Puolisen kilometriä ydinkeskustasta etelään sijaitsevan Iso-, Kirkko-, Nummi- ja Heinätorinkatuihin rajoittuvan korttelin asemakaavaa ollaan muuttamassa tehokkaampaan suuntaan. Kaavaluonnoksen mukaan korttelista niitattaisiin uudisrakennusten tieltä pari susirumaa 70-luvun punatiiliklinkkeritaloa ja yksi 1980- ja 1990-luvuilla nykyasuunsa rakennettu Oulun koulun postmodernismiin vivahtava rakennus.

Kuva keskustan suunnasta. Isokadun varteen tulisi koko korttelin mittainen yhtenäinen, naapuritaloja muistuttava rakennus.

Kuva toisesta suunnasta. Luonnoksen mukainen rakennus on mittakaavaltaan ruutukaavaan sopiva ja oululaista 2010-luvun perusrakentamista kunnianhimoisempi, mutta silti modernistisuudessaan ja monoliittisuudessaan jotenkin lähiömäinen. Pitkän sivun parvekekentät häiritsevät jostain syystä omaa silmääni.

Samasta suunnasta tänään ruokiksella näpsäisty kännykkäfoto (pahoittelen huonoa laatua). Korttelin sivu on nykyasussaan luonnosta mielenkiintoisempi vaihtelevan mittakaavansa vuoksi. Olisikohan uudisrakennusta mahdollista jaksottaa jotenkin perinteisen tonttijaon mukaan?

Kirkkokadun puolelta luonnos mahdollistaisi korttelin kulman rakentamisen umpeen sekä olevan 1960-luvulta peräisin olevan talon "modernisoimisen" 2010-luvulle. Kulma nykyasussaan (
Google maps)
On vaikea sanoa, mitä mieltä olen tästä kokonaisuutena. On hienoa, että ruutukaava-aluetta kehitetään ja kortteleita eheytetään, mutta kaupunkikuvan kerroksellisuuden väheneminen ja samannäköisten, monotonisten uudisrakennusten yleistyminen mietityttää. Vaikka purettaviksi ehdotettujen rakennusten häviäminen katukuvasta - ehkä Isokadun ja Nummikadun kulmaa (
Google maps) lukuun ottamatta - ei juuri harmita, kokonaisuuden kannalta on harmillista, jos keskusta alkaa näyttää samalta kuin 2000-luvun kertaheitolla rakennetut asuinalueet.