Itäinenkatu Pitkäkatu 64 tontin Kupittaankadun puoleinen rakennus.
Pihan puoli.
Kupittaankadun puoli! Ei ole palanut...
Kuopion kauppahallin tuhoamista ei voi muuta kuin hämmästellä, hieno rakennus!
Puutalojen vähenemisestä - ei häviämisestä - Turunkin osalta, ja varmasti monen muunkin kaupungin osalta vielä.
Vanhimmat puutalot Turussa ovat 1700 –luvun lopussa ja 1800 – luvun alussa valmistuneet Luostarinmäen puutalot. Sattuman oikusta alue on säästynyt tuholta ja muodostaa vanhojen puutalojen kokonaisuuden Vartiovuoren etelärinteellä. Vartiovuori suojeli asutusta vuoden 1827 suurpalon aikana ja museoitiin 1940, jonka vuoksi se on säästynyt aitona palana 1700 – 1800 –luvun vaihteen vähävaraisten ja käsityöläisten asuinaluetta Turussa.
Turku on historiansa aikana palanut monet kerrat. Tulipalo raivosi Turussa 1656. Toukokuun 16. päivänä 1711 alkanut tulipalo tuhosi kolmanneksen Turun rakennuksista tuhkaksi. Muutama vuosi tämän jälkeen, 1728, tuhoutui tulipalossa 140 taloa. Viimeinen, 1827 tapahtunut suurpalo, on pohjoismaiden suurin kaupunkipalo kautta aikain. Tässä tulipalossa Turku menetti noin 2500 taloa. Turku on todellakin palanut!
Turussa edelleen olevista puutaloista ehkä osa on 1800 –luvun puolelta, suurin osa kuitenkin viime vuosisadan alusta. Vanhimmissa puutaloissa vesi kannettiin sisään ja ulos, käymälät olivat erillisissä piharakennuksissa, jotka talvisin olivat tietysti kylmiä. Vesi kannettiin ämpäreillä pihaan rakennetusta, ehkä ulkohuonerakennukset seinään tuodusta vesipostista, tai jossakin lähistöllä olevasta kadunvarren vesipostista, joita oli ympäri kaupunkia. Vedenkantomatkaa saattoi olla muutamia satoja metrejä.
Asuinhuoneet olivat parihuoneita, tai hellahuoneita, joissa oli kakluunilämmitys. Ruoka valmistettiin puuhellalla. Asuntoihin liittyi alustassa oleva tila jonne yleensä ladottiin polttopuut, ja jossa oli mahdollisesti kellaritilat. Ruoka säilytettiin yleensä eteisessä sijainneessa komerossa, joka talvella kyllä oli viileä – ellei suorastaan jäätävä – kesällä ruoka pilaantui eteisen komerossa yhtä helposti kuin muissakin säilytystiloissa. Tilava vintti toimi säilytystilana joka vuodenaikojen mukaan oli kesällä kuuma ja talvella kylmä. Asunnot olivat myös monesti kylmiä ja vetoisia talvella, alustatila oli kylmää tilaa ja matot toimivat asunnoissa myös lämmöneristeenä. Asunnoissa asui noin 45 m² käsittävän parihuoneen tiloissa usein 5 – 6 henkinen perhe, monesti enemmänkin.
Jossakin vaiheessa 1900 –luvun alkupuolella rakennettuihin puutaloihin alkoi tulemaan kylmä vesi, jolloin asuntoon saatiin myös oma vessa. Lämmintä vettä piti kuitenkin valmistaa keittiön hellan yhteydessä olevassa vesisäiliössä, joka hellaa lämmitettäessä lämmitti veden vesisäiliössä. Lämmitä vettä ei tullut hanasta.
Puutalojen rakentaminen – omakotirakennukset pois lukien – loppui käytännössä ennen 1940 –lukua. Sodan jälkeisen säännöstelyn ja puutteen jälkeen alkoi kansakunnan nopea elpyminen sodan tuottamasta tiukkuudesta ja uuden kerrostalorakentamisen aika alkoi. Kerrostaloissa oli keskuslämmitys, kaasuhella, (myöhemmin sähköhella), jääkaappi ja sisävessa, sekä yleensä kylpyamme.
Ihmisten varallisuuden kasvaessa kaikki halusivat muuttaa lämpimään ja terveelliseen asuntoon jossa on kaikki mukavuudet jotka tavallinen ihminen voi kuvitella, kukaan ei halunnut asua vetoisessa ja ahtaassa puutalossa. Arkkitehtuurissa oli myös vallalla kansakunnan terveyteen ja hyvinvointiin suuntautuvaa ajattelua joka pyrki saattamaan ihmiset pois epäterveellisestä puutaloasumisesta, nykyaikaisten keskuslämmityksellä ja sisävessalla varustettujen asumisolojen piiriin. Puutalot olivat 50 – 60 –luvun vaihteessa vanhan ja epämukavan asumismuodon edustajia suurelle osalle kaupunkilaisia.
Osa puutalojen asukkaista kuitenkin piti puutaloasumisesta. Etenkin se osa jonka asuntoon tuli vesi ja jossa oli sisävessa. Näihin asuntoihin oli mahdollista ilman suuria taloudellisia ponnistuksia rakentaa lämminvesijärjestelmä joka muutti asumismukavuutta ratkaisevasti. Puutaloja ei kuitenkaan yleisesti ottaen pahemmin surtu 50 – 60 – lukujen vaihteessa, koska tarjolla oli parempi asumismuoto.
Tässä asiaan vaikuttavia tekijöitä puutalojen purkamisesta Turussa (tai missä tahansa muualla) puhuttaessa.
Nyt puutaloasumiseen liittyy aivan muita aspekteja ja puutalo edustaa yksilöllistä ihmisenkokoista asumista jossa on tietty sosiaalinen ulottuvuus tuttuihin naapureihin ja suureen avoimeen yhteiseen pihaan liittyen. Puutaloasumisen kiinnostavuus on kääntynyt päälaelleen verrattuna 50 - 60 -lukuihin. Puutalo-osakkeita kunnostetaan nykyisiä asumismukavuuksia vastaaviksi ja niiden arvo on moninkertaistunut statuksen muuttuessa. On helppo nähdä puutaloasumisen vahvoja puolia tänään verrattuna kerrostalo-osakkeeseen jossa ei voi tehdä juurikaan mitään, asunto on sellainen kuin on. Tapetit voit vaihtaa ja kaakeloida kylppärin sekä rempata keittiön, mutta se on pintahommaa. Puutalo-asunto on laajennettavissa alustasta vinttiin kaikin mukavuuksin, kuten nykyisin lähes kaikki ovat tehneetkin, tai tulevat tekemään.
Kun tässä repostellaan - otsikko mukaan luettuna - yksinomaan Turun kaupunkikuvaa ja turkulaista purkamis-intoa (tuo Kuopio poisluettuna), on hyvä huomata turkulaista kaupunkikuvaa olleen muuttamassa rahaksi myös muita kuin turkulaisia tahoja. Tässä viittaan Koulukadun ja Eerikinkadun kulmassa oleviin Fritjof Strandellin puurakennuksiin, jotka omistaa valtion hallitsema Kapiteeli ja joka
välttämättä haluaa purkaa rakennukset 
. Wärtsilän Turun Telakan siirryttyä kokonaan Pernon uudelle telakka-alueelle jäi Aurajokivarren entinen telakka-alue asuinkäyttöön.
Wärtsilä kiristi suurena veronmaksajana Turulta kaavoituksen vapautuvalle alueelle joka oli niin tehokas että käytännössä teki alueesta slummin!
http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?t ... :0:0:0:0:0:
Kakolan maa-alueen omistava
valtion Senaattikiinteistöt halusi tikata Kakolanmäen täyteen taloja! Tähän ei Turussa suostuttu, vaan vastoin Senaattikiinteistön vaatimuksia järestettiin kansainvälinen arkkitehtikilpailu, jonka tulosten perusteella aluetta tulevaisuudessa rakennetaan.
... kuten moni muukin, en pidä siitä että napuri katsoo ikkunastaan mitä minulla on pöydässä aamiaisena, tai mitä olohuoneessani tapahtuu 
