Rekonstruktioihin suhtautuminen vaihtelee täydellisestä kielteisyydestä melko suureen sallivuuteen. Toisten mielestä rekonstruktioissa on aina kyse halvasta kopioinnista, kun taas toiset näkevät rekonstruktiot vain yhtenä rakennusrestauroinnin menetelmänä muiden joukossa.
Tosiasia on kuitenkin se, että mitä vanhemmasta rakennuksesta on kyse, sen vähemmän siinä usein on enää jäljellä täysin alkuperäisiä osia. Rakennukseen on siis jouduttu rekonstruoimaan uusia osia vanhan mallin mukaan. Eli vähintäänkin osa rakennuksesta on siis tällöin alkuperäisen sijaan rekonstruktiota. Joskus koko rakennus on kokenut uudistumisen, tosin muutos on tapahtunut pikkuhiljaa osa kerrallaan.
Rakennusten tiettyjen osien rekonstruktioihin suhtaudutaan yleisesti sallivammin kuin kokonaisen rakennuksen uudelleenrakentamiseen. Siis silloin kun kokonainen rakennus on aikomus rekonstruioida kerralla. Kokonaisen rakennuksen kyseessä ollessa monilla nousee karvat pystyyn ja sanotaan että "ei, se on historian vääristämistä".
Joskus tämä kysymys nousee esiin sellaisessa tilanteessa että melkein jokaisen rakennushistoriasta ja kaupunkikuvasta kiinnostuneen on mietittävä asiaa perusteellisesti. Nyt sellainen tilanne on menossa Viipurin vanhoissa kortteleissa. Pitääkö erittäin huonoon kuntoon menneet rakennukset purkaa ja korvata moderneilla tekniikoilla rakennetuilla rakennuksilla, vai tulisiko rakennukset kunnostaa siten että hyvin suuri osa rakennuksesta on alkuperäisen kaltaisilla materiaaleilla ja menetelmillä toteutettua "rekonstruktiota"?
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Viipur ... 2825620499
Oulussa muutamia vuosia sitten palanut jugendin aikakaudelta oleva niin sanottu alaköökin rakennus päätettiin rekonstruoida. En tiedä kuinka tarkasti alkuperäisyyteen pyrittiin, mutta ainakin ulkoisesti rakennus näyttää erehdyttävästi siltä miltä ennenkin.
Tässä rakennus rekonstruoituna:
Ja tässä ennen tulipaloa:
Mikä on sinun kantasi asiaan?
