Solovetskin luostari
Solovetski sijaitsee edellä esiteltyjä luostareita pohjoisempana Vienan meren saarella. Luostarin perustivat 1400-luvulla munkit Savvati Solovetskilainen ja Herman Solovetskilainen. He asettuivat asumaan saarelle. Vähitellen väkeä kerääntyi lisää, ja saarelle rakennettiin Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitetty kirkko. 1500-luvulla saarelle rakennettiin jyhkeä linnoitus.
Vuosisatojen ajan luostarin kronikoissa kerrottiin kuvausta vaikeakulkuisesta, hyisen arktisesta, susien ja karhujen hallitsemasta erämaasta, joka soveltui asuinsijaksi vain ankaraan askeesiin taipuville tai henkipatoille. Solovetskia on kirkollisissa teksteissä kutsuttu ”Pohjolan Thebaksi”, vastineeksi Egyptin aavikoille, jonne varhaiset kristityt pakenivat vainoja. Munkit viettivät erämaassa yksinkertaista ja vaiteliasta (hesykastista) elämää. He kalastivat elantonsa, keittivät suolaa – ja ”rukoilivat kirves kädessä metsässä”.
Solovetskin pääluostarikokonaisuus on kolmiosainen. Keskellä on suljettu kirkkojen ja muiden luostarirakennusten reunustama pääaukio, ja sen sivuilla käsityöläispajojen ja talousrakennusten rajaamat pohjoinen ja eteläinen sivupiha. Kokonaisuutta kiertää kivenjärkäleistä muurattu vankka kivilinnoitus. Viisitorninen ja viisikulmainen linnanmuuri on alaosastaan seitsemän metrin paksuinen, ja sen sisäpuolelle jää lähes viiden hehtaarin laajuinen alue.
Keskusaukiolla sijaitsevat Novgorodin tyylinen Marian kuolonuneen nukkumisen kirkko (1557), Kristuksen kirkastumisen katedraali (1566), kellotorni (1777) ja Pyhän Kolminaisuuden, Sosiman ja Savvatin katedraali (1859).
Sergei Progudin-Gorskin värivalokuva sadan vuoden takaa:
Luostarin toiminta lakkautettiin neuvostoaikana vuonna 1920. Vuosina 1923–1933 luostari toimi ojennus- ja pakkotyöleirinä, jota voi pitää Gulag-pakkotyöleirijärjestelmän prototyyppinä. Sittemmin leiri muutettiin vankilaksi, joka toimi talvisodan alkamiseen saakka 1939. Toisen maailmansodan jälkeen saaret olivat sotilaskäytössä. Luostareita ei arvostettu hengellisinä rakennuksina ja Neuvostoliiton yliopistoja puhdistettiin kaikesta jumalauskoon viittaavasta. Seurauksena olivat maailmanhistorian laajimmat ja verisimmät tiedevainot. Tieteellisen keskustelun taso romahti keskustelun ja kritiikin vapauden kieltävässä ilmapiirissä.
Mm. genetiikan tutkimus kiellettiin ja sen edustajia erotettiin viroistaan, vangittiin ja jopa tapettiin, koska genetiikan katsottiin edustavan ”papillista taikauskoa”. Genetiikan teoreettisia rakennelmia verrattiin ”uskonnollisiin käsityksiin kuolemattomasta sielusta”. Ydinfyysikko sekä demokratia- ja ihmisoikeusaktivisti Andrei Saharovin mukaan pelon lamauttama tiedeyhteisö ”antoi yksimielisen tukensa” silloinkin kun puhdistusintoilijat ”puhuivat järjettömyyksiä”.
Tieteen historian merkittävistä henkilöistä mm. Kopernikus, Kepler, Galilei, Isaac Newton, Michael Faraday ja James Clerk Maxwell rakensivat tutkimuksensa sen vakaumuksen varaan, että maailmankaikkeudesta on mielekästä etsiä lainomaista järjestystä, koska se on älykkään olennon luomusta.
Luostarissa on sinne vuonna 1596 tuotu muinainen Manamansalon kirkon kello, jonka venäläiset ryöstivät 1580-luvulla. Suomalaisten tietoon kello tuli 1970-luvulla. Nykypäivänä Solovetsk on restauroitu ja osittain avoinna yleisölle. Saarten alueella toimivat niin luostari, museokompleksi, matkailupalvelu kuin vainojen uhreille perustettu muistolehto. Karun saariston kohtaaminen on omiaan kirvoittamaan esiin muutoin torjuttuja ja kohtaamattomia muistoja. Solovetskin historia on ilman muuta osa myös Karjalan ja koko Suomen historiaa.
http://www.gulag.fi/solovetsk.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Prokudin-Gorski