- 19.01.17 09:45
#86536
Tsitsernakaberd
Armenialaisten kansanmurhan muistopaikka, Jerevan, Armenia (1967)
Armenialaisten kansanmurha oli vuonna 1915 toteutettu useiden satojen tuhansien armenialaisten kuolemaan johtanut joukkotuho. Turkin mukaan armenialaisia kuoli 300 000, läntisten lähteiden mukaan kuolleita oli paljon enemmän. Joidenkin selvitysten mukaan joukkomurhassa kuoli armenialaisia ainakin miljoona, ellei jopa 1,5 miljoonaa.
Armenialaisista ei pidetty Turkissa, sillä monien turkkilaisten mielestä he olivat erillinen kansanosa, joka heikensi maata. Armenialaiset eivät olleet islaminuskoisia, vaan kristittyjä ja juutalaisia ja puhuivat omaa kieltään. Armenialaiset noudattivat vanhoja sivistysihanteitaan, minkä johdosta heillä oli keskimääräistä korkeampi kielitaito ja koulutustaso. Ne helpottivat yhteyksiä Eurooppaan, mikä herätti heikkenevässä valtionhallinnossa epäilyksiä. Koulutustaso ja kielitaito auttoivat armenialaisia liike-elämässä, minkä johdosta köyhemmät turkkilaiset pitivät armenialaisia kieroina kauppiaina. Valtion virkoihin armenialaisia ei uskontonsa vuoksi hyväksytty. Vaikka suurin osa armenialaisista oli köyhiä maatyöläisiä, heidän pelättiin jättävän turkkilaiset varjoonsa.
Armenialaiset eivät juurikaan tehneet vastarintaa kansanmurhaa vastaan. Papisto saarnasi seurakunnissa, että pahaan ei saanut vastata pahalla. Länsiarmenialaisen Kilikian kirkon korkein johtaja Sahak II, saarnasi että vastarintaa ei saa tehdä ja hallituksen määräyksiä on toteltava. Hänen mielestään risti oli kannettava loppuun saakka. Tämän toisen posken kääntämisen ihannoinnista moni armenialainen on kirkolleen edelleen katkera.
Armenialaisten etninen puhdistus vuonna 1915 on vielä nykyaikanakin merkittävä poliittinen kysymys. Esimerkiksi Turkilla ja Armenialla ei ole virallisia diplomaattisuhteita, mikä tosin on seurausta siitä, että Armenia miehittää osaa Azerbaidžanista. Asia hiertää myös Turkin EU-jäsenyyden etenemistä, sillä Euroopan parlamentti on määritellyt kansanmurhan tunnustamisen yhdeksi Turkin EU-jäsenyyden ehdoksi.
Länsimaisten historioitsijoiden kesken vallitsee yksimielisyys siitä, että armenialaisten etninen puhdistus on tapahtunut tosiasia. Erimielisyyttä on siitä, täyttävätkö tapahtumat kansanmurhan tunnusmerkit. Vaikeaksi tapahtumien kulun tutkimisen tekee se, että Armenian arkistot ovat suljettuja, kun taas Turkin arkistot ovat auki historian tutkijoille. Kummallekin maalle asia on poliittisesti hyvin arka. Turkki ei ole tunnustanut kansanmurhaa, ja sen oikeusistuimissa on nostettu syytteitä kansanmurhasta kirjoittaneita tutkijoita ja kirjailijoita vastaan sillä perusteella, että nämä "loukkaavat turkkilaisuutta".
Suomen suhtautuminen kansanmurhan tuomitsemiseen on ollut pidättyväinen. Vuonna 2005 presidentti Tarja Halonen laski seppeleen uhrien muistoksi ollessaan valtiovierailulla Armeniassa, mutta väisti armenialaistoimittajien kysymykset kansanmurhasta.
Seppälä, Serafim: Vaienneita ääniä. Kunnianosoitus kadonneelle kulttuurille. Kirjapaja, Helsinki, 2015
https://fi.wikipedia.org/wiki/Armeniala ... ansanmurha
http://openbuildings.com/buildings/tsit ... file-39410
Armenialaisten kansanmurhan muistopaikka, Jerevan, Armenia (1967)
Armenialaisten kansanmurha oli vuonna 1915 toteutettu useiden satojen tuhansien armenialaisten kuolemaan johtanut joukkotuho. Turkin mukaan armenialaisia kuoli 300 000, läntisten lähteiden mukaan kuolleita oli paljon enemmän. Joidenkin selvitysten mukaan joukkomurhassa kuoli armenialaisia ainakin miljoona, ellei jopa 1,5 miljoonaa.
Armenialaisista ei pidetty Turkissa, sillä monien turkkilaisten mielestä he olivat erillinen kansanosa, joka heikensi maata. Armenialaiset eivät olleet islaminuskoisia, vaan kristittyjä ja juutalaisia ja puhuivat omaa kieltään. Armenialaiset noudattivat vanhoja sivistysihanteitaan, minkä johdosta heillä oli keskimääräistä korkeampi kielitaito ja koulutustaso. Ne helpottivat yhteyksiä Eurooppaan, mikä herätti heikkenevässä valtionhallinnossa epäilyksiä. Koulutustaso ja kielitaito auttoivat armenialaisia liike-elämässä, minkä johdosta köyhemmät turkkilaiset pitivät armenialaisia kieroina kauppiaina. Valtion virkoihin armenialaisia ei uskontonsa vuoksi hyväksytty. Vaikka suurin osa armenialaisista oli köyhiä maatyöläisiä, heidän pelättiin jättävän turkkilaiset varjoonsa.
Armenialaiset eivät juurikaan tehneet vastarintaa kansanmurhaa vastaan. Papisto saarnasi seurakunnissa, että pahaan ei saanut vastata pahalla. Länsiarmenialaisen Kilikian kirkon korkein johtaja Sahak II, saarnasi että vastarintaa ei saa tehdä ja hallituksen määräyksiä on toteltava. Hänen mielestään risti oli kannettava loppuun saakka. Tämän toisen posken kääntämisen ihannoinnista moni armenialainen on kirkolleen edelleen katkera.
Armenialaisten etninen puhdistus vuonna 1915 on vielä nykyaikanakin merkittävä poliittinen kysymys. Esimerkiksi Turkilla ja Armenialla ei ole virallisia diplomaattisuhteita, mikä tosin on seurausta siitä, että Armenia miehittää osaa Azerbaidžanista. Asia hiertää myös Turkin EU-jäsenyyden etenemistä, sillä Euroopan parlamentti on määritellyt kansanmurhan tunnustamisen yhdeksi Turkin EU-jäsenyyden ehdoksi.
Länsimaisten historioitsijoiden kesken vallitsee yksimielisyys siitä, että armenialaisten etninen puhdistus on tapahtunut tosiasia. Erimielisyyttä on siitä, täyttävätkö tapahtumat kansanmurhan tunnusmerkit. Vaikeaksi tapahtumien kulun tutkimisen tekee se, että Armenian arkistot ovat suljettuja, kun taas Turkin arkistot ovat auki historian tutkijoille. Kummallekin maalle asia on poliittisesti hyvin arka. Turkki ei ole tunnustanut kansanmurhaa, ja sen oikeusistuimissa on nostettu syytteitä kansanmurhasta kirjoittaneita tutkijoita ja kirjailijoita vastaan sillä perusteella, että nämä "loukkaavat turkkilaisuutta".
Suomen suhtautuminen kansanmurhan tuomitsemiseen on ollut pidättyväinen. Vuonna 2005 presidentti Tarja Halonen laski seppeleen uhrien muistoksi ollessaan valtiovierailulla Armeniassa, mutta väisti armenialaistoimittajien kysymykset kansanmurhasta.
Seppälä, Serafim: Vaienneita ääniä. Kunnianosoitus kadonneelle kulttuurille. Kirjapaja, Helsinki, 2015
https://fi.wikipedia.org/wiki/Armeniala ... ansanmurha
http://openbuildings.com/buildings/tsit ... file-39410
Päihteet aiheuttavat vuosittain noin 4,2 miljardin euron kustannukset yhteiskunnalle.
Alkoholin käytön aiheuttamia sikiövaurioita voidaan ehkäistä – kulutusta mittaava verikoe pitäisi ottaa osaksi äitiysneuvoloiden seulontatutkimuksia (THL)
Alkoholin käytön aiheuttamia sikiövaurioita voidaan ehkäistä – kulutusta mittaava verikoe pitäisi ottaa osaksi äitiysneuvoloiden seulontatutkimuksia (THL)