- 28.12.09 19:04
#28328
Nyt kun eletään Suomen talvea, lienee aika muistella kesää ja laittaa puolen vuoden viiveellä hieman kuvia muutamalta Eurooppaan suuntautuneelta reissulta.
Osa 1,
A M S T E R D A M
Heinäkuussa käytiin muutaman kaverin kanssa kolmen vuorokauden reissulla Damissa. Koska kyseessä oli tosiaan kaverireissu, ei menemisiä voitu järjestellä kameran ehdoilla - niinpä kuvat on lähinnä näpsitty tuosta noin vaan ohimennen, eivätkä ehkä tee kaupungille oikeutta.
Damin yövalaistus pitäisi taltioida joskus ihan ajan kanssa. Nyt kuvat täytyi ottaa hätiköiden, ja jalustoiksi saivat kelvata siltojen kaiteet, parkkimittarit ja roskikset.
Haarlemmerstraat, katu, jolla pienoinen hotellimme sijaitsi.
Aamutupakki hotellihuoneen ikkunalla.
Aamupotretti hotellihuoneen peilistä.
Suosittelen muuten Damiin menijöille Hotel My Homea (laittakaa Googleen, niin saatte lisää tietoa, minä en jaksa kaivaa). Hotelli on kohtuuhintainen, pieni ja loistavalla paikalla – viiden minuutin kävelymatkan päässä Centraal Stationista, mutta aivan toiseen suuntaan kuin minne turistit yleensä lähtevät valumaan. Alue on eloisaa ja nuorekasta, muttei millään lailla hyökkäävää tai tyrkyttävää, koska punaisten lyhtyjen alue on aivan toisessa suunnassa.
Hotellin ala-aulassa saattoi jopa viettää aikaa. Päivystävät respat korkkailivat Amsteleita ja soittivat levyjä. Biljardipöytä keräsi ympärilleen nuoria reissaajia, joiden kanssa oli hauska vaihtaa pari sanaa. En tiedä kävikö vain omituinen tuuri, mutta meidän kanssa samaan aikaan sattui olemaan muutama hassu japanilainen.
”Eventhough – I'm Japanese!” Japanilaisnuorukainen aloitti kun olimme vasta muutaman sanan vaihtaneet: ”My dick – is big!”
Sitten hän vielä tarttui napakasti farkkujensa etumukseen.
Näin minä ainakin muistan. Tai sitten hän selitti vahvasti ontuvalla englannilla: ”Eventhough dick – not big! Damage – is big!”
Äänieristys oli hotellissa tosin heikohko. Aulassa englanniksi käytävät keskustelut kantautuivat aivan selvinä huoneeseen, mikä otti aamulla hieman pannuun, jos unet jäivät sen takia näkemättä loppuun. Yläkerrassa soitettiin pikkutuntien yli Pendulumin Hold Your Color -levyä sellaisella volyymilla, että sanatkin tunnisti.
Jordaania päivemmällä.
Yksityiskohtia.
Näitä eläviä seinäpintoja ja lennokkaita kylttejä jaksoi pällistellä. Yöllä kun ne syttyivät loistamaan, kaupungin värimaailma muuttui aivan omansalaiseksi.
Kun katselimme huvittuneina ylläolevia lootia, joita tosiaan myytiin matkamuistomyymälöiden jääkaapeissa kuin mitäkin limutölkkejä, muuan hömph... ”vapaamielisen” näköinen kaveri tuli kysymään:
”You wanna try some shrooms, guys?”
”Naah... Just wathing.”
”If you don't try, you won't get the trip!”
”It might be a bit too... weird.”
”I can tell you – it's wonderfull and all natural!”
Että tällaisia näyteikkunoita...
Waterloopleinin metrolaituri. Damin metro oli käytännössä rautateiden yhteydessä kulkeva esikaupunkirata, johon oli lisätty korttelikaupungissa maan alla kulkeva osa - suunnilleen yhtä pitkä kuin Helsingissä.
Heineken.
Tällaiset vilkkaat kävelykadut eivät olleet pieniä rajattuja plänttejä turistikeskustassa, vaan yleisiä sisääntuloväyliä, jotka erkanivat ratikkalinjojoja mukaillen tähtimäisesti ydinkeskustasta paljon laajemmalle. Way to go, sanan molemmissa merkityksissä.
Leidseplein.
Graffiteja Flevo Parkissa. Samaisen sillan alla olevassa skeittipuistossa muutama teini-ikäinen britti maalasi kaikessa rauhassa päiväsaikaan. Paikka lienee siis laillinen, tai sitten asiaa ei pidetty yhteiskunnan ongelma nro. 1:nä.
Tämä kuva antaa osviittaa siitä, millaista Damissa on hämähäkinseittimäisen kanavakaupungin ulkopuolella. Suurimmilta osin Dami on paljon hillitympi ja pohjoiseurooppalaisempi kuin mitä ydinkeskustan pajarinkatkuinen hässäkkä antaa ymmärtää. Muistutti oikeastaan todella paljon Kööpenhaminaa, välillä jopa Helsingin vanhoja esikaupunkeja, mm. Munkkiniemeä.
En saa kuitenkaan vieläkään päähäni, millä perusteella ylläolevanlaiset puistokadut ja punatiilikortteit ovat niiiiin epäinhimillisiä ja kamalia, ettei niitä muka Helsinkiin voida enää rakentaa.
Lopuksi vielä muutama Holgalla otettu artsyfartsy-kuva.
(Lomokameroilla kuvaamista täytyisi alkaa harrastaa aktiivisemminkin – ei tarvitse miettiä säätöjä ja hifistelyä, vaan pelkällä näppäämisellä saa rosoisen ja retron lopputuloksen.)
Damia saattaa tulla vielä hieman lisää, jos jaksan kaivaa dvd:ltä. Seuraavaksi kuitenkin varmasti luvassa Barcelonaa!
Ps. Pahoittelut 900px-kuvista. Maltti ei vaan riitä käsittelemään kuvia uudestaan sadan pikselin takia.
Osa 1,
A M S T E R D A M
Heinäkuussa käytiin muutaman kaverin kanssa kolmen vuorokauden reissulla Damissa. Koska kyseessä oli tosiaan kaverireissu, ei menemisiä voitu järjestellä kameran ehdoilla - niinpä kuvat on lähinnä näpsitty tuosta noin vaan ohimennen, eivätkä ehkä tee kaupungille oikeutta.
Damin yövalaistus pitäisi taltioida joskus ihan ajan kanssa. Nyt kuvat täytyi ottaa hätiköiden, ja jalustoiksi saivat kelvata siltojen kaiteet, parkkimittarit ja roskikset.
Haarlemmerstraat, katu, jolla pienoinen hotellimme sijaitsi.
Aamutupakki hotellihuoneen ikkunalla.
Aamupotretti hotellihuoneen peilistä.
Suosittelen muuten Damiin menijöille Hotel My Homea (laittakaa Googleen, niin saatte lisää tietoa, minä en jaksa kaivaa). Hotelli on kohtuuhintainen, pieni ja loistavalla paikalla – viiden minuutin kävelymatkan päässä Centraal Stationista, mutta aivan toiseen suuntaan kuin minne turistit yleensä lähtevät valumaan. Alue on eloisaa ja nuorekasta, muttei millään lailla hyökkäävää tai tyrkyttävää, koska punaisten lyhtyjen alue on aivan toisessa suunnassa.
Hotellin ala-aulassa saattoi jopa viettää aikaa. Päivystävät respat korkkailivat Amsteleita ja soittivat levyjä. Biljardipöytä keräsi ympärilleen nuoria reissaajia, joiden kanssa oli hauska vaihtaa pari sanaa. En tiedä kävikö vain omituinen tuuri, mutta meidän kanssa samaan aikaan sattui olemaan muutama hassu japanilainen.
”Eventhough – I'm Japanese!” Japanilaisnuorukainen aloitti kun olimme vasta muutaman sanan vaihtaneet: ”My dick – is big!”
Sitten hän vielä tarttui napakasti farkkujensa etumukseen.
Näin minä ainakin muistan. Tai sitten hän selitti vahvasti ontuvalla englannilla: ”Eventhough dick – not big! Damage – is big!”
Äänieristys oli hotellissa tosin heikohko. Aulassa englanniksi käytävät keskustelut kantautuivat aivan selvinä huoneeseen, mikä otti aamulla hieman pannuun, jos unet jäivät sen takia näkemättä loppuun. Yläkerrassa soitettiin pikkutuntien yli Pendulumin Hold Your Color -levyä sellaisella volyymilla, että sanatkin tunnisti.
Jordaania päivemmällä.
Yksityiskohtia.
Näitä eläviä seinäpintoja ja lennokkaita kylttejä jaksoi pällistellä. Yöllä kun ne syttyivät loistamaan, kaupungin värimaailma muuttui aivan omansalaiseksi.
Kun katselimme huvittuneina ylläolevia lootia, joita tosiaan myytiin matkamuistomyymälöiden jääkaapeissa kuin mitäkin limutölkkejä, muuan hömph... ”vapaamielisen” näköinen kaveri tuli kysymään:
”You wanna try some shrooms, guys?”
”Naah... Just wathing.”
”If you don't try, you won't get the trip!”
”It might be a bit too... weird.”
”I can tell you – it's wonderfull and all natural!”
Että tällaisia näyteikkunoita...
Waterloopleinin metrolaituri. Damin metro oli käytännössä rautateiden yhteydessä kulkeva esikaupunkirata, johon oli lisätty korttelikaupungissa maan alla kulkeva osa - suunnilleen yhtä pitkä kuin Helsingissä.
Heineken.
Tällaiset vilkkaat kävelykadut eivät olleet pieniä rajattuja plänttejä turistikeskustassa, vaan yleisiä sisääntuloväyliä, jotka erkanivat ratikkalinjojoja mukaillen tähtimäisesti ydinkeskustasta paljon laajemmalle. Way to go, sanan molemmissa merkityksissä.
Leidseplein.
Graffiteja Flevo Parkissa. Samaisen sillan alla olevassa skeittipuistossa muutama teini-ikäinen britti maalasi kaikessa rauhassa päiväsaikaan. Paikka lienee siis laillinen, tai sitten asiaa ei pidetty yhteiskunnan ongelma nro. 1:nä.
Tämä kuva antaa osviittaa siitä, millaista Damissa on hämähäkinseittimäisen kanavakaupungin ulkopuolella. Suurimmilta osin Dami on paljon hillitympi ja pohjoiseurooppalaisempi kuin mitä ydinkeskustan pajarinkatkuinen hässäkkä antaa ymmärtää. Muistutti oikeastaan todella paljon Kööpenhaminaa, välillä jopa Helsingin vanhoja esikaupunkeja, mm. Munkkiniemeä.
En saa kuitenkaan vieläkään päähäni, millä perusteella ylläolevanlaiset puistokadut ja punatiilikortteit ovat niiiiin epäinhimillisiä ja kamalia, ettei niitä muka Helsinkiin voida enää rakentaa.
Lopuksi vielä muutama Holgalla otettu artsyfartsy-kuva.
(Lomokameroilla kuvaamista täytyisi alkaa harrastaa aktiivisemminkin – ei tarvitse miettiä säätöjä ja hifistelyä, vaan pelkällä näppäämisellä saa rosoisen ja retron lopputuloksen.)
Damia saattaa tulla vielä hieman lisää, jos jaksan kaivaa dvd:ltä. Seuraavaksi kuitenkin varmasti luvassa Barcelonaa!
Ps. Pahoittelut 900px-kuvista. Maltti ei vaan riitä käsittelemään kuvia uudestaan sadan pikselin takia.
"Vuosaari on kyl niin ghetto ja perseestä että moro." - nimimerkki haizunäätä, Muropaketin keskustelupalstan avoinmielisyyttä
