- 03.09.16 14:41
#84287
Tietääkö kukaan ketään joka olisi valmis asumaan miniyksiössä loppuelämänsä pakollisten opiskeluvuosien jälkeenkin?
[urbaanin keskustelun mekka] Suomen johtava rakentamisaiheinen valokuvaus- ja keskustelusivusto.
Mikä on Taloforum?
pallo kirjoitti:Slummeissa näkee kyllä konttejakin. Ovat käteviä mm. toimitiloina ilmeisesti siksi kun saa lukkoon paljon helpommin kuin jonkun puuhökkelin joten tavarat ei ehkä katoa ihan niin helposti. Pääosa taloista on siellä kyllä improvisoiduista materiaaleista kuten puusta pahvista ja pellistä, eivätkä juuri pidä vettä tai tuulta, mutta riippuu vähän paikastakin.Riippuu tosiaan slummista. Vanhemmissa ja vähemmän puskutraktoria kokeneet slummit tuppaavat saamaan tukevammin rakennettuja taloja. Kukapa hullu nyt rupeaisi rakentamaan kunnon taloja, jos ei ole varma että ne saavat jäädä paikalleen. Vähän tuunattu teltta on sopiva ratkaisu jos lähtö voi tulla milloin vain.
arkkinikkari kirjoitti:Itsetarkoituksellisen huonojen "halpojen" asuntojen rakentaminen "jotta köyhillä olisi varaa valita" menee vähän samaan kategoriaan kuin pitäisikö köyhille antaa mahdollisuus (velvollisuus?) myydä toinen munuainen; yhdelläkin kyllä pärjää, ja rahaa olisi kiva saada kulutukseen.Munuaisen myyminen on pysyvä asia. Asumisratkaisut ja elintavat elävät. Ja sillä tosi huonollakin kämpällä on pelastavia ominaisuuksia. Kenenkään ei ole pakko muuttaa sellaiseen! Sitähän voisi edelleen muuttaa syrjemmälle, jossa saa isomman kämpän samalla rahalla.
arkkinikkari kirjoitti:Näitä miniasuntoja ei tehdä sen vuoksi, että köyhille jäisi enemmän rahaa kulutukseen, vaan sen vuosi, että ne ovat ihan helvetin hyvää bisnestä. Köyhä maksaa huonosta miniasunnosta ihan saman verran kuin maksaisi isommasta hyvästä asunnosta (eli juuri niin paljon kuin vain pystyy), mutta paremmasta ei jäisi yhtä hyvää katetta.Nimenomaan. Ne ovat hyvää bisnestä, välillä jopa helvetin hyvää bisnestä kuten sanot, eli niitä voidaan rakentaa riittävästi. Niitä voidaan rakentaa myös hyville paikoille kalliille maalle, eikä vain syrjään köyhien alueille. Nämä ovat hyviä asioita. Näillä ratkaistaan asuntopula ja hajotetaan erottelua rikkaiden ja köyhien alueisiin.
hylje kirjoitti:Laadun laskemisella nimenomaan ratkaistaan ongelmia, koska ongelmat johtuvat liian suuresta laadusta. Ongelmat lähtevät jo kaavoituksesta, jonka huippukorkea laatu johtaa huippuhitaaseen kaavoitukseen. Huonommalla kaavoituksella voitaisiin kaavoittaa kokonaisia kaupunginosia kerrallaan ja sopivan huonolla laatutasolla kaavoitus ei olisi koskaan rakentamisen pullonkaula. Liian hidas kaavoitus yksinään on jo katastrofi joka ei saa jatkua.Tuntuu, että sulla on joku aika omalaatuinen määritelmä laadulle. Jos nyt puhutaan siitä, mitä arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat laadulla ymmärtävät, niin nykyinen hidas kaavoitussysteemi ei kyllä mitenkään yksikäsitteisesti pelkästään paranna sitä. Normien mukaiset vaatimukset ja erinäiset lausuntokierrokset ja nimbyilyt useinkin vesittävät suunnittelijoiden ideoita, joita voisi pitää hyvinä sekä arkkitehtonisessa mielessä että asuntotuotannon kannalta. Parkkinormi näistä nyt tietysti ensimmäisenä.
hylje kirjoitti:Laadun laskemisella nimenomaan ratkaistaan ongelmia, koska ongelmat johtuvat liian suuresta laadusta. Ongelmat lähtevät jo kaavoituksesta, jonka huippukorkea laatu johtaa huippuhitaaseen kaavoitukseen. Huonommalla kaavoituksella voitaisiin kaavoittaa kokonaisia kaupunginosia kerrallaan ja sopivan huonolla laatutasolla kaavoitus ei olisi koskaan rakentamisen pullonkaula. Liian hidas kaavoitus yksinään on jo katastrofi joka ei saa jatkua.Ei kaavoittamisen pullonkaula ole kaava-arkkitehtien työpöydillä, eikä kaavoitusta voi nopeuttaa yksityiskohtia karsimalla; kaavoittaminen kestää kauan erilaisten esiselvitys-, selvitys-, luonnos-, käsittely-, ehdotus-, pöytäys-, palautus- ja valituskierrosten takia, jonka jälkeen kunnallistekniikan rakentamisen pitäisi mahtua vielä kaupungin investointiraamiin, tekniikan rakentaminen pitää kilpailuttaa, kilpailutus arvioida, valitukset käsitellä, sopimukset solmia ja teknikka rakentaa. Ja vasta sitten päästään rakentamaan taloja.
hmikko kirjoitti:Tuntuu, että sulla on joku aika omalaatuinen määritelmä laadulle. Jos nyt puhutaan siitä, mitä arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat laadulla ymmärtävät, niin nykyinen hidas kaavoitussysteemi ei kyllä mitenkään yksikäsitteisesti pelkästään paranna sitä. Normien mukaiset vaatimukset ja erinäiset lausuntokierrokset ja nimbyilyt useinkin vesittävät suunnittelijoiden ideoita, joita voisi pitää hyvinä sekä arkkitehtonisessa mielessä että asuntotuotannon kannalta. Parkkinormi näistä nyt tietysti ensimmäisenä.Minä määritän laaduksi laajasti kaiken. Jos yhteiskunta jollain tapaa vaatii jotain, sen motivaationa on lähtökohtaisesti parempi laatu. Parkkinorminkin on katsottu parantavan kaupungin laatua, siksi se on olemassa. Ei sitä nyt kiusallaankaan asetettu. Se on olemassa syystä.
arkkinikkari kirjoitti:Ei kaavoittamisen pullonkaula ole kaava-arkkitehtien työpöydillä, eikä kaavoitusta voi nopeuttaa yksityiskohtia karsimalla; kaavoittaminen kestää kauan erilaisten esiselvitys-, selvitys-, luonnos-, käsittely-, ehdotus-, pöytäys-, palautus- ja valituskierrosten takia, jonka jälkeen kunnallistekniikan rakentamisen pitäisi mahtua vielä kaupungin investointiraamiin, tekniikan rakentaminen pitää kilpailuttaa, kilpailutus arvioida, valitukset käsitellä, sopimukset solmia ja teknikka rakentaa. Ja vasta sitten päästään rakentamaan taloja.Kaavoitusprosessin kaikki välivaiheet ovat olemassa syystä: parantamaan laatua. Mistä muusta syystä ne olisivat olemassa? Ihmisten kiusaksi?
hylje kirjoitti:Kaavoitusprosessin kaikki välivaiheet ovat olemassa syystä: parantamaan laatua. Mistä muusta syystä ne olisivat olemassa? Ihmisten kiusaksi?Sulla ei taida olla mitään käsitystä kaavoitusprosessista?
Yhtään neliötä ei ole jäänyt rakentamatta
Asuntopulaa pinta-alanormi ei ole pahentanut. Se on vain suunnannut sen eri tavalla. Rajoitus on efektiivinen oikeastaan vain kantakaupungissa (ja tonttikohtaisuuden vuoksi vaikkapa metroasemien kortteleissa), Kantakaupungissa ei ole yhtään kohdetta, joka olisi jäänyt rakentamatta sen takia, että on vaadittu rakennettavaksi myös perheasuntoja. Pienemmät tuotot niistä on ehkä saanut, mutta se on kokonaan eri asia.
Sinkuista ja _dinkuista lähes puolet vanhuksiaNuo pari viimeistä ovat Suomessa tulevina vuosina ratkaisevia, kun kansa vanhenee. 70-kymppisiä suuria ikäluokkia ei ole mikään järki pitää isoissa perheasunnoissa. Omakotitaloista muuttanevat lopulta pois kun omakotitalon pitäminen on sen verran hankalaa, mutta isoista kerrostalokämpistä varmaan paljon vähemmän, jos verotus on esteenä.
Usein vedotaan siihen, että helsinkiläisistä kotitalouksista 80 % on yhden tai kahden hengen talouksia. Tästä joukosta lähes puolet on vanhustalouksia. He asuvat entisissä perheasunnoissa elämänsä loppuun asti, koska Suomessa on estetty verolainsäädännöllä se, että muuttaa pienempään asuntojaan ja ostaa hinnan erolla itselleen lisäeläkkeen ja elää mukavasti. Lapsiperheisen tilannetta parantaisi olennaisesti, jos yhden vanhuksen asuttamat perheasunnot saataisiin lapsiperheiden käyttöön.
Miniasuntojen ylikysyntä johtuu toimeentulotuen järjettömyyksistä
Uusista asunnoista huomattava osa, joidenkin arvioiden mukaan puolet, menevät sijoitusasunnoiksi. Toimeentulotuessa on sellainen järjesttömyys, että se maksaa yksin asuvalle saman vähän yli 650 euroa kuukaudessa, oli asunto kuinka pieni tai huono tahansa. Näin vuokramarkkinoille on tullut minimivuokra. Jos sekä 35 neliön että 12 neliön asunnosta saa saman 650 euroa, sijoittajan kannattaa tietysti ostaa mahdollisimman pieniä asuntoja. Tällainen järjesvastaisuus ei voi jatkua pitkään.