Kyllä toi Hampurin munaus on pahin, kun huomioidaan loppusumma. Onneksi noin järkyttävään suhmurointiin ei Suomessa päästä. Rakennuksessa on ihan hienojakin piirteitä, mutta aika raskaan oloinen mötikkä - ei vaikuta meikäläistä. Hintaluokka huomioiden todella surullinen tapaus.
Luukie kirjoitti:Raha-asioista kun puhutaan ni voitaisiin myös puhua rahoittajista. Onko miljoona sama asia mulle kuin Linuselle, Onko miljardi sama asia mulle kuin Linuselle. Ei ole. Pitää vähän realisoitua. Kuka sanoo, että Sydneyn oopperatalo huono sijoitus? Ei moni. Guggenheimia odotellessa, odotellaan, toivottavasti ei tapahdu
Kaikki noista projekteista lienee ainaisesti persaukisen julkisen sektorin rahoittamia, ei siellä ole koskaan ylimääräistä rahaa. Rahoittajalle ja sulle eri summat on tietenkin suuria, mutta ymmärrät kai, että satojen miljoonien eurojen projetktit ovat suuria summia jopa rahoittajalle - olipa se mikä taho tahansa?
Sydneyn oopperatalo on tullut tunnetuksi arkkitehtuurinsa vuoksi, samoin Bilbaon Guggenhem-museo.
Mikään rakennus ei ole tullut tunnetuksi sen takia, että se on Guggenheim-museo. Tätä Sydney- tai Bilbao-tyyppistä ihmettähän Helsinkikin hakee. Helsingille kyseessä on siis selkeästi matkailun tai brändin (ei taiteen) edistämiseen liittyvä hanke. Näin ollen voi kysyä, mihin helvettiin Guggenheimia tarvitaan? Arkkitehtuuriltaan ainutlaatuisen rakennuksen voi rakentaa muihin tarpeisiin. Nyt mennään siitä missä aita on matalin, ostetaan isolla rahalla monistettu brändi, jonka hinta on noussut pilviin yhden ainutlaatuisen menestystarinan (Bilbao) johdosta. Huvittavinta tietenkin on se, että menestys ei edes perustu tähän brändiin vaan rakennuksen poikkeukselliseen arkkitehtuuriin. Ei se ole tyhmä, joka pyytää vaan se, joka maksaa. Amerikkalaiset osaavat pyytää eli tehdä rahaa. Helsinki Jussi Pajusen johdolla on sitten asettumassa siihen tyhmän rooliin.