- 26.03.22 09:29
#104199
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008613519.html
Helsinkiin on viime vuosina noussut toinen toistaan korkeampia rakennuksia, mutta nyt pilviin rakentamisen buumille näyttää tapahtuneen jotain. Kaukana maan pinnalta asuvat kertovat, millaiseksi elämä ylhäällä muodostuu.
LASINEN seinä on kuin näyteikkuna. Teemu Lyly seisoo 27. kerroksen asuntonsa olohuoneessa ja katsoo ulos. Näin korkealta katsottuna mittakaava vääristyy hassusti.
Helsingin tuomiokirkkoa tai päärautatieaseman kellotornia hädin tuskin erottaa, vaikka ne ovat linnuntietä vain parin kilometrin päässä. Silti kaikki tuntuu olevan vieressä. Kalasataman kerrostalot alapuolella muistuttavat legopalikoita.
”Yllättävää on ollut, kuinka kaukanakin olevat kohteet tuntuvat olevan lähellä korkealta katsottuna. Vaikuttaa siltä kuin koko Kalasatama, Sompasaari ja Mustikkamaakin voisivat olla omaa etupihaa.”
TÄMÄ on Majakka, Suomen korkein asuintalo ja kaikkien aikojen ensimmäinen virallinen pilvenpiirtäjä. 134 metriin kohoavassa tornissa on 35 kerrosta, 282 asuntoa ja 393 asukasta.
Yksi asukkaista on pankkivalvojana Euroopan keskuspankissa Frankfurtissa työskentelevä Lyly. Hänen kaksionsa on sisustettu silmiinpistävän minimalistisesti.
Valkoisilta seiniltä puuttuvat taulut, hyllyiltä kirjat, koristeet ja valokuvat. Asunto voisi olla hotellihuone, joka sopii vähän joka makuun. Persoonallisia piirteitä löytää lähinnä komeron rekeissä roikkuvista kauluspaidoista.
”Tykkään siitä, että on vain niitä tavaroita, joita oikeasti tarvitsee”, Lyly sanoo.
SUOMEN korkeimpaan asuintaloon Lylyn houkuttelivat näkymät, sijainti kauppakeskuksen palvelujen yläpuolella sekä ajatus kodin ja hotellimaisen luksuksen yhdistämisestä.
Hän on asunut pääkaupunkiseudulla yli kymmenessä asunnossa, mutta Majakka tuntuu erilaiselta kuin muut.
Asukkailla on käytössään oma juhlatila, maksuton kuntosali ja 35. kerroksen näköalasauna paljuineen. Aulapalvelija neuvoo asukkaita ja availee ovia – vähän kuin hienossa hotellissa.
”Pieniä palveluksiakin voi pyytää, esimerkiksi tulostamaan papereita. Se on kätevää, kun ei ole omaa printteriä”, Lyly kertoo.
Pilvenpiirtäjästä löytyy myös huonoja puolia. Asunnoissa ei ole ilmastointia eikä kaukojäähdytys riitä viilentämään, jos aurinko paistaa suoraan sisään.
”Frankfurtissa, jossa rakennetaan paljon korkealle ja jossa on lasista tehtyjä tornirakennuksia, niissä kaikissa on ilmastointi. Sitä vähän pitää oletuksena tällaisessa kohteessa.”
Yhteistilat ja hissimatkat ovat lähentäneet naapureita.
”Ruuhka-aikaan, kun ihmiset palaavat töistä, hissi pysähtyy lähes joka kerroksessa. Se on vähän kuin ajaisi raitiovaunulla.”
MAJAKAN piti jäädä pian kakkoseksi. Kivenheiton päähän Pasilaan suunniteltiin vielä korkeampaa, noin 200-metristä asuinpilvenpiirtäjää.
Joulukuussa tuli kuitenkin yllättävä uutinen: Suomen suurin rakennusyhtiö YIT kertoi aloittavansa neuvottelut vetäytyäkseen Trigoniksi nimetystä hankkeesta. Yhtiö perusteli tätä sillä, ettei toteuttaminen näyttänyt enää taloudellisesti kannattavalta. Maailma ympärillä oli muuttunut liikaa.
Riitta Närhen parvekkeelta näkee tontin, jolle Pasilan uusien pilvenpiirtäjien olisi määrä nousta. Närhi asuu puolisonsa kanssa kauppakeskus Triplan yläpuolella.
Moderni kolmio sijaitsee talon ylimmässä eli 12. kerroksessa. Nyt parvekkeelta voi tiirailla melkein yhtä kauas kuin Kalasataman pilvenpiirtäjistä: tuolla näkyy Suomenlahti, tuolla Helsingin keskusta ja tuossa Keskuspuisto.
”Parasta ovat nämä näkymät ja valoisuus, mutta tämän korkeammalle muuttaminen ei houkuttele. Miellän pilvenpiirtäjät jonnekin New Yorkiin”, Närhi sanoo.
Vaikka Pasilan uudet pilvenpiirtäjät varastaisivat ainakin osan maisemista, Närhi toivoo tornien toteutuvan. Hän uskoo niiden nostavan entisestään asuntojen arvoa uudella Keski-Pasilan alueella.
Toteutumista toivoo myös Helsingin kaupunki, jonka on määrä aloittaa alueen uusi suunnittelu tämän vuoden aikana.
MIKSI YIT luopui Trigonista?
”Tornit sitovat valtavasti pääomaa, ja pandemian takia epävarmuus palveluliiketoiminnassa on lisääntynyt. Se on meille kantava epävarmuuden kasvun syy”, sanoo YIT:n asumissegmentin johtaja Antti Inkilä.
Rakennusala elää voimakkaasti talouden suhdanteiden armoilla, ja vielä herkempää on pilvenpiirtäjien rakentaminen. Koronaviruspandemia vei YIT:ltä luottamuksen hybridipilvenpiirtäjiin. Sellaisiksi kutsutaan torneja, joissa yhdistyvät asunnot, toimistot, hotellit, ravintolat ja muut liiketilat.
”Nämä ovat isoja hankkeita, ja sitoutuminen hankkeisiin pitää tehdä ajoissa. Kun tulevaisuudesta ei ole varmaa tietoa, siitä tulee haasteita”, Inkilä sanoo.
Pandemia on vaikeuttanut esimerkiksi rakennusmateriaalien saantia. Lisää tummia pilviä alalle on tuonut Ukrainan sota, jonka kaikista vaikutuksista ei vielä edes tiedetä tarkkaan.
SUOMESSA ei myöskään ole aiempaa kokemusta pilvenpiirtäjistä.
Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen johtaja ja rakennussuunnittelun professori Pirjo Sanaksenaho näkee, että Trigonin kaatuminen kertoo rakennusliikkeiden kokemattomuudesta ja taloudellisista riskeistä.
”Tornirakentaminen on Suomessa vielä uutta. Rakennusliikkeet laskevat kannattavuuden siten, että ne eivät pysty tekemään niin hoikkia torneja, jotka olisivat kaupunkikuvassa hyvännäköisiä. Se on kallista rakentamista.”
Sanaksenahon mukaan pilvenpiirtäjäbuumi on Helsingissä nyt rauhoittunut. Keskusteluun kaupungin tiivistämisestä on tullut hänen mukaansa myös kriittisiä äänenpainoja.
”Paljon puhutaan viheralueiden merkityksestä ja kaupunkivihreän roolista. Tornit luovat varjoisaa kaupunkitilaa katutasoon.”
TORNITALOJA Helsinkiin sen sijaan nousee kiivaaseen tahtiin. Tornitaloiksi kutsutaan 12–16-kerroksisia asuinrakennuksia. Kohti taivasta kasvavat esimerkiksi Herttoniemi, Jätkäsaari, Keski-Pasila, Postipuisto ja Sompasaari.
Newyorkilainen pianisti Mackenzie Melemed on juuri muuttanut upouuteen tornitaloon Sompasaareen, aivan Kalasataman pilvenpiirtäjien kainaloon. 43,5 neliön vuokrakaksion ikkunoista näkyvät meri, Mustikkamaa ja Korkeasaari.
Melemed ei ole ollenkaan varma, tarvitseeko Helsinki lisää korkeita rakennuksia.
”Ne voivat vähentää Helsingin charmia. Tämä ei ole kovin iso kaupunki. Vaikka olisi toisella puolella kaupunkia, saattaa nähdä Kalasataman tornit, koska näköesteitä ei ole.”
Nyt Melemed on sitä mieltä, että Sompasaari muistuttaa kylämäistä Amsterdamia tiiliverhoiltuine rakennuksineen ja kapeine kanavineen. Erityisen haltioitunut hän on helsinkiläisten asuntojen hinta-laatusuhteesta.
”Tällaisesta asunnosta pitäisi maksaa New Yorkissa neljä viisi kertaa enemmän. Täällä minulla on varaa asua yhdeksännessä kerroksessa meren lähellä. Manhattanilla oli vain taloja, taloja, taloja, eikä siellä voi asua korkealla, ellei halua maksaa viittätuhatta euroa kuussa.”
Skanska rakennuttaa parhaillaan Vuosaareen kaikkien aikojen korkeimpia talojaan. Atlas-niminen asuintalo valmistuu vuonna 2024 ja kohoaa 113 metriin. Jo aiemmin valmistuu 84-metrinen tornitalo Hyperion.
Skanskan aluejohtajan Juhani Asparan mukaan tornitalot ovat olleet ”myytävyyden näkökulmasta hyviä”.
”Asiakkaat mielellään ostavat asuntoja tornitaloista. Ne ovat Suomessa vielä harvinaisempi asumismuoto.”
Olisiko Skanska kiinnostunut rakentamaan pilvenpiirtäjän Pasilaan?
”Jos kaupunki sitä meille tarjoaa, olemme kiinnostuneita alueesta ja tornitalorakentamisesta. Mutta kyllä me joutuisimme hankkeen kannattavuuden uudelleen arvioimaan.”
Skanskan edelliset laskelmat ovat vuodelta 2018, jolloin alueen pilvenpiirtäjistä käytiin kilpailua. Sen jälkeen maailma ja markkinatilanne ovat muuttuneet merkittävästi, kun koronavirus on muokannut yhteiskuntaa ja rakennuskustannukset ovat nousseet jyrkästi.
KALASATAMAAN on suunniteltu kaikkiaan kahdeksan tornia. Kaikkien toteuttamisesta ei kuitenkaan ole lopullisia päätöksiä.
SRV pyrkii käynnistämään uuden tornihankkeen kerran vuodessa. Koko alueen pitäisi valmistua vuoteen 2027 mennessä.
Pilvenpiirtäjien rakentaminen ei ole ollut toistaiseksi mikään kultakaivos, myöntää SRV:n pääkaupunkiseudun asunnoista vastaava johtaja Jorma Seppä.
”Edellinen kohteemme Loisto oli vielä matalakatteinen hanke.”
Loisto on Majakan naapuriin viime vuonna valmistunut 124-metrinen pilvenpiirtäjä. Kolmas pilvenpiirtäjä, kiinteistösijoitusyhtiö Kojamon 120-metrinen Lumo One, on viimeistelyä vaille valmis. Sen vuokra-asuntoihin asukkaat muuttavat syyskuussa.
Vastoinkäymisistä huolimatta SRV:n Seppä uskoo korkealle rakentamiseen. Sille on ollut selvästi kysyntää.
”Se nähdään mielenkiintoisena asumismuotona. Ihmiset haluavat asua korkeissa rakennuksissa, ja niistä pystytään tekemään myös kannattavia hankkeita. Olemme tehneet paljon kehitystyötä ja vieneet tekemistä eteenpäin.”
Kaikki Majakan ja Loiston asunnot on myyty. Majakassa asuntojen keskineliöhinta on 7 250 euroa, Loistossa 9 000 euroa.
MUIHIN pohjoismaisiin kaupunkeihin verrattuna Helsinki ei erityisesti erotu korkealla rakentamisellaan. Tornihuumaa on nähty muuallakin, mutta lopputuloksena on yksittäisiä torneja kuten täälläkin, Sanaksenaho kuvailee.
Tosin toteutukset ovat olleet osin mielikuvituksellisempia. Esimerkiksi Malmössä on spiraalimainen Turning Torso, Tukholmassa palapelimäinen Innovationen.
190-metrinen Turning Torso on myös Pohjoismaiden korkein asuinrakennus. Ensi vuonna Göteborgiin valmistuu vielä korkeampi, 245-metrinen Karlatornet.
Sanaksenahon mielestä torneihin pitäisi suhtautua kuin veistoksina kaupunkikuvassa. Siksi ne tulisi toteuttaa kunnianhimoisesti.
”Tornirakentamisella voi saada aikaan mielenkiintoistakin muotokieltä. Usein hyvännäköinen torni kevenee tai kapenee ylöspäin. Se taas ei ole rakennusliikkeiden intresseissä, kun kerrosala vähenee.”
Kalasataman pilvenpiirtäjiä Sanaksenaho ei koe mitenkään epäonnistuneiksi, vaikka kokonaisuus on vielä kesken.
YHDYSKUNTASUUNNITTELUN teorian professori Panu Lehtovuori Tampereen yliopistosta ei anna Kalasatamalle hyvää arvosanaa. Hänen mielestään siellä on epäonnistuttu vaikuttavien pilvenpiirtäjien ja viihtyisän kaupunkiympäristön luomisessa.
”Suomessa korkeaa rakentamista ei oteta vakavasti. Kun tehdään korkeaa, pitäisi käyttää paljon aikaa katutason miljööseen. Lähiympäristö on nyt aika rojoa. Katutilan pitäisi olla vilkas ja kutsuva, mutta siellä on paljon ilmastointilaitteita, umpirakenteita ja poistumisteitä.”
Korkea rakentaminen on Suomen olosuhteissa aina poikkeuksellista, Lehtovuori sanoo. Siksi yksittäisiin kohteisiin pitäisi panostaa täysillä. Malliksi hän ottaa Milanon Bosco Verticalen, jonka julkisivuun on istutettu liki tuhat puuta.
”Jossain Manhattanilla on pilvenpiirtäjämetsä. Suomessa pilvenpiirtäjät ovat yksittäisiä monumentteja. Niiden pitäisi olla ainutlaatuisia ja hienoja ympäristön korostuksia, jotka valloittavat visuaalisen maiseman, ei vain rakennusmassaa.”
Lehtovuoren mielestä tornit ovat Suomessa paksuja, yksinkertaisia ja tylsiä. Syynä on raha. Esimerkiksi Kalasataman torneissa on menty kustannukset edellä, hän sanoo.
”On tehty liikaa kompromisseja.”
Pasilaan kaavailtuja kolmion mallisia Trigoni-pilvenpiirtäjiä Lehtovuori pitää oivana esimerkkinä siitä, mitä Suomessa pitäisi tehdä.
”Niistä olisi voinut tulla hämmästyttäviä, mutta ne eivät menneet läpi. Se kertoo siitä, ettei ole varaa tehdä hienoa. Minusta on oikea ratkaisu luopua hankkeesta, jos ei ole varaa tehdä oikeasti hienoa.”
apollonkatu peukutti tätä
