- 17.06.15 02:05
#75188
Valitettavasti sinulta puuttuu kaikki konteksti näkemästäsi ja netti ei auta ymmärtämään paikallisia olosuhteita. Ymmärrän hyvin että jos ei ole koskaan käynyt Pohjois-Amerikassa, on vaikea ymmärtää miten tiivistä suburbiakin on suomalaiseen omakotitalolähiöön verrattuna. Taloja on nimittäin samankokoisella alueella sellaiset 2-3 kertaa enemmän ja täkäläinen normaali omakotitalo on kooltaan 200-300 neliötä. 
Pihoille ei siis ole hienostoalueita lukuunottamatta juuri tilaa ja talot ovat käytännössä vierivieressä.
Sitten se konteksti. Tuo karttaan mahduttamasi alue on halkaisijaltaan noin 60 kilometriä eli pyöreästi Kirkkonummelta Söderkullaan tai Turusta Saloon. Alueella asuu tätä nykyä vain 2,5 miljoonaa ihmistä mutta määrä kasvaa joka vuosi yli 40 000:lla. Se on miljoona uutta asukasta seuraavan 25 vuoden aikana, joten tiivistymistä tapahtuu huomattavasti joka vuosi. Suurin osa jäljelläolevista viheralueista on hoidettuja puistoja tai suojeltua metsää jonne ei (onneksi) tulla koskaan rakentamaan. Suurin tumma läntti on myös suojeltu suoalue jolla pesii valtava määrä muuttolintuja. Silti jos tuon alueen halki ajaa autolla (ja itse ajoin viimeeksi sunnuntaina) näkee matkalla käytönnössä vain taloja ja tornirykelmiä toisensa perään.
Muu jäljellä oleva alue on lähinnä peltoa ja valitettavasti asutusta joudutaan levittämään niillekin valtavan kasvupaineen vuoksi. Nämä pellot ovat entistä merenpohjaa ja siksi erittäin hedelmällisiä. Ne ovat myös todella merkittäviä paikalliselle ruoantuotannolle, sillä vaikka British Columbian pinta-ala on kolme kertaa Suomen pinta-ala (täkäläiset mittasuhteet eivät lakkaa koskaan ihmetyttämästä
) on viljelyskelpoista maata lähinnä Vancouverin ympäristössä. Kannattaa katsoa paljonko vuoret vievät tämän valtavan provinssin pinta-alasta! Eli peltojen muuttaminen asuinalueiksi on todella valitettavaa ja siksi tätä jättimäistä kasvua yritetäänkin ohjata raideyhteyksien ympärille, mutta ei 40 000:ta ihmistä voida asuttaa joka vuosi torneihinkaan, vaikka niitä kaikkialla nouseekin.
Koska Vancouverin metropolin kasvumahdollisuudet ovat niin rajatut (meri, vuoret ja raja estävät) ja koska kaupunki houkuttelee niin valtavasti uusia asukkaita, muodostuu kaupunkialueesta hiljalleen tuhansien tornien muodostama metropoli. Jos kasvutahdin annetaan jatkua näin älyttömänä, on meitä täällä vuonna 2040 jo 3,5 miljoonaa ja vuonna 2065 lähes 5 miljoonaa. On hurja ajatus että omana elinaikana näinkin suuren kaupungin väkiluku voi tuplaantua! Tällaista kasvua on hyvin vaikea käsittää melko paikallaanpolkevasta Suomessa käsin.
Alapuolen avaruuspanoraama kertoo hyvin miten ahdasta ja tiivistä tulee kun nykyisin noin 8 miljoonan asukkaan Vancouver-Seattle metropoli kasvaa tulevaisuudessa yli 15 miljoonan asukkaan megapoliksi. Ahdasta on jo tänään, kuten kuva kertoo.
Pihoille ei siis ole hienostoalueita lukuunottamatta juuri tilaa ja talot ovat käytännössä vierivieressä.Sitten se konteksti. Tuo karttaan mahduttamasi alue on halkaisijaltaan noin 60 kilometriä eli pyöreästi Kirkkonummelta Söderkullaan tai Turusta Saloon. Alueella asuu tätä nykyä vain 2,5 miljoonaa ihmistä mutta määrä kasvaa joka vuosi yli 40 000:lla. Se on miljoona uutta asukasta seuraavan 25 vuoden aikana, joten tiivistymistä tapahtuu huomattavasti joka vuosi. Suurin osa jäljelläolevista viheralueista on hoidettuja puistoja tai suojeltua metsää jonne ei (onneksi) tulla koskaan rakentamaan. Suurin tumma läntti on myös suojeltu suoalue jolla pesii valtava määrä muuttolintuja. Silti jos tuon alueen halki ajaa autolla (ja itse ajoin viimeeksi sunnuntaina) näkee matkalla käytönnössä vain taloja ja tornirykelmiä toisensa perään.
Muu jäljellä oleva alue on lähinnä peltoa ja valitettavasti asutusta joudutaan levittämään niillekin valtavan kasvupaineen vuoksi. Nämä pellot ovat entistä merenpohjaa ja siksi erittäin hedelmällisiä. Ne ovat myös todella merkittäviä paikalliselle ruoantuotannolle, sillä vaikka British Columbian pinta-ala on kolme kertaa Suomen pinta-ala (täkäläiset mittasuhteet eivät lakkaa koskaan ihmetyttämästä
) on viljelyskelpoista maata lähinnä Vancouverin ympäristössä. Kannattaa katsoa paljonko vuoret vievät tämän valtavan provinssin pinta-alasta! Eli peltojen muuttaminen asuinalueiksi on todella valitettavaa ja siksi tätä jättimäistä kasvua yritetäänkin ohjata raideyhteyksien ympärille, mutta ei 40 000:ta ihmistä voida asuttaa joka vuosi torneihinkaan, vaikka niitä kaikkialla nouseekin.Koska Vancouverin metropolin kasvumahdollisuudet ovat niin rajatut (meri, vuoret ja raja estävät) ja koska kaupunki houkuttelee niin valtavasti uusia asukkaita, muodostuu kaupunkialueesta hiljalleen tuhansien tornien muodostama metropoli. Jos kasvutahdin annetaan jatkua näin älyttömänä, on meitä täällä vuonna 2040 jo 3,5 miljoonaa ja vuonna 2065 lähes 5 miljoonaa. On hurja ajatus että omana elinaikana näinkin suuren kaupungin väkiluku voi tuplaantua! Tällaista kasvua on hyvin vaikea käsittää melko paikallaanpolkevasta Suomessa käsin.
Alapuolen avaruuspanoraama kertoo hyvin miten ahdasta ja tiivistä tulee kun nykyisin noin 8 miljoonan asukkaan Vancouver-Seattle metropoli kasvaa tulevaisuudessa yli 15 miljoonan asukkaan megapoliksi. Ahdasta on jo tänään, kuten kuva kertoo.
Kämmenet hikoaa tuota katsoessa. Onneksi Suomessa ei ole tällaisesta vaaraa sillä alapuoliset tornit ovat suunnilleen sen korkuisia mitä korkeimmat Suomeen edes visioidut. 
