- 09.02.11 13:01
#36086
On sinänsä makuasia, mitä pitää arvokkaana, arvostettavana tai hienona. Jos ajattelee asiaa ns yleismaailmallisesti, on trendi useimmiten läntisessä Euroopassa ollut säilyttää vanhaa. Tämä näkyy myös esim. Saksan pyrkimyksissä edelleen vielä 2000-luvulla jälleenrakentaa kaupunkejaan, vrt. Dresdenin Frauenkirche ja monet muut projektit.
Neuvostoliitto, Tukholman keskustan (T-Central) saneeraus sekä tietenkin DDR ovat tällaisen ajattelun vastakohtia, tosin Ruotsissa merkittävät kaupunkikeskustat ovat pääosin aika hyvin säilyneitä. Demari-Ruotsia lukuunottamatta länsieurooppalaiseen ajatteluun on kuulunut vanhan restaurointi, säilyttäminen ja kulttuuriperinnön siirtäminen myös rakennusten muodossa jälkipolville. Ottaen huomioon sen, että Turku on kiistatta Suomen vanhin kaupunki (anno 1229 tai jopa vanhempi) ja että sen keskusta (tässä: tori) oli erittäin hyvin säilynyt yhtenäisenä arkkitehtonisena kokonaisuutena 1950-luvulle saakka, on eurooppalaisessa perspektiivissä aika harvinainen ratkaisu korvata kaupungin näkyvin osa uudisrakennuksella, varsinkin kun purettaviksi joutuivat esim. ns Phoenixin talo tai Lindblomin talo, joita voidaan varmasti pitää arvokkaina kivirakennuksina, ellei suorastaan harvinaisuuksina. Myös C.L Engelin piirtämä talo Hämeenkatu 30:stä sekä Reuterin talo purettiin. Myös Nobelin talo Uudenmaankadulta purettiin katulevennyksen alta.
http://i103.photobucket.com/albums/m149 ... intalo.jpg
Ottaen huomioon tällaisen kehityksen, voi sitä pitää aika erikoisena, kun luulisi tavoitteena olla nimenomaan eurooppalaiseen tapaan suojella ja siirtää rakennusperintöä. Joskun joku on sanonut, että Turku on Suomen ainoa eurooppalainen kaupunki, tosin tähän yhteyteen en tuota sanontaa soveltaisi, sillä mielestäni "eurooppalaiseksi" tällaista kehitystä ei voi kutsua.
Neuvostoliitto, Tukholman keskustan (T-Central) saneeraus sekä tietenkin DDR ovat tällaisen ajattelun vastakohtia, tosin Ruotsissa merkittävät kaupunkikeskustat ovat pääosin aika hyvin säilyneitä. Demari-Ruotsia lukuunottamatta länsieurooppalaiseen ajatteluun on kuulunut vanhan restaurointi, säilyttäminen ja kulttuuriperinnön siirtäminen myös rakennusten muodossa jälkipolville. Ottaen huomioon sen, että Turku on kiistatta Suomen vanhin kaupunki (anno 1229 tai jopa vanhempi) ja että sen keskusta (tässä: tori) oli erittäin hyvin säilynyt yhtenäisenä arkkitehtonisena kokonaisuutena 1950-luvulle saakka, on eurooppalaisessa perspektiivissä aika harvinainen ratkaisu korvata kaupungin näkyvin osa uudisrakennuksella, varsinkin kun purettaviksi joutuivat esim. ns Phoenixin talo tai Lindblomin talo, joita voidaan varmasti pitää arvokkaina kivirakennuksina, ellei suorastaan harvinaisuuksina. Myös C.L Engelin piirtämä talo Hämeenkatu 30:stä sekä Reuterin talo purettiin. Myös Nobelin talo Uudenmaankadulta purettiin katulevennyksen alta.
http://i103.photobucket.com/albums/m149 ... intalo.jpg
Ottaen huomioon tällaisen kehityksen, voi sitä pitää aika erikoisena, kun luulisi tavoitteena olla nimenomaan eurooppalaiseen tapaan suojella ja siirtää rakennusperintöä. Joskun joku on sanonut, että Turku on Suomen ainoa eurooppalainen kaupunki, tosin tähän yhteyteen en tuota sanontaa soveltaisi, sillä mielestäni "eurooppalaiseksi" tällaista kehitystä ei voi kutsua.


