[Toukokuu 2009]
Bostonissa majapaikkamme sijaitsi naapurikunta Woburnissa I95-moottoritien varressa. Paikkana kahden viimeisen yön ajan toimi neljän tähden Hilton, josta ei kuitenkaan löytynyt kummoistakaan luksusta verrattuna mihinkään aiemmin koettuun majoitukseen. Noh, televisiosta löytyi HBO-kaapelikanava - kaipa se on jotain.
Majoittuminen 20km Bostonin keskustasta oli tietoinen valinta, sillä jostain syystä keskustan hotellien hinnat alkoivat tämän Hiltonin hinnoista tuolloin. Lisäksi kahden moottoritien risteykseen oli helppo tulla autolla. Illan aikana vierailimme läheisessä Burlington Mall -ostoskeskuksessa, joka on Bostonin suurin. Macy´s -tavaratalosta Niina löysi itselleen joitain vaatteita ja amerikkalaiseen tyyliin ruokailimme Taco Bell -ravintolassa.
Seuraavana aamuna suuntasimme matkaan jo heti aamusta. Ajelimme loputtomien omakotitalolähiöiden pikkuteitä kohti Cambridgeä, joka on Bostonin naapurikaupunki aivan Charles Riverin vastarannalla. Cambridge on erittäin varakas 101 000 asukkaan kaupunki, joka on kuuluisa kahdesta maailmanluokan yliopistostaan; Harvardista ja Massachusetts Institute of Technologystä (MIT). Päivä oli perjantai, joten Harvardin kampuksella liikkui paljon opiskelijoita ja meidänkin valitseman kahvilan terassilla professorit ja opiskelijat keskustelivat opinnäytetöistään. Tunnelma yli 50 000 dollaria vuodessa lukukausimaksuja maksavien ihmisten joukossa oli kieltämättä hieman erilainen kuin Joensuun yliopistolla, mutta enpä silti kokenut olevani yhtään näitä "huippuja" huonompi ihminen.
1636 perustettu Harvard on Yhdysvaltojen vanhin yliopisto ja valtavan kampusalueen tiilirakennukset ovatkin upeita. Opiskelijoita yliopistossa on hieman yli 19 000 ja aasialaisia näytti olevan paljon. Yliopistosta on valmistunut monia presidenttejä ja lukuisia liike-elämässä menestyneitä ihmisiä. Yliopiston kasvatteja ovat muun muassa Barack Obama sekä George W. Bush, mutta vain ensin mainittua mainostettiin kaikkialla (erityisesti ah niin amerikkalaisissa puskuritarroissa).
Harvardille on kätevää jättää auto ja jatkaa kohti Bostonia metron kyydissä. Vain muutaman aseman päässä sijaitsee MIT:n valtaisa kampus. Varsinkin tämän 1861 perustetun noin 10 000 opiskelijan yliopiston alueella näkyi runsaasti aasialaisia tekniikan lupauksia. Itse kampus ei ollut mitenkään ihmeellisen näköinen, joten pääaukiot oli nopeasti kierretty. MIT:stä valmistuneet ovat sittemmin perustaneet suuria tekniikan yrityksiä, kuten Intel, Texas Instruments ja 3Comin, toimineet astronautteina ja onpahan esimerkiksi YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annankin opiskellut siellä. Itse asiassa jopa Berliinin toimistomme johtaja on opiskellut siellä.
Ei niin yllättäen MIT:n vieressä on valtavasti suuryritysten toimistoja, joihin moni lahjakkuus työllistynee. Nokiallakin on kaupungissa toimisto
Yliopistot katseltuamme jatkoimme matkaa Bostoniin. Vaikka Boston on amerikkalaisittain sangen varakas kaupunki, pisti keskustassa heti silmään suuri määrä köyhiä ja varsinkin valtavat määrät tummia ihmisiä. Köyhyyttä ei näkynyt ollenkaan niin paljon Kanadan puolella ja todettakoon myös, että että ihmisetkin ovat pienempiä siellä - kyllä, silmin nähden! Keskustassa on kaunis iso puisto, jossa olikin paljon ihmisiä nauttimassa kauniista päivästä. Liekö vain tuuriamme, mutta sielläkin ohitsemme käveli keskellä päivää huumehörhö. Puiston lähellä sijaitsee Massachusettsin kaupungintalo, jonka edustalla liehuivat kaupungin joukkueiden Boston Bruinsin (jääkiekko) ja Boston Celticsin (koripallo) kannustusliput (olivat molemmat juuri päässeet jatkosarjoihin).
Kaupungintalon takana sijaitsee Beacon Hillin historiallinen kaupunginosa. Tämä oli ehdottomasti paras osa Bostonia, sillä vanhat tiiliset talot sijaitsevat upeasti kukkulan kapeiden katujen varrella. Alue oli myös rauhallinen ja siisti, ja siitä jäi meille hyvä mielikuva. Suuntasimme vielä vähän syvemmälle keskustaan Granary Burying Groundille. Tälle pienelle haustausmaalle on haudattu monia Amerikan vapaussodan patriootteja, mm. Samuel Adams, Paul Revere, John Hancock ja Benjamin Franklinin perheenjäseniä, mutta ei miestä itseään. Paikalla olikin paljon koululaisryhmiä jostain päin Yhdysvaltoja. Bostonilla on ollut merkityksensä sen ajan tapahtumissa ja mm. "Bostonin teekutsut" ovat jääneet käsitteenä elämään.
Bostonin keskusta oli pienestä sotkuisuudestaan silti kiintoisa, sillä arkkitehtuuri on monipuolista. Vanhat pienet rakennukset ja uudet pilvenpiirtäjät ovat kiintoisasti rinnakkain ja muodostavat mielenkiintoisan kaupunkikuvan.
Paluumme hotellille osui juuri perjantai-iltapäivän ruuhka-aikaan ja voi mahdoton sitä autojen määrää! Kaikki, siis tosiaan KAIKKI, tiet olivat täynnä autoja 8-kaistaisia moottoriteistä pikkukatuihin. Meilläkin meinasi palaa hermot paikoillaan seisoskeluun ja mateluun, vaikka meille tämä oli vain ainutkertainen kokemus. Ajatella, että joillekin se on arkea kaksi kertaa päivässä. Kaikki on Amerikassa tosiaan suurempaa ja varsinkin ruuhkiin tämä pätee tuolla autoistumisen huippumaassa. Ja kaiken lisäksi Bostonikin on hyvän joukkoliikenteen kaupunki neljällä metrolinjallaan. Auto on silti pakollinen varsinkin suburbian (omakotilähiöiden) asukkaille. Ja eihän julkisilla voi Amerikassa kulkea kuin opiskelijat ja köyhät. Paha mielikuvaongelma siis.
Hurjana sattumana hotellille takaisin päästyämme näimme televisiosta, miten keskustassa metrojuna oli hetkeä aiemmin ajanut toisen perään kuljettajan tekstailtua puhelimellaan. Yli 50 loukkaantui tuossa onnettomuudessa, mutta kukaan ei tainnut onneksi kuolla.
Viimeisen päivän aamuna nukuimme oikein pitkään. Herättyämme ajelimme vielä rannikon asuinalueita katselemaan. Bostonin lähiöiden varallisuus vaihtelee nopeasti, sillä välillä katselimme valtavia kartanoita ja välillä jouduimme pysähtymään liikennevaloihin alueella, jossa katujen vierellä notkui vaikka minkälaista ganstaa sukkahousut päässään. Niillä nurkilla valoista olisi tehnyt mieli ajaa läpi, sillä mistä sitä tietää missä joku tulee aseella uhaten ryöstämään. Ehkä olemme ylivarovaisia, mutta joillakin nurkilla se tuntui viisaalta. Atlannin rannikon saariin ja niemiin rakennetut alueet olivat kuitenkin laadukasta asuinseutua.
Lopulta koitti aika palauttaa auto lentokentälle. Näin 1700km ajomatkamme oli täten ohi. Suoritimme kentällä check-inin, mutta koska lennon lähtöön oli yli viisi tuntia ja Bostonin lentokenttä sijaitsee vain 2km kaupungin keskustasta, otimme vielä bussin keskustaan. Siellä katselimme vielä hieman eri kulmia ja lopulta palasimme kentälle. Turvatarkastus oli suorastaan kevyt ja illan pimennyttyä lentomme kohti Lontoota lähti (nousu Bostonin keskustasta pimeällä on upea näky!). Alkumatka ei tosin ollut kaikkein mukavimpia, sillä ensimmäiset kolmisen varttia sadepilvet hytkyttivät konetta melkoisesti. Ei mikään mukava kokemus yrittää hillitä pahaa oloaan tietämättä kauanko yhteensä kuuden tunnin lennosta tätä joutui sietämään. Onneksi meno tasaantui ennen kuin paha olo pääsi pahaksi, mutta hieman hiki siinä kyllä tuli.
Loppumatka meni hyvin ja sunnuntaina olimme jälleen kotona.
Autoja ja lippuja Bostonin iltapäiväruuhkassa:
Keskituloisen lähiön katuja:
Muutamia ilmaisjakelulehtiä Harvardilla:
Harvardin kampuksen rakennuksia:
Bostonin vastarannalla:
MIT:n erikoisin talo:
Viihtyisä Beacon Hill:
Granary Burial Ground:
Monenkirjavaa Bostonia:
Lisää monenkirjavaa Bostonia:
Atlannin rannikolla:
Keskustassa vielä ennen lentoon lähtöä:
