Kuvasin muutamia oululaisia kohteita joissa on sekä onnistuneita että mielestäni epäonnistuneita yrityksiä yhdistää uutta vanhaan.
Aluksi ne missä on onnistuttu. Näissä rakentaminen on toteutettu vanhan ehdoilla. Uudisosa ei nouse hallitsevaksi, vaan pysyy kokonaisuutta täydentävässä roolissa:
Seuraavaksi toisenlaisia esimerkkejä.
Tässä uusi on paitsi suurempi, myös kömpelömpi muodoltaan kuin vieressä olevat vanhat rakennukset. Suunnittelijalla ei ole ollut silmää tämän paikan toteuttamiseen. Hän on osittain pilannut aika ainutlaatuisen näkymän:
Työn jälki on lisäksi todella huonoa:
Myös tämä on mielestäni pilattu. Uusi rakennus on puuduttavan monotoninen, "tylsä".
Tykkään todella paljon vanhemmasta suomalaisesta arkkitehtuurista jota pidän euroopankin mitassa tarkasteltuna korkeatasoisena. Näiden uudempien kanssa on sitä vastoin vaikeampi tulla toimeen. Jostakin syystä tärkeiden rakennusten suunnittelijoiksi valikoituu jatkuvasti henkilöitä jotka eivät selvästikkään edusta alansa parasta osaamista.
Itävaltalainen kirjailija Stefan Zweig (1881–1942) haaveili rauhanomaisesta, yhtenäisestä Euroopasta, jossa kansat eläisivät sovussa
