RV kirjoitti:
Justhan tossa mainittiin, että pikaratikka todettiin "liian järeäksi"?
"Pikaratikka" on terminä ollut käytössä lähinnä Suomessa ja Ruotsissa, eikä sille taida löytyä mitään järin tarkkaa määritelmää. Epämääräisestä termistä lienis parasta luopua.
Helsingissä on perinteinen katuraitiotie, joka saksankielisessä maailmassa tunnetaan nimellä Strassenbahn ja Pohjois-Amerikassa nimellä streetcar. Katuraitiotien ominaisuuksiin kuuluu mm. se, että kiskot ovat suurelta osin samoilla kaistoilla muun liikenteen kanssa ja että ratageometriassa on tiukkoja kaarteita kadunkulmissa. Helsingin raitiotiet ovat monellakin tapaa vanhanaikaiset, koska järjestelmää ei ole uudistettu mitenkään systemaattisesti sitten 60-luvun lopettamispäätöksen, joka peruuntui vähitellen. Vanhanaikaisuudella tarkoitan mm. hidasta ratageometriaa, lyhyitä pysäkkejä, jotka estävät kahden yksikön junien ajamisen, huonoja valoetuuksia ja radan olematonta tärinän eristystä.
Tampereelle ja Turkuun on nyt suunniteltu nykyaikaisen keskieurooppalaisen käytännön mukaisia raitioteitä ulkomaisten konsulttien voimalla. Periaatteisiin kuuluu mm. pääosin omat kaistat raiteille, nopea ratageometria, kunnolliset valoetuudet ja isompien junayksiköiden ansiosta isompi maksimikapasiteetti kuin Helsingissä. Vaunujen keskinopeus on hyvässä tapauksessa luokkaa 25 km/h tai enemmän, kun Helsingissä koko järjestelmän keskiarvo on tällä hetkellä vissiin n. 16 km/h. Pohjoismaisia esimerkkejä nykyaikaisesta suunnittelusta voisivat olla Tukholman Tvärbanan ja Bergenin Bybanen, tosin molemmissa tapauksissa reiteillä on paljon kalliita tunneleita ja Tukholmassa myös siltoja, enemmän paikan pinnanmuodoista kuin radan eristämisestä johtuen.
"Kevytmetrolla" tarkoitettiin kaiketi jotain saksalaisten Stadtbahn-järjestelmien kaltaista systeemiä, joihin usein kuuluu korkeat laiturit ja enemmän tasoerotettua rataa (tunneleita ja siltoja) kuin raitiotiejärjestelmissä. Saksalaisissa Stadtbahneissa on kuitenkin myös kadulla kulkevaa rataa ja kalusto on periaatteessa samaa kuin raitioteillä (plusmiinus lattian korkeus). Tunneleiden ja siltojen rakentaminen on tunnetusti kallista, mistä syystä Saksassa monen kaupungin suunnitelmat täyseristetystä raskasmetrosta muuttuivat 70-luvulla vähemmän tasoeristetyksi Stadtbahniksi.
Amerikkalaiset käyttävät termiä "light rail" selvästi eri merkityksessä kuin katuratikkaa tarkoittavaa sanaa "streetcar". Light rail -järjestelmissä linjat ja pysäkkivälit ovat usein paljon pidempiä, lähijunan kaltaisia, ja junayksiköt selvästi suurempia. Keskustoissa rata on kadulla, muualla omalla kaistallaan ja rautatiemäisesti rakennettuna. Joissain amerikkalaisissa kaupungeissa, esim. Portlandissa, on molemmat järjestelmät ja niitä liikennöidään erikseen eri nimikkeiden alla. Tampereen suunnitelmassa keskustan ja Hervannan välinen pätkä muistuttaa hieman amerikkalaista light rail -rataa, varsinkin, kun se kulkee autoväylän kyljessä, mikä on monessa amerikkalaisessa kaupungissa ollut ainoa mahdollinen paikka sijoittaa light rail -raiteita.