- 14.07.23 14:32
#105941
^Lisätään listaan se autoilun paradoksi, että autoilun nopeuttaminen ja helpottaminen ei useinkaan vähennä autoiluun päivittäin käytettyä aikaa, vaan autoilun kohteet vaan siirtyvät kauemmas, siis asuinalueet ja laatikkomyymälät leviävät kauemmas pellolle, koska maa on siellä halpaa ja kaavoittaminen helpompaa. Samalla autoton liikkuminen käy hankalammaksi, koska etäisyydet ovat kasvaneet liian pitkiksi päivittäiseen pyöräilemiseen tai julkisten käyttämiseen. Vanhaan pahaan aikaan, kun autoiluun ei ollut varaa, menojen kohteet olivat käytännön pakosta kävely- tai pyöräilyetäisyydellä.
Lasten liikkumisessa yksi tekijä, jota en ole nähnyt keskustelussa usein mainittavan, on väestön vanheneminen. Se on johtanut siihen, että lasten leikkikaverit ovat kaukana, ja syrjäseuduilla koulu on usein pitkän autokyydin päässä. Vrt. oma lapsuuteni 70-luvun puolivälissä rakennetulla omakotitaloalueella Seinäjoella. Joka talossa oli samanikäisiä lapsia, ja ulkona leikittiin jatkuvasti. Itse en harrastanut mitään urheilua ohjatusti ja koululiikuntaa opin vihaamaan, mutta ulkoleikit olivat jatkuvaa juoksua. Kouluun matkaa puolitoista kilometriä kolmanteen luokkaan asti, sen jälkeen neljä kilometriä seuraavaan. Ne matkat kuljettiin pyörällä kesät talvet. Lapsuuden kotikadulla on suorastaan ällistyttävän moni alkuperäinen asukas pysynyt paikallaan sillä seurauksella, että enemmistössä taloista asuu nyt n. 80-vuotias leski tai eläkeläispari. 14 talosta sukupolvi on vaihtunut neljässä, ja kouluikäisiä lapsia on kahdessa, kummassakin yksi. Siitä ei kovin laajoja pallopelejä synny spontaanisti. Kyseinen katu on varmaan ääriesimerkki, mutta ympärillä on kokonainen samaan aikaan rakennettu lähiö, eikä muun alueen tilanne niin hirveästi eroa. Lähivuosina sieltä tulee vapautumaan omakotitaloja jokseenkin jäätävä määrä, kun nykyiset kahdeksankymppiset asukkaat siirtyvät hautuumaalle. Lasten ja koulujen suhteen pelastava tekijä se, että uutta omakotialuetta on rakennettu vanhan jatkoksi, ja siellä lapsia jonkin verran on.
Uusi hallitus on laittanut ohjelmaansa lauseita lasten liikuttamisesta. Onnea yritykselle. Aikamoista historiallista aaltoa vastaan siinä pyristellään. Olin itse 80-luvulla se lapsi, joka jumitti sisällä tietokoneessa kiinni ja kiersi kilpaurheilun kaukaa, mutta liikuntaa kertyi silti. Nykymaailmassa varmaan ei kertyisi.
