Turun kaupunkikuvaa on puhuttanut vanhojen rakennusten häviämisen lisäksi nuhjuisuus, rakennusten vinous ja notkahtelu. Purkamisista on ehkä tässä vaiheessa ollut jo riittävästi juttua? Muista kaupungeistä poikkeavaa nuhjuisuutta en itse ole huomannut enkä sitä tunnusta. Sen sijaan rakennusten notkahtelu ja vinous on yllättävän yleistä vanhojen rakennusten kohdalla.
Talojen painumisen taustalla, on tietysti Aurajoen kummallakin puolella olevien korkeiden kallioiden väliin kertynyt savipatja, joka parhaimmillaan on noin 70 metriä paksu. Suuretkin rakennukset rakennettiin kauan sitten saven päälle tehdyn hirsiarinan varaan, kuten
Akatemiatalo, joka rakennettiin 1800 -luvun alussa. Myöhemmin rakennusten alle juntattiin puupaalut, nyttemmin betoni ja teräspaalut. Perustusten lujuusarviot eivät aina osuneet naulan kantaan, niin taloja painui ja kallisteli joutuen tästä syystä puretuiksi. Näihin rakennuksiin on kai luettava eräs eniten haikailluimmista kauppatorin varren taloista, Lindblomin talo. Kaikkien aikojen koristelluin rakennus Turussa ja ehkä koko Suomessa. Lindblomin talo oli pahasti painunut 1956 jolloin se sai purkutuomion, se luultavasti ei olisi sikäläisen tekniikan avulla ollut pelastettavissa?
Turun kirkkoherranviraston massiivinen rakennus joka rakennettiin joskus 1960 -luvulla, painui sekin Aurajoen puoleisesta päästä 40 vuodessa 40 senttiä. Tilanne oli muuttunut ja rakennus kyettiin nostamaan uudelleen vaateriin, remppa oli kuitenkin pitkäaikainen ja kallis, taisi kestää peräti parisen vuotta kaikkineen. Kaikkia rakennuksia ei ole oikaistu, etenkään vanhempiia rakennuksia, monia niistä on tuettu sen verran että talo pysyy sellaisessa asennossa johon se on notkahtanut, ja pysty/vaakasuorien linjojen ja ristimittojen virheet ollaan nähty rakennukseen kuuluvina ominaisuuksina ennemmin kuin korjattavina vikoina. Tätä eivät matkailijat ja Turkua tuntemattomat pääosin oivalla. Eräs osa kaupunkikuvaa ja historiallista kerroksellisuutta muodostuu siitä elämästä jonka vanhat rakennukset ovat kaupungin pehmeällä savipatjalla eläneet, ja joka näkyy niistä lievänä kallellaan olona ja eriasteisina notkahduksina. Hyvänä erimerkkinä on kaikkien tuntema Brinkkalan talo josta vuosittainen joulurauha julistetaan kaikille kansoille

Keskellä rakennusta oli kellotorni joka purettiin, ilman kellotornin purkua talo olisi painunut lopulta kelvottomaksi. Tämä painuma näkyy kuvassa selvästi.

Katiskan talo on painunut epätasaisesti ja näyttää olevan vähän vinksin vonksin. En nyt varmuudella tiedä onko Katiskan talo paalutettu vai ei, sitä kyllä rempattiin kymmenisen vuotta sitten. Talo on kuitenkin leimallinen, pysyvä (?) osa kaupunkikuvaa ja kaikkien perusturkulaisten tuntema. Otaksun? Kalastustarvikeliike Katiska, josta se on saanut kaupunkilaisten keskuudessa nimensä, on kuitenkin lopettanut toimintansa parisen vuotta sitten.

Linnankadun varrella oleva Wicanderin korkkitehdas, jossa on oikeusministeriön toimistotiloja. Rakennus on stabiloitu tuohon lievään kallistukseensa Aurajokeen päin.

Wicanderin korkkitehtaan pihalla näyttää myös erikoiselta. Tämä rakennus on kadunvarren rakennuksen siipiosa pihalle

Kyse ei ole linssivääristymästä eikä silmissä ole vikaa! Rakennus on ajan kuluessa notkahtanut keskeltä. Notkahdusta ei ole ryhdytty oikaisemaan vaan jätetty selkeästi näkymään talon elinkaareen kuuluvana piirteenä.

Brahenkadun alkupäässä oleva puujugendia edustava talo, rakennettu oletettavasti jossakin 1800-1900 -luvun vaihteessa. Selvää ässäähän rakennuksen ryhdissä on, se on silti siisti ja yksityiskohdissaan hieno, ympäristönsä kanssa harmoniassa oleva talo.

Auran Panimon toimistotiloina aikanaan ollut tiilirakennus on kallellaan Kakolaan päin. Rakennukseen on saneerattu opiskelija-asuntoja.

Bassin piirtämä pyöreäkulmainen kaksikerroksinen talo joka on nähnyt monenmoista toimintaa sisällään, toimi pitkän aikaa pankkina, viime vuodet ravintolana.

Talo on eräs Vihannon omistaman Gafé Noirin tontin rakennuksista ja tulee säilymään edelleen torin kulmalla, mutta nojailee reippaasti pihalle päin.

Kalastajankadun vanha tiilinen rakennus on painunut koko alaltaan noin puolisen metriä.

Talo oli muistini mukaan painunut tästä päästä selvästi enemmän, se on sittemmin paalutettu ja oikaistu. Ainakin näyttää siltä että on oikaistu. Rakennus on Turun museokeskuksen varastotiloja
Turussa siis vanhat rakennukset tulevat olemaan vähän vinoja ja poissa ristimitoista jatkossakin, vaikka niitä muuten kunnostetaan ja palutetaan, tämä on ainakin Turussa erikoispiirteenä. Vinous ei Turussa ole aina vika vaan ominaisuus.