- 10.09.07 20:56
#13950
Tuli viime viikolla tehtyä muutaman päivän mittainen visiitti Kööpenhaminaan, ja tässä hieman kuvia. Hirveästi oli kaupungista kerrottavaa, mutta nyt kun raahasin itseni näppiksen ääreen ja ryhdyin kirjottamaan, niin en keksikään enää mitään.
Sanotaan lyhyesti, että Köpis on niin tunnelmaltaan, arkkitehtuuriltaan kuin kaupunkirakenteeltaankin Pohjoismaiden pääkaupungeista ehdottomasti keskieurooppalaisin. Kaupungilla on viehättävä ja omaleimainen ilme, joka muodostuu punatiilestä, pieniruutuisista ikkunoista, kanavista ja polkupyörien paljoudesta. Melkein kaikkialla on Köpiksessä kaunista ja kaupunkimaista, mutta kaupunkikuva on loppupeleissä melko monotoninen.
No mutta ne kuvat...
Näkymää HDR:nä huoneen ikkunasta alapuoleiselle kadulle. Muuta en jaksanut enää tehdä saapuessani pieneen hieman nuhjuiseen budjettihotellihuoneeseeni lähempänä puoltayötä seikkailtuani tahattomasti matkatavaroineen Vesterbron entisten punaisten lyhtyjen alueella, missä joka kadunkulmassa tuntui olevan ryhmä epämääräisiä huppupäitä.
Tällaiset vanhat julkisivurivit ovat pyörien ohella Köpiksen tavaramerkki.
Tällaisia idyllisiä sivukatuja tuntui olevan enemmän kuin laki sallii.
Köpisläisittäin hyvin tyypillinen julkisivurivi Österbon kaupunginosassa, Google mapsista silmämääräisesti arvioiden viiden kilometrin päässä ydinkeskustasta. Taustalla S-juna hidastaa pysähtyäkseen viereiselle Nordhavnin asemalle.
Lisää tyypillisiä julkisivuja. Tämän tapaiset 1900-luvun alun kauniit ja jämäkät umpikorttelit muodostavat leijonanosan koko valtavan kantakaupungin rakennuskannasta, mikä luo kaupungille todella yhtenäisen yleisilmeen. Tiiviistä 1900-luvun alun korttelikaupunkirakentamisesta pitävänä olin jonkin aikaa täysin hurmioissani, mutta jossain vaiheessa jopa ne alkoivat maistua puulta kun ei oikein mitään muuta tuntunut koko kaupungissa tulevan vastaan. Kuin Helsingissä Etu-Töölö jatkuisi Herttoniemeen, Oulunkylään ja Pitäjänmäkeen asti.
Metroaseman (en edes muista minkä, kaikki nekin olivat hyvin samanlaisia) liukuportaat. Ensivaikutelmani uudesta VAL-kevytautomaattimetrosta ei ollut kovin hyvä - astuttuani täpötäydeltä asemalaiturilta täpötäyteen junaan kuuluikin kajareista virallinen mongerrus, joka ilmeisesti kehotti koko ihmismassaa poistumaan junasta. Selvittyäni toiseen junaan päättikin se muutaman pysäkin päästä vaihtaa suuntaa kesken linjan. Koko liikenne vaikutti olevan sekaisin, ja samantapainen kuulutus, josta sain selvää ainoastaan sanat "teknisk problem", toistui useita kertoja ihmisten näyttäessä turhautuneilta. Onneksi ei ollut kiire mihinkään.
Kuitenkin tämän jälkeen ajoin toistakymmentä kertaa metrolla, ja huonon ensivaikutelman jälkeen automaatti tuntui toimivan kuin unelma. Kadun pinnalta oli nopea ja vaivaton kulku asemalaiturille, josta junia vilisi iltamyöhäänkin muutaman minuutin vuorovälillä. Ihmisillä ei tuntunut olevan tarvetta änkeä sulkeutuvien ovien väliin, kun seuraava juna joka tapauksessa tulee niin pian.
Muuten Köpiksen julkisesta liikenteestä on sanottava, että se oli odottamaani huonompaa. Vaikka metro ja S-junat sinällään toimivatkin mitä parhaiten, on huomattavan suuri osa kantakaupunkiakin edelleenkin niiden ulottumattomissa, mikä pakottaa kävelemään. Uuudelle kantakaupungin eri osia yhdistävälle rengaslinjalle on tarvetta, enkä pitäisi raitioteiden palauttamistakaan lainkaan huonona ideana.
Pyörien suosio Kööpenhaminassa on valtava, väittäisin että Amsterdamin tasoa. Pyöräilijöille oli kävelyteistä selvästi erotetut, autokaistojen levyiset tiet, jopa omat liikennevalot. Leveämpien katujen risteyksissä oli yleensä suunnilleen tällainen määrä pyöräilijöitä odottelemassa vihreää valoa.
Nyhavn vetää kuvauskohteena laimeudessaan vertoja Tuomiokirkolle. Mutta pakko siitä oli tämä HDR-yhdistelmä ottaa kun niin pirun kauniilta siinä illan hämärtyessä näytti.
Nörrebron boheemikaupunginosassa oli elämän makua. Hedelmiä, ulkomaisia elintarvikkeitä ja ties mitä käytettyä rojua myyvät kaupat levisivät rakennuksista ulos vilkkaalle kadulle niin, että paikoin katu muistutti enemmänkin kirpputoria. Nörrebro oli kuin jonkinlainen värikäs keski-eurooppalaisversio Kalliosta.
En nähnyt montaa kllinistä ketjuruokakauppaa tai ketjuravintolaa, mutta kaupunginosa oli pullollaan maahanmuuttajien ylläpitämiä ruokakauppoja kadulla seisovine hedelmälaareineen, sekä tietenkin shawarma-kebabeerioita. Mainittakoon, että tätä kuvaa ottaessani hyvin oudon oloinen kaveri tuli koiransa kanssa tyrkyttämään minulle jotain lehteä päästäen suustaan suorastaan pelottavan kuuloista valitusvirttä.
Tyhjä tontti osoitteessa Jagtvej 69, muutama lehtiä seurannut varmaan tietääkin paikasta jotain enemmän. Seinässä lukeva lupaus on sikälikin näyttänyt pitävän, että juuri lähtöpäiväkseni oli odotettavissa levottomuuksia. Sivullisten autojen polttelua en suvaitse, mutta täytyy sanoa, että ymmärrän nuorten turhautumisen kaupungin päätökseen myydä vuosikymmeniä nuorten käytössä ollut vaihtoehtokulttuurien keskittymä.
Jagtvejtä jatkaen pääsee Frederiksbergin kaupunginosaan (tai tarkalleen ottaen Köpiksen sisälle jääneeseen kaupunkiin), joka on Nörrebrota huomattavasti porvarillisemman oloinen, ei tosin ollenkaan vähempää ruuhkaisempi.
Nörreportin S-juna-asema. Laituri tuntui päivänajasta riippumatta olevan aina täpötäysi. Ja junia tuli ja meni metromaisen tiheästi.
Hotellin ikkunasta iltapäivällä.
Hovedbanegården, päärautatieasema.
Christianshavn illan hämärtyessä. Huomasin vasta jälkikäteen, että lähettyvillä oli Christianian vapaakaupunginosa, jossa en tajunnut käydä. Harmittaa kun se saattaa lähitulevaisuudessa kokea Ungdomshusetin kohtalon.
Eräältä pieneltä ja hiljaiselta sivukadulta löytyi tällainen idyllinen näkymä. Saa sanoa jos ei photoshoppaus onnistunut.
Sateisena lähtöaamuna hotellin läheltä.
Sen pituinen se.
Sanotaan lyhyesti, että Köpis on niin tunnelmaltaan, arkkitehtuuriltaan kuin kaupunkirakenteeltaankin Pohjoismaiden pääkaupungeista ehdottomasti keskieurooppalaisin. Kaupungilla on viehättävä ja omaleimainen ilme, joka muodostuu punatiilestä, pieniruutuisista ikkunoista, kanavista ja polkupyörien paljoudesta. Melkein kaikkialla on Köpiksessä kaunista ja kaupunkimaista, mutta kaupunkikuva on loppupeleissä melko monotoninen.
No mutta ne kuvat...
Näkymää HDR:nä huoneen ikkunasta alapuoleiselle kadulle. Muuta en jaksanut enää tehdä saapuessani pieneen hieman nuhjuiseen budjettihotellihuoneeseeni lähempänä puoltayötä seikkailtuani tahattomasti matkatavaroineen Vesterbron entisten punaisten lyhtyjen alueella, missä joka kadunkulmassa tuntui olevan ryhmä epämääräisiä huppupäitä.
Tällaiset vanhat julkisivurivit ovat pyörien ohella Köpiksen tavaramerkki.
Tällaisia idyllisiä sivukatuja tuntui olevan enemmän kuin laki sallii.
Köpisläisittäin hyvin tyypillinen julkisivurivi Österbon kaupunginosassa, Google mapsista silmämääräisesti arvioiden viiden kilometrin päässä ydinkeskustasta. Taustalla S-juna hidastaa pysähtyäkseen viereiselle Nordhavnin asemalle.
Lisää tyypillisiä julkisivuja. Tämän tapaiset 1900-luvun alun kauniit ja jämäkät umpikorttelit muodostavat leijonanosan koko valtavan kantakaupungin rakennuskannasta, mikä luo kaupungille todella yhtenäisen yleisilmeen. Tiiviistä 1900-luvun alun korttelikaupunkirakentamisesta pitävänä olin jonkin aikaa täysin hurmioissani, mutta jossain vaiheessa jopa ne alkoivat maistua puulta kun ei oikein mitään muuta tuntunut koko kaupungissa tulevan vastaan. Kuin Helsingissä Etu-Töölö jatkuisi Herttoniemeen, Oulunkylään ja Pitäjänmäkeen asti.
Metroaseman (en edes muista minkä, kaikki nekin olivat hyvin samanlaisia) liukuportaat. Ensivaikutelmani uudesta VAL-kevytautomaattimetrosta ei ollut kovin hyvä - astuttuani täpötäydeltä asemalaiturilta täpötäyteen junaan kuuluikin kajareista virallinen mongerrus, joka ilmeisesti kehotti koko ihmismassaa poistumaan junasta. Selvittyäni toiseen junaan päättikin se muutaman pysäkin päästä vaihtaa suuntaa kesken linjan. Koko liikenne vaikutti olevan sekaisin, ja samantapainen kuulutus, josta sain selvää ainoastaan sanat "teknisk problem", toistui useita kertoja ihmisten näyttäessä turhautuneilta. Onneksi ei ollut kiire mihinkään.
Kuitenkin tämän jälkeen ajoin toistakymmentä kertaa metrolla, ja huonon ensivaikutelman jälkeen automaatti tuntui toimivan kuin unelma. Kadun pinnalta oli nopea ja vaivaton kulku asemalaiturille, josta junia vilisi iltamyöhäänkin muutaman minuutin vuorovälillä. Ihmisillä ei tuntunut olevan tarvetta änkeä sulkeutuvien ovien väliin, kun seuraava juna joka tapauksessa tulee niin pian.
Muuten Köpiksen julkisesta liikenteestä on sanottava, että se oli odottamaani huonompaa. Vaikka metro ja S-junat sinällään toimivatkin mitä parhaiten, on huomattavan suuri osa kantakaupunkiakin edelleenkin niiden ulottumattomissa, mikä pakottaa kävelemään. Uuudelle kantakaupungin eri osia yhdistävälle rengaslinjalle on tarvetta, enkä pitäisi raitioteiden palauttamistakaan lainkaan huonona ideana.
Pyörien suosio Kööpenhaminassa on valtava, väittäisin että Amsterdamin tasoa. Pyöräilijöille oli kävelyteistä selvästi erotetut, autokaistojen levyiset tiet, jopa omat liikennevalot. Leveämpien katujen risteyksissä oli yleensä suunnilleen tällainen määrä pyöräilijöitä odottelemassa vihreää valoa.
Nyhavn vetää kuvauskohteena laimeudessaan vertoja Tuomiokirkolle. Mutta pakko siitä oli tämä HDR-yhdistelmä ottaa kun niin pirun kauniilta siinä illan hämärtyessä näytti.
Nörrebron boheemikaupunginosassa oli elämän makua. Hedelmiä, ulkomaisia elintarvikkeitä ja ties mitä käytettyä rojua myyvät kaupat levisivät rakennuksista ulos vilkkaalle kadulle niin, että paikoin katu muistutti enemmänkin kirpputoria. Nörrebro oli kuin jonkinlainen värikäs keski-eurooppalaisversio Kalliosta.
En nähnyt montaa kllinistä ketjuruokakauppaa tai ketjuravintolaa, mutta kaupunginosa oli pullollaan maahanmuuttajien ylläpitämiä ruokakauppoja kadulla seisovine hedelmälaareineen, sekä tietenkin shawarma-kebabeerioita. Mainittakoon, että tätä kuvaa ottaessani hyvin oudon oloinen kaveri tuli koiransa kanssa tyrkyttämään minulle jotain lehteä päästäen suustaan suorastaan pelottavan kuuloista valitusvirttä.
Tyhjä tontti osoitteessa Jagtvej 69, muutama lehtiä seurannut varmaan tietääkin paikasta jotain enemmän. Seinässä lukeva lupaus on sikälikin näyttänyt pitävän, että juuri lähtöpäiväkseni oli odotettavissa levottomuuksia. Sivullisten autojen polttelua en suvaitse, mutta täytyy sanoa, että ymmärrän nuorten turhautumisen kaupungin päätökseen myydä vuosikymmeniä nuorten käytössä ollut vaihtoehtokulttuurien keskittymä.
Jagtvejtä jatkaen pääsee Frederiksbergin kaupunginosaan (tai tarkalleen ottaen Köpiksen sisälle jääneeseen kaupunkiin), joka on Nörrebrota huomattavasti porvarillisemman oloinen, ei tosin ollenkaan vähempää ruuhkaisempi.
Nörreportin S-juna-asema. Laituri tuntui päivänajasta riippumatta olevan aina täpötäysi. Ja junia tuli ja meni metromaisen tiheästi.
Hotellin ikkunasta iltapäivällä.
Hovedbanegården, päärautatieasema.
Christianshavn illan hämärtyessä. Huomasin vasta jälkikäteen, että lähettyvillä oli Christianian vapaakaupunginosa, jossa en tajunnut käydä. Harmittaa kun se saattaa lähitulevaisuudessa kokea Ungdomshusetin kohtalon.
Eräältä pieneltä ja hiljaiselta sivukadulta löytyi tällainen idyllinen näkymä. Saa sanoa jos ei photoshoppaus onnistunut.
Sateisena lähtöaamuna hotellin läheltä.
Sen pituinen se.
"Vuosaari on kyl niin ghetto ja perseestä että moro." - nimimerkki haizunäätä, Muropaketin keskustelupalstan avoinmielisyyttä