- 28.10.19 08:28
#98779
Aika iso merkitys on silläkin, että arkkitehtisuunnittelussa julkisivujen osuus suunnitteluun käytetystä ajasta on pienentynyt erittäin oleellisesti. Jos kärjistäen 1800 luvulla arkkitehti ei suunnitellut mitään muuta kuin julkisivun ja rakennusmestari hoiti raksalla sisätilat, niin nykysuomessa arkkitehdin ajasta suurin osa kuluu äärimmäisen tiukan tilaohjelman runnomiseen äärimmäisen tiukan budjetin määräämän rakennusrungon sisään, aina vain enemmän tilaa vievän talotekniikan sovittamiseen kenkälusikalla siten ettei sisätilat mene aivan pilalle, ja tietomallikoordinaattorin vaatimusten täyttämiseen jatkuvasti tekniikan kehityksessä takamatkalla olevan IFC-standardin ehdoilla. Tilatehokkuus eli tilaohjelman mukaisen hyötyalan suhde rakennuksen koko tilavuuteen on nykyään ihan toista luokkaa kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.
Tähän kun vielä lisätään energiasimuloinnit ohjaamaan ikkuna-aukotusta ja budjettirajoitteet ohjaamaan julkisivumateriaaleja ja aiheita, niin ei ole kovinkaan suuri ihme, että valtaosa rakentamisesta on julkisivujen osalta enemmän tai vähemmän sattuman kautta syntyneitä. Ja kun julkisivuja ei käytännössä suunnitella sellaisella pieteetillä kuin pitäisi, myöskään osaaminen ei kehity; helpoin ratkaisu on silloin yksinkertaisesti kopioida ideat arkkitehtuurijulkaisuista. Tätä on tietysti tehty aina; eivät jugend-rakennukset muistuta toisiaan siksi, että jokainen niitä suunnitellut arkkitehti olisi itsenäisen luovan prosessin myötä päätynyt samaan lopputulokseen.
Tähän kun vielä lisätään energiasimuloinnit ohjaamaan ikkuna-aukotusta ja budjettirajoitteet ohjaamaan julkisivumateriaaleja ja aiheita, niin ei ole kovinkaan suuri ihme, että valtaosa rakentamisesta on julkisivujen osalta enemmän tai vähemmän sattuman kautta syntyneitä. Ja kun julkisivuja ei käytännössä suunnitella sellaisella pieteetillä kuin pitäisi, myöskään osaaminen ei kehity; helpoin ratkaisu on silloin yksinkertaisesti kopioida ideat arkkitehtuurijulkaisuista. Tätä on tietysti tehty aina; eivät jugend-rakennukset muistuta toisiaan siksi, että jokainen niitä suunnitellut arkkitehti olisi itsenäisen luovan prosessin myötä päätynyt samaan lopputulokseen.