Ukilainen kirjoitti:Aika turhaa lähteä Turun tautia manaamaan esiin tässä tapauksessa. Oman käsitykseni mukaan rakennuttajalla oli jo käytännössä kaikki valmiina rakennuksen kunnostamiseen ja paljon rahaa kiinni hankkeessa, kun tajuttiin että tiiliseinät ovat sokerin ja muun orgaanisen aineksen kyllästämät.
Teen päivittäin töitä haitta-aineiden parissa ja joskus ihmetyttää, miten vanhojen rakennusten säilyttämistä sivuavissa keskusteluissa monesti sivuutetaan täysin ihmisten asumisterveys. Tuossa Barkerin naapurissa asuneena itsekin mielelläni säilyttäisin yli vuosisadan historian omaavan rakennuksen, mutta kaikkea ei aina ole mahdollista säilyttää, jos rakennuksella on tarkoitus olla muukin funktio kuin tyhjä maamerkki. Ainakaan kyse ei ole tällä kertaa(kaan) Turun taudista.
Nojoo, vähän kärjistäen käytin tuota Turun tautia viestissäni, ei nyt omastakaan mielestä ole varsinaisesti kyse samasta "taudista" kuin mitä menneinä vuosikymmeninä. En sinänsä epäile etteikö rakennuksessa ongelmia olisi, mutta mielestäni on ehdottomasti ongelmallista että hiljattain suojelumerkinnän saaneille rakennuksille aletaan vaatimaan purkulupia, varsinkin kun ei ole Turussa ensimmäinen vastaava tapaus. Samanlainen prosessi on käynnissä ainakin Herttuankulmassa ja Pukkilan entisellä tehdasalueella.
Pointtini on lähinnä se että miten tällainen vaikuttaa kaavoitukseen. Uudet isot asuinalueet ovat kaavoitettu siten että suojeltava rakennus jää alueen maamerkiksi muistuttamaan menneestä ajasta ja rakennusyhtiöille on kaavoitettu uudisrakentamista osin korvaamaan vanhan rakennuksen korjaamisesta koituvia kustannuksia. Grynderit tykkäävät sitten myydä aluetta päättäjille ja asiakkaille sen hienon vanhan rakennuksen avulla ja miten sinne tulee uniikkeja asuntoja ja/tai palveluita. Kun sitten myöhemmin todetaan että rakennus onkin kelvoton asumiseen ja ruvetaan vaatimaan purkua, on koko alueen kaavoitus enemmän tai vähemmän epäonnistunut, etenkin Barkerin tapauksessa kun kyseessä on niin suuri rakennus. Mikäli rakennus olisi alunpitäenkin merkattu purettavaksi olisivat kaavoituksen lähtökohdat olleet täysin erilaiset.
Lisäksi pelkona on että tällaista tapaa aletaan tahallaan väärinkäyttämään. Grynderi lupaa kaupungille säästävänsä jonkun uuden alueen keskeisen vanhan rakennuksen, kunhan saa korvaukseksi hieman lisää rakennusalaa, vaikka rakennuttajan tiedossa olisi että todennäköisesti vanha rakennus on liian huonokuntoinen. Sitten kun uusi hieno kaava on hyväksytty ja uudisrakennukset pykätty, tehdäänkin kunnon tutkimukset suojeltuun rakennukseen ja tullaan toteamaan kaupungille että mahdoton korjata, pitää poistaa suojelumerkintä. En nyt sano että sen enempää Barkerin tai Herttuankulman tapauksissa olisi kyse näin tahallisesta toiminnasta, mutta on selvää että tällaiseen tilanteeseen ei ikinä olisi pitänyt joutua.
En sivuuta ihmisten asumisterveyttä missään tapauksessa, selvää on että mikäli rakennus todella on asuinkelvoton, niin sitten on, mutta vahvasti epäilen että tämä tilanne olisi syntynyt ja äitynyt niin pahaksi siinä muutaman vuoden välissä, kun kaava valmistui ja korjaamista aletaan tosissaan miettimään. Tällaiset tutkimukset tulee suorittaa jo kaavoitusvaiheessa, jotta saadaan selville mikä on mahdollista säilyttää ja mikä ei. Tällainen kohtalaisten uusien kaavojen avaaminen ja tuoreiden suojelupäätösten pyörtäminen rapauttaa uskoa kunnan kaavoitukseen.