-Gentleman82- kirjoitti:Tosiseikkana ei tietysti muutu, että Suomen vanhimman kaupungin kohtalo on silti aika surullinen, vaikka Tampere tekisi mitä. Tavallaan tarve todistaa "muiden osallisuutta" tai "virheitä" osoittaa jo, että omat tunnustetaan hiljaa, muttei ääneen ja oikeutusta haetaan arvioimalla omaa toimintaa vaan vertaamalla sitä muihin. "kun muutkin ajaa ylinopeutta", "toikin varasti". Menneisyyden käsittely on hirveän vaikeaa niille, jotka eivät sitä halua kohdata.
Niin, voihan asian toki noinkin nähdä, mutta oletko ajatellut että tulkintasi voisi sittenkin olla vähän värittynyt? Vastahan otit esille useita Turun Sanomien kirjoituksia, joissa näitä purkamisia käsitellään, ja mikä sitten olisi se turkulaisten oikea forum käsitellä historiaansa ellei paikallinen päälehti? Vastaavalla tavallahan Helsingin Sanomien kirjoitussarja puretuista taloista (myös kirjana Antti Manninen, Puretut talot 2004) kasvatti tietoisuutta Helsingin purkamisista, ja myös Hämeen Sanomissa on käsitelty Hämeenlinnan kadonnutta kaupunkia. Eikö tämä juuri ole sitä menneisyyden käsittelyä vai käsitelläänkö sitä mielestäsi näissä yhteyksissä jotenkin väärin? Toisaalta vertailu kaupunkien välillä voi olla hedelmällistä, jos haluaa lähestyä ilmiötä tasapuolisesti ja ehkä vähemmän tunnepitoisesti.
Turun iästä ja siihen liitetyistä merkityksistä on keskusteltu jo aiemmin eikä argumentteja tarvinne toistaa, ne voi palauttaa mieleen selaamalla keskusteluhistoriaa taaksepäin.
-Gentleman82- kirjoitti:Muista puheen ollen. Kun Eurooppa on ollut tälläkin palstalla in, niin olisi kiva saada esimerkkejä euooppalaisisa kaupungeista, jotka ovat sisäistäneet "kehityksen" kuten Turussa, eli vanhan purkamisena. Yksi iso oli aikoinaan Tukholma, tosin gamla stan sentään jäi, Turussa tuskin olisi jäänyt. Onko muita kaupunkeja, jossa 60-70% keskustasta pantiin sileäksi omin voimin?
Hyvä että otit asian puheeksi, vaikka en aivan ymmärräkään mitä ajat takaa spekuloimalla olisiko Tukholman Gamla Stan purettu Turussa? Samassa postissa toisaalta myönnät, että Turku ei ole ollut poikkeustapaus Suomen kaupunkien joukossa, ja seuraavaksi palaat vanhaan kantaasi jonka mukaan Turun kehityksessä on ollut jotakin muista poikkeavaa. Tästä jää vähän ristiriitainen olo, kun ei oikein tiedä mitä mieltä milloinkin olet. Ehkä tänne pitäisikin perustaa threadi vaikkapa Helsingin purkamisista, jotta saisi vähän vertailupohjaa tähän keskusteluun. Minä en sitä kylläkään jaksaisi tehdä kun Mannisen kirjakin on aivan riittävä.
Mitä noihin eurooppalaisiin purkamisiin tulee, olen ollut siinä uskossa, että tuntisit laajasti eurooppalaisen rakennussuojelun historiaa, sillä olet usein vedonnut eurooppalaiseen vertailuun kritisoidessasi sodanjälkeistä kehitystä Turussa ja Suomessa. Itse en tuota historiaa hyvin tunne, mutta minulla on ollut sellainen käsitys, että öljykriisiin asti jatkuneen nopean taloudellisen kasvun aikakaudella purkamista/saneerausta esiintyi yleisesti kaikilla kehittyvillä alueilla, joilla oli toimivat kiinteistömarkkinat. Vanhempaa rakennuskantaa on ymmärrettävästi suojeltu enemmän kuin nuorempaa.
Eri aikoina erilaisia arkkitehtonisia kerroksia pidetään arvokkaampina kuin toisia, esimerkiksi art nouveau/jugendin nauttima arvostus on varsin nuori ilmiö. Niinpä Grand-Placestaan tunnettu Bryssel tunnetaan myös holtittomasta 1960-luvun purkuinnostaan, tuolloin kun sikäläistä art nouveau'a ei pidetty vielä missään arvossa. Victor Hortan aikoinaan Belgian työväenpuolueen päämajaksi piirtämä Maison du Peuple on ehkä tunnetuin Brysselin puretuista art nouveau -taloista, siitä löytyy varmasti kuvia netistäkin jos vain jaksaa etsiä.