Kaupungeissa eletään, asutaan ja tehdään töitä, vietetään vapaa-aikaa ja harrastetaan liikuntaa, rentoudutaan terasseilla kesäisin, mennään piknikille puistoihin, juhlitaan ja tapellaan. Kesällä hikoillaan ja talvella palellaan pakkasessa tai räntäsateesta märkänä. Kaupungeissa liikkuvat lapset, nuoret, keski-ikäiset ja vanhat. Miehet ja naiset. Jos haluaa kulkiessaan levähtää tai muuten vain vetää henkeä julkisella paikalla, millaisia levähdyspaikkoja kaupunki tarjoaa kansalaisille? Millaisilla penkeillä, tuoleilla tai istuinalustoilla kaupunki hellii asukkaidensa pakaroita?
Pieni tutkielma Turusta tästä aiheesta.
Puistoissa kulutetaan kesällä runsaasti aikaa ulkona, auringon ottoa, pussikaljan juomista, kuoharia piknikillä tai muuten vaan perheen kanssa liikkumista. Katsaus muutamaan puistoon.
Kupittaan puisto on Wikipedian mukaan " Suomen suurin, vanhin ja laajin kaupunkipuisto. Puisto on pinta-alaltaan 24 hehtaaria, ja sen alueella sijaitsevat muun muassa Kupittaan maauimala ja Seikkailupuisto sekä paviljonkiravintola, liikennekaupunki ja lintupuisto."
Kupittaan puistosta olisi tietenkin paljon sanottavaa, nyt kuitenkin katsotaan vain muutamat penkit.
Lähelllä Kupittaan jalkapallostadionia on harjoittelukenttiä jalkapallolle ja koripallolle, Kupittaan luistelumato kesällä rullaluistelijoille, talvella muuten vain luistelijoille. Sinne oli sijoitettu aivan uuden näköisiä taivaansinisiä metallipenkkejä. Hienoja! Taustan kuntoilulaitteilla bodattuaan voi levähtää hyvillä mielin kauniilla penkillä.
Keskustaan päin mennessä, alueella jossa kauniilla ilmalla suuret määrät kaupunkilaisia kuumottaa nahkaansa auringossa ja nauttii eväitään viltillä, tai loikoilee muuten vain, on Kupittaan kentälle menevän hiekkatien vieressä edelleen vanhakantainen penkki, jollaisen olen siellä nähnyt niin kauan kuin muistan. Penkin lankku on paksu ja kestää takuuvarmasti raskaammankin ruhon painon! Selkänoja puuttuu mutta tuomi tuoksuu takana huumaavasti.
Kupittaan puisto alkaa pienellä korttelin kokoisella "esipuistolla" jota reunustaa lännessä Uudenmaankatu, pohjoisessa Itäinen Pitkäkatu, etelässä Kupittaankatu ja idässä Kupittaankettä -niminen katu. Uusi hienon näköinen taivaansininen herkku odottaa sielläkin väsyneitä istumalihaksia syliinsä levähtämään, nojaamaan selkäänsä kauniisti kaartuvaan selkänojaan ja saamaan voimia ponnistella elämässä eteenpäin. Eväistä (jos on ollut) jääneet roskat voi laittaa kätevästi viereiseen roskakoppaan!
Entäs Vartiovuoren puisto, potentiaaliltaan Turun komein puisto, joka kaipaa kipeästi huomiota ja on ollut pitkään muiden Turun suurten mäkipuistojen varjossa. Pahasti pusikoituneena ja kuluneena, portaat huolenpidon puutteesta vinoja ja eri suuntiin kenollaan. Siellä näkyi vain yhdenlaisia penkkejä. Kuvan esimerkkipenkki on kauan sitten puretun ravintola Tutiksen entisellä ulkoterassin alueella. Penkki on selvästi vanhaa mallia, ehkä jo 1930 -luvun muotoilua? Näyttää klassikolta, tuohon voisi turvallisesti pistää pitkäkseen pelkäämättä kierähtämistä alas hiekalle. Taustalla eräs Turun maamerkeistä, Engelin suunnittelema entinen observatoriorakennus, jonka salossa nykyisin liehuu Åbo Akademin lippu.
Samppalinnan puisto on vastapäätä Vartiovuoren puistoa, Kaskenkadun toisella puolella. Puisto on hoidettu ja hienossa kunnossa, hiekkatieosuuksia on kivetty ja portaat alas Itäiselle Rantakadulle loistavassa kunnossa ja kovassa käytössä. Suureksi osaksi Samppalinnanmäellä olevan Turun Luostarivuoren lukion vuoksi. Samppalinnan puistossa on omanlaisensa sinne vartavasten suunniteltu moderni penkkisarja! Penkki N:o1
Penkki N:o2, jossa on selkänojaidea siiretty penkin pitkältä sivulta sen päätyyn. Kyllä tuossa mielikseen aikansa viruisi lämmittelemässä ja tasaamassa hengitystään, noustuaan jyrkkiä portaita abaut 40 metriä ylemmäs lähtötasoa. Kyllä ne portaat pistää puuskuttamaan, kokeiltu on useasti!
Taustalla Samppalinnan maauimala, verkkoaidan takana.
Korkealla mäellä penkkien sijoittelulla on omat hienot mahdollisuutensa, ne pitää käyttää hyväksi!
Samppalinnanmäen korkeimmalla kohdalla on lasten leikkipaikka. Siellä on omat tätipenkit. Käytännölliset!
Turun historiallisen keskustan alueelle sijoittuvat Porthaninpuisto ja Brahenpuisto, luottavat samaan vanhaan klassikkomuotoiluun kuin Vartiovuoren puisto! Nämä molemmat puistot ovat ykkösluokan puistoja jotka ovat aina hoidettuja. Haittatekijän puistojen viihtyvyydelle aiheuttaa niiden välissä olevan Uudenmaankadun liikenne. Paljon näissä penkeissä kuitenkin näkee istuttavan. Itsekin istuin yhdessä kuvaa ottaessani. Hetken aikaa kuvan ottamisen jälkeenkin, katselleen maan vanhinta henkilömonumenttia, Henrik Gabriel Porthan'in (1739–1804) patsasta. Aikaa kuluu, ja vettä virtaa Aurajoessa - mietin. Tuomiokirkon tornista kumahteli kolmen vartin lyönnit. Nousin penkiltä.
Entä keskustan kivitalojen puristuksissa, kuumassa asfaltin ja pakokaasujen leyhyssä?
Keskustassakin väsynyt löytää paikan johon laskea peränsä, hetken huokaistakseen ennen matkansa jatkamista. Yliopistonkadun ja Kauppiaskadun kulmassa on taideteos, jonka nimeä en nyt muista. Sen portaittaisista kerroksista istuinpaikkaa etsivä aina löytää hetken turvan, jossa kerätä voimia ostosten kanssa. Tai, nauttia ostoksistaan tuoreeltaan. Kuten välillä käy.
Mahtuu isompikin porukka, kuin amfiteatteri!
Niin sanotussa Salaman kulmassa - rakennuksessa toimi joskus Vakuutusyhtiö Salama - jonka tontilla ennen sitä oli Hotelli Phoenix josta tuli sen jälkeen Turun Yliopiston päärakennus, on järeät kovat harmaagraniittipenkit. Penkeissä on vankkaa, syvältä maanpovesta kaivettua ikuisuuden tuntua. Säät eivät vaikuta, pakkanen ei murra, kännäävä nuoriso ei saa rikki. Penkit ovat ja pysyvät! Mukavuutta ei erityisemmin ole tarjolla ellei ole omaa peflettiä mukana. Kellon minuuttiviisari ei etene kuudesosaa kellotaulusta, jo haluaa etsiä mukavampaa paikkaa istuakseen.
Kävelykadun penkit eivät ole näin autiot. Kuvan ottamista varten valitsin hetken ja paikan, jossa kukaan ei ole katsomassa epäillen, että kuka siellä heitä ikuistaa. Näillä penkeillä Yliopistonkadun kävelykatuosuudella istutaan oikeasti paljon ja monenkokoisilla peräpeileillä. Kuunnellaan katulaulajaa ja katsellaan ohikulkijoita. Ehkä viereisillä penkeillä lepää uuvahtanut kännikala ja Turun kaupunginvaltuuston jäsen. Toista heistä vähän harmittaa.
Entisen Turun Työväen Säästöpankin pääkonttorin edustalla on pieni aukio, jossa jatkuu kävelykadulla nähty penkkisarja. Tällaiset katujen varsille upotetut aukiot ovat kuin keitaita pieneen istuskeluun ja jäätelönsyöntiin!
Käsityöläiskadun päähän, KELAn rakennuksen oliivinvihreään päätyyn valmistui pari vuotta sitten Turun uusin aukio, Rafael Paasion aukio. Rafael Paasio oli aikansa demarivaikuttaja, puheenjohtaja ja pääministeri. Jos tätä taustaa vasten katselee aukion penkkiä, näkee siinä selvää käytännönläheistä puuseppäduunarin konstailematonta jämäkkää kädenjälkeä.
Mikä on Turun sydän ja ydinalue? Tietenkin Aurajokivarsi!
Noin viitisen vuotta sitten Tuomiokirkkosillan ja Auransillan välisellä alueella oli tämän näköisiä rumiluksia! Nyt enää pari kappaletta joen itäpuolella, Auransillan vieressä.
Tänään siltojen välillä olevat betonirunkoiset hirmut ovat vaihtuneet elegantteihin penkkeihin, joissa heijastuu samantapainen hengähdys kuin näiden siltojen välillä olevista rakennuksistakin. Kevyt, kaunis, kultturelli! Propattu tietenkin hyvin alla oleviin graniittipaasiin. Että pysyvät kuivalla maalla.
Auransillalta alajuoksulle istuinmallisto on runsas.
Läntisellä Rantakadulla, Kaupungintalon ja Apteekkimuseon kohdalla on puuritiläkannella varustettuja kiviarkkuja, jotka on pitkältä sivulta asetettu itä-länsi suuntaan. Arkkuihin on myös merkitty eri kielillä ilmansuunnat.
Läntinen Rantakatu on ollut Kristiinankadun ja Myllysillan välisellä osuudella kasvojenkohotuksessa jo muutaman vuoden. Uudistus on loppuvaiheessa ja valmistuu kokonaisuudessaan kesän aikana. Kadulle on sijoitettu myös ajanmukaisia levähdyspaikkoja. Siistiii!
Uusille hienoille penkeille on heti löytynyt käyttöä! Peloittavaa on, koska spreijaajat löytävät uudet penkit tageilleen ja miten ne saa penkkinen puuosista pois? Harmittaa jo valmiiksi!
Molemmin puolin jokea, jokireunalla, on pari vuotta sitten hankitut mustat ja ihmeen siisteinä pysyneet metallipenkit. Runsaasti käyttöä näillä penkeillä ainakin kesällä! Osa penkeistä on aina jonkin känniporukan kotipesänä, mutta saa siellä tavallinen city-ihminenkin rauhassa katsella joen hiljaista virtaamista ja lohien muhkeita loikkaamisia joen pinnan yläpuolelle.
Uuden Myllysillan kummallakin sivustalla, molemmin puolin jokea on tiikkiset(?) istuimet tasanteilla.
Näillä lavereilla voi hetken istahtaa ja katsella, miten Jakke Jokilautta lipuu päivänpaisteessa kävelyvauhtia ohitse, janoisine asiakkaineen .
Teatterisillan penkit edustavat raskasta 60 -lukua. Muistan miten jätkien kanssa niitä siirtelimme Vartiovuoren mäellä, painoivat sikapaljon. Siihen aikaan kaikki Turun puistonpenkit olivat tällaisia. Maalaus oli silloin valkoinen. Hienoa aikaa se!
Vielä vierasvenesataman penkkejä lopuksi.
Vierasvenesataman laiturilla osa on, ei vain penkkejä vaan kuten tässä, suoranainen loosi! Näissä käydään tekemässä paljon piknik-keikkaa. Eväät mukaan ja vierasvenesataman faciliteetit tarjoavat puitteet!. Ellei ole eväitä, mutta nälkä on, voi saapastella takana näkyvään Rantakerttuun syömään.
Läntisen Rantakadun penkit vierasvenesataman alueella ovat tällaisia. Mikäli taaempana olevan Rantakertun terassilta tulee makuhermoja tirisyttävä ruoan tuoksu, tästäkin on helppo suoria Rantakertun menyä tarkastelemaan.
Vierasvenesataman ponttonilaiturilla on kunnon kestopuupenkit. Näillä jotkut käyvät aurinkoa ottamassa. Eräät tyypit levittäytyvät laiturillekin makoilemaan, onneksi ei sentään haitaksi asti veneilijöille?
Ponttonilaiturilta poistuttaessa, edessä on yhden penkin suojainen istumaloosi. Heinäkuussa hienoa katsella vierasvenesataman upeita veneitä!
Aina ei kuitenkaan tarvita penkkiä jos haluaa istahtaa. Varvintorilla oleva raakabetonikatsomo kelpaa mainiosti kesällä oleskeluun, ja luova henkilö valitsee istuimekseen, vaikka kuten kuvassa, osan Micha Ullmanin veistosta
Pohjoinen (Laiva)
