^Taas kerran haaveilen, että nimeni oli Herlin, Kamprad tai Rausing. Olisin epäröimättä ostanut Kasarmitorin purettavan rakennuksen tontin oikeuksineen ja palauttanut siihen Selim A. Lindqvistin suunnitteleman jugend-kauppahallin vuodelta 1906. Rakkaudesta Helsinkiin, maksoi mitä maksoi.
Rahaa olisi palanut roimasti, kun "saavutettua etua" eli rakennusoikeutta olisi jäänyt käyttämättä, vaikka maan alle olisi tehty marketti ja parkkihalli. Olisin siis menettänyt ne kaksi ylintä toimistokerrosta. Mutta kuka niitä kaipaa? Tekevätkö ne Kasarmitorista ja Helsingistä paremman paikan? Uusvanhan Kaartin hallin katolla olisi jopa se terassitila, jota edellä haikailtiin.
Löysin legendaarisen Suomen maisemien valokuvaajan I. K. Inhan Helsinki-kuvien joukosta kolme kuvaa Kaartin hallista vuodelta 1908. Itselleni ne kertovat, että ainakin Helsingin kantakaupunkia voitaisiin kehittää myös toisin kuin nykyisin tehdään. Jokaisen kantakaupunkiin kaavaillun uudisrakennuksen kohdalla tulisi vastata ensimmäiseksi kysymykseen, tekeekö rakennus Helsingistä kauniimman ja paremman paikan elää. Vasta sitten olisi taloudellisten reunaehtojen ja elämän realiteettien vuoro. Ajankohtaisia esimerkkejä ovat Kaartin hallin lisäksi mm. Elielinaukio, Eteläsataman Makasiiniranta ja Mannerheimintien toimistorakennus Ylioppilastaloa vastapäätä.
En kuvittelekaan, että hätähuutoni saisi aikaan jonkin muutoksen suunnitelmaan. Mutta ehkä tästä jää jonkinlainen jälki yhteiseen muistiin eli nettiin. Kun nyt rakennettavaa toimistohallia ryhdytään purkamaan kenties 50 vuoden kuluttua, oman aikansa Kamprad tai Herlin ehkä hoksaa tämän ja ryhtyy toimiin.
Kuvat: I. K. Inha 1908 / Suomen valokuvataiteen museo / Finna
Kasarmikadulta Kaartin hallin katolle johtava portaikko