- 29.12.09 22:11
#28338
Jospa laittaisin nämäkin kuvat nyt jakoon. Ei mitään ihmeellistä taidesettiä, vaan enimmäkseen lähinnä satunnaisia räpsäyksiä autonikkunan läpi. Jonkinlainen yleiskuva kuitenkin irtoaa siitä, mitä Ruotsin puolelta löytyy Oulun korkeuksilta ylöspäin.
Satunnaisen tuppukylän rautatieasema erämaiden keskeltä Malmiradan (Kiiruna-Narvik) varrelta. Eroa suomalaiseen rautatiearkkitehtuuriin löytyy.
Vastaan tulee ensiksi Kiiruna, tuo Euroopan suurimman (no ison kuitenkin) rautakaivoksen ääreen kasvanut kaupunki, joka vaikutti äärimmäisen syrjäisestä sijainnistaan huolimatta jopa ihan asuttavalta paikalta. Wanhahko arkkitehtuuri ja tiivis asemakaava tekevät paljon.
Kiirunan kirkko löytyy keskustan laidalta tunturikoivumetsikköön piilotettuna. Ihan tyylikäs ratkaisu, ja jonkinlaista symboliikkaakin kai sisältää: metsikkö on muistutus kaupungin alkuperäisestä luonnosta ja alueen karuudesta, joka kaupungilla kulkiessa saattaa unohtua.
Kirkko on muistaakseni äänestetty Ruotsin kauneimmaksi. Kiirunan keskusta on jäämässä laajenevan rautakaivoksen alle ja tämän takia se aiotaan lähitulevaisuudessa siirtää. Monet rakennukset, mm. tämä kirkko, aiotaan siirtää yhtenä kappaleena.
Onkohan kirkon katolle kiipeäminen jonkinlainen aikuistumisriitti kiirunalaislasten keskuudessa?
Kiirunan kaupungintalo aiotaan muistaakseni sahata neljään osaan ja kuljettaa uuteen paikkaan. Miksiköhän ihmeessä, kyseessä kun näytti olevan varsin tympeän oloinen tiilipäällysteinen betonilaatikko. Kellotorni oli hieno, tuontapainen piristäisi monen suomalaisenkin monumenttilaatikon ilmettä.
Siirrymme vähän etelämmäksi, Jällivaara/Malmberget sivuutetaan epäkiinnostavina laatikkokaupunkeina. Seutu on yhä umpiasumatonta erämaata. Tällä kertaa sen keskeltä löytyy Porjuksen kylä. Kylä on alunperin sijainnut mahtavan Porjuskosken rannalla ja ollut jonkinlainen huvilayhdyskunta hotelleineen. Nyttemmin koski on peittynyt suuren tekojärven vesimassoihin, mutta kylä jatkaa yhä idyllistä olemassaoloaan.
Samanlainen puhelinkoppi kuin Fiskarsin ruukkikylässä!
Museokin kylästä löytyy.
Porjuksen jälkeen vastaan tulee Jokkmokk. Tämän lystikkään paikannimen takaa paljastuu jälleen yksi idyllinen tuppukylä, jonka ruotsalaiset ovat korpeen rakentaneet.
Kylän ainoa elementtilaatikko on kuorrutettu kokonaisuuteen sopivaksi - jo alunperin rakennusvaiheessa vaiko myöhemmin, remontin yhteydessä, siinäpä pulma.
Yhtäkkiä: Bodenin urbaani metropoli!
Tornejahan piisaa kuin Turussa. Mikähän oli kaupungin asukasluku? 150000? 100000? 50000? Ehei, vaan 28000.
Tämähän on kuin sivistyksen piirissä olisi!
Lopuksi vielä satunnaisia kuvia Luulajasta lähiöineen, varsin moderni paikka elementtilaatikoineen ja ennakkoluulottomine peltijulkisivuineen:
Satunnaisen tuppukylän rautatieasema erämaiden keskeltä Malmiradan (Kiiruna-Narvik) varrelta. Eroa suomalaiseen rautatiearkkitehtuuriin löytyy.
Vastaan tulee ensiksi Kiiruna, tuo Euroopan suurimman (no ison kuitenkin) rautakaivoksen ääreen kasvanut kaupunki, joka vaikutti äärimmäisen syrjäisestä sijainnistaan huolimatta jopa ihan asuttavalta paikalta. Wanhahko arkkitehtuuri ja tiivis asemakaava tekevät paljon.
Kiirunan kirkko löytyy keskustan laidalta tunturikoivumetsikköön piilotettuna. Ihan tyylikäs ratkaisu, ja jonkinlaista symboliikkaakin kai sisältää: metsikkö on muistutus kaupungin alkuperäisestä luonnosta ja alueen karuudesta, joka kaupungilla kulkiessa saattaa unohtua.
Kirkko on muistaakseni äänestetty Ruotsin kauneimmaksi. Kiirunan keskusta on jäämässä laajenevan rautakaivoksen alle ja tämän takia se aiotaan lähitulevaisuudessa siirtää. Monet rakennukset, mm. tämä kirkko, aiotaan siirtää yhtenä kappaleena.
Onkohan kirkon katolle kiipeäminen jonkinlainen aikuistumisriitti kiirunalaislasten keskuudessa?
Kiirunan kaupungintalo aiotaan muistaakseni sahata neljään osaan ja kuljettaa uuteen paikkaan. Miksiköhän ihmeessä, kyseessä kun näytti olevan varsin tympeän oloinen tiilipäällysteinen betonilaatikko. Kellotorni oli hieno, tuontapainen piristäisi monen suomalaisenkin monumenttilaatikon ilmettä.
Siirrymme vähän etelämmäksi, Jällivaara/Malmberget sivuutetaan epäkiinnostavina laatikkokaupunkeina. Seutu on yhä umpiasumatonta erämaata. Tällä kertaa sen keskeltä löytyy Porjuksen kylä. Kylä on alunperin sijainnut mahtavan Porjuskosken rannalla ja ollut jonkinlainen huvilayhdyskunta hotelleineen. Nyttemmin koski on peittynyt suuren tekojärven vesimassoihin, mutta kylä jatkaa yhä idyllistä olemassaoloaan.
Samanlainen puhelinkoppi kuin Fiskarsin ruukkikylässä!
Museokin kylästä löytyy.
Porjuksen jälkeen vastaan tulee Jokkmokk. Tämän lystikkään paikannimen takaa paljastuu jälleen yksi idyllinen tuppukylä, jonka ruotsalaiset ovat korpeen rakentaneet.
Kylän ainoa elementtilaatikko on kuorrutettu kokonaisuuteen sopivaksi - jo alunperin rakennusvaiheessa vaiko myöhemmin, remontin yhteydessä, siinäpä pulma.
Yhtäkkiä: Bodenin urbaani metropoli!
Tornejahan piisaa kuin Turussa. Mikähän oli kaupungin asukasluku? 150000? 100000? 50000? Ehei, vaan 28000.
Tämähän on kuin sivistyksen piirissä olisi!
Lopuksi vielä satunnaisia kuvia Luulajasta lähiöineen, varsin moderni paikka elementtilaatikoineen ja ennakkoluulottomine peltijulkisivuineen: