinkiä. Ainakin pitää ennen sitä miettiä ihan peruskysymyksiä ihmisen perustarpeista, moraalista ja oikeudenmukaisuudesta (ja hyvinvointivaltion ihanteista). Voi toki olla totta, ettei normi tässä tapauksessa olisi tulonsiirtoa, mutta laadunsiirtoa se ainakin olisi, kun se normi, jota huonoimmille asunnoille pidetään hyväksyttävänä, pysyy kuitenkin perushyvänä eikä itsessään edesauta syrjäytymiskehitystä. Vaara mielestäni siis olisi, että huonosta tulisi uusi normi. Ei siinä toki mitään, jos tunnustetaan realiteetit ja sanotaan että meillä ei ole varaa tehdä niin hyvää kuin nykyisin, mutta ei kuitenkaan asia ole ihan noinkaan. Suomi on kuitenkin edelleen suhteellisen rikas maa. Ja laadukas asuminen myös alemmissa tuloluokissa on investointi tulevaisuuteen yhteiskunnan kokonaisedun kannalta.

Köyhää ei sitä paitsi edes välttämättä pakoteta muuttamaan kauemmas, koska usein joukkoliikenteen kuukausilipun hinta syö säästön vuokrassa, ja isoimmissa kaupungeissa lippu on käytännössä hankittava jos asuu vähänkin kauempana keskustasta. Ei se siis välttämättä rahallisesti kannata. Sitä paitsi lähiöön muuttaminen on usein huono idea myös sosiaalisista syistä, ei yleensä turvattomuuden takia vaan sen takia että läheisten ihmisten näkemisessä on enemmän vaivaa. Mielestäni oikeastaan vain Helsingin seudulla on aito ongelma, ettei köyhä pysty asumaan polkupyörämatkan päässä keskustasta, ellei halua tyytyä pieneen koppiin. Ei hintaero lähiöiden ja keskustan välillä niin iso ole. "Vain harvalla on mahdollisuus" on siis raakaa liioittelua. Mutta en ole varma ymmärsinkö täysin oikein mitä tarkoitit kun sanoit noin.

Toistan vielä tämän: vaatisi parempia perusteluja uskoa se väite, että auringonvalonormit estäisivät tiiviiden kortteleiden rakentamista. Eihän se estänyt rakentamista tässä Jätkäsaarenkaan esimerkissä. Kyllä täydennysrakentaminenkin onnistuu, jos se saadaan vain taloudellisesti järkeväksi muista syistä. Harva sijainti oikeastaan minkään suomalaisen kaupungin keskustassa on semmoinen, että siitä voitaisiin heti kättelyssä sanoa tulevan huonoa ja pimeää. No, poikkeuksena ehkä Helsingin aika lailla täyteen rakennettu ydin. Mutta jo Tampereelta löytyy 500 metrin säteeltä rautatieasemalta tukku hyviä täydennysrakennuspaikkoja vaikkapa tyhjien parkkipaikkojen päällä (esim. Tammela), jonne voidaan rakentaa hyviä ja valoisia taloja, jotka eivät myöskään varjosta liikaa jo olemassa olevia taloja. Joskin ne uudet asunnot ovatkin sitten aika kalliita. Ja onneksi tällainen täydennysrakentaminen on kohtuullisessa myötätuulessa, eli ei tässä kannata synkkyyteen vaipua.

Tunnustan suoraan, että monissa asioissa mutuilen. Mutta monissa asioissa juttu on paljon monimutkaisempi kuin miltä se näyttäytyy markkinoiden näkökulmasta - siksi halusin kirjoittaa näin pitkästi.

[Karpathia]

Suomi on kuuleman mukaan normien kahlehtima maa. Mutta miksi sitten Suomessa asuinalueiden negatiivinen eriytyminen on niin vähäistä kuin se on verrattuna suunnilleen mihin tahansa muuhun maahan? Ei täällä oikeasti ole kuin harvoja ongelmalähiöitä, jotka nekin ovat varsin kesyjä verrattuna jo länsieurooppalaiseen meininkiin...

...Kannattaa myös muistaa, että köyhä ei monesti maksa itse koko vuokraansa. Jos hänellä ei siihen ole varaa, toimeentulotuki auttaa, ja työttömille valtio joka tapauksessa maksaa kaiken. Siksikään (siis köyhän näkökulmasta; voidaan toki miettiä onko asia muuten hoidettu järkevästi) huono asunto ei välttämättä rikastuttaisi köyhää yhtään...

Merkittävin tekijä todellisten ongelmalähiöiden puuttumiseen on se, että Suomessa ei asu tarpeeksi isoa joukkoa nuoria vihaisia miehiä, jotka kokisivat tulleensa yhteiskunnan hylkäämiksi. Ongelmalähiöt syntyvät siis paljon moninaisimmasta syistä kuin asumisen normeista.

Huomauttaisin myös, että Suomen sosiaalitukijärjestelmä on täynnä aukkoja, joiden takia köyhä ei saa riittävästi rahaa kattaakseen välttämättömät menot. Esim. toimeentulotukea ei saa ennenkuin on törsännyt kaikki pahan päivän säästönsä. Työttömän yksilön kannalta voi olla järkevää ottaa meno-paluu Vegasiin 5 000 euron säästöillään, pelata muutama erä pokeria isoin panoksin ja tulla köyhänä poikana sossun luukulle. Moni ei kuitenkaan niin halua tehdä, ja näissä tapauksissa edullinen asunto tulisi heille enemmän kuin tarpeeseen. Se mitä tällä esimerkillä haluan sanoa on, että Kelan peruspäiväraha, eli reilu 500 euroa (netto) vajaan kuukauden välein, on kyllä sen verran pieni summa, että siinä kohtaa alkaa varmasti kelpuuttamaan pimeitä asuntoja, joiden kylppärissä ei pääse kääntymään pyörätuolilla. Itse asiassa Helsingissä pimeä koppikin maksaa helposti 500e/kk, mikä pakottaa nämä köyhät muuttamaan toisten nurkkiin. Jos pimeitä koppeja olisi helpompi rakentaa, niin niiden hinta voisi pudota tasolle, jossa yhä useampi köyhä saisi oman kodin. Mielestäni oma koti jokaiselle - pimeä ja pienikin - on tärkeämpi kuin, että jotkut onnekkaat saavat valoisan 35 neliön kodin kantakaupungista, vaikka eivät käy edes töissä.

Niin, minusta ei ole oikein, että yhteiskunta maksaa nykyresurssein joillekin toimeentulon isossa, hyväkuntoisessa ja valoisassa asunnossa. Se ei ole oikein työssäkäyvien kannalta, eikä se ole oikein niiden vähätuloisten kannalta, jotka eivät hyödy systeemistä täysimääräisesti. Yhteiskunnan tulee tarjota perusedellytykset ihmisarvoiseen ja hyvään elämään, mutta ei ylimääräistä luksusta ilmaiseksi. Sitäpaitsi järjestelmän tulisi kannustaa säästäväisyyteen ja yritteliäisyyteen, sillä vain niin tästä suosta noustaan. Tulevaisuudessa siintävä hieno asunto on hyvä motivaattori ponnistella eteenpäin.

[järvellä nukkuva]

Huomauttaisin myös, että Suomen sosiaalitukijärjestelmä on täynnä aukkoja, joiden takia köyhä ei saa riittävästi rahaa kattaakseen välttämättömät menot. Esim. toimeentulotukea ei saa ennenkuin on törsännyt kaikki pahan päivän säästönsä. Työttömän yksilön kannalta voi olla järkevää ottaa meno-paluu Vegasiin 5 000 euron säästöillään, pelata muutama erä pokeria isoin panoksin ja tulla köyhänä poikana sossun luukulle. Moni ei kuitenkaan niin halua tehdä, ja näissä tapauksissa edullinen asunto tulisi heille enemmän kuin tarpeeseen. Se mitä tällä esimerkillä haluan sanoa on, että Kelan peruspäiväraha, eli reilu 500 euroa (netto) vajaan kuukauden välein, on kyllä sen verran pieni summa, että siinä kohtaa alkaa varmasti kelpuuttamaan pimeitä asuntoja, joiden kylppärissä ei pääse kääntymään pyörätuolilla. Itse asiassa Helsingissä pimeä koppikin maksaa helposti 500e/kk, mikä pakottaa nämä köyhät muuttamaan toisten nurkkiin. Jos pimeitä koppeja olisi helpompi rakentaa, niin niiden hinta voisi pudota tasolle, jossa yhä useampi köyhä saisi oman kodin. Mielestäni oma koti jokaiselle - pimeä ja pienikin - on tärkeämpi kuin, että jotkut onnekkaat saavat valoisan 35 neliön kodin kantakaupungista, vaikka eivät käy edes töissä.

Työttömyystuen päälle toki napsahtaa vielä asumistuki, usein kai sen 250 euroa. Jos on terve eikä ole kalliita harrastuksia, 500 euron vuokrakämpässäkin pärjää joten kuten myös ilman säästöjä. Helsingissä tietenkin tuollaiset kämpät ovat jo aika ankeita. Muualla maassa tilanne on paljon parempi.

Poliittinen kysymyshän tämä on. Mikä sitten "maksimoi hyvää systeemitasolla", kuten itse sanoit. Ja tukien määrääkin voi vapaasti säätää, jos ne ajavat ongelmiin. En vain itse usko siihen, että pimeät kopit muodostaisivat jonkinlaisen kestävän kannustusvaikutuksen köyhille. On myös hyvä katsoa, mikä toimii käytännössä. Mielestäni nykyinen järjestelmä toimii kaikista puutteistaan huolimatta. Asunnottomuuskin on käsittääkseni pienentynyt viime vuosina, eikä niitä joilta oma koti puuttuu nyt niin katastrofaalisen paljon ole. Kannattaa edelleen muistaa köyhien ja syrjäytyneiden ongelmien yksi lähde: sosiaaliset ongelmat ja niiden heijastusvaikutukset. On olemassa paljon köyhiä perheitä, joiden lapsille olisi kiva olla tilaa. Siksikin asuinolojen halpuuttaminen/huonontaminen olisi epäilyttävä sijoitus tulevaisuuteen. En siis usko, että saatu raha kompensoisi menetettyä laatua kokonaisedun kannalta.

Eikä tässä kukaan varmasti ole vaatimassa mitään ylimääräistä luksusta. Perushyvä, pieni kämppä riittää vallan hyvin. Mielestäni vaan on hyvin outoa väittää, että luonnonvalo olisi jotain luksusta. Ja yleensä nämä "siellä se köyhä loisii minun rahoillani isossa asunnossa" -jargonit ovat pelkkää hyvin toimeentulevien katkeria urbaanilegendoja.

Nyt meni vähän jo toiston puolelle.