Taloforum.fi

[Kantti]

Hyvä kiteytys typerästä käytöksestä tähän keskusteluun UPnotOUT!'ilta. Lisäksi, 60 vuotias ei ole vanhus! Suositeltavaa olisi ettei viesteihin laitettaisi tarpeettomia ja vääriä tunnepainotuksia tukemaan omaa agendaa. Etenkään koska asukastilaisuudessa äänekkäimpinä olevien ikä ei ole tiedossa?

Sinänsä ymmärrän mielipide- ja käsityserot Pilvilinnaan liittyen, joka on aivan omaa luokkaansa kaupunkirakentamisessa, nimenomaan täydennysrakentamisessa. Ensimmäinen, tuulenhalkaisija saa aina suurimmat roiskeet ennenkuin käytännön toteutus on nähtävissä.

[pyry]

Itse en kyllä pysty kannattamaan tätä suunnitelmaa, vaikka rakennuksen esitetty arkkitehtuuri sinällään miellyttää silmääni. Monesti täälläkin harmitellaan, että eheät miljööt on hävitetty Suomesta. Tuo Merikorttelin seutu on edelleen varsin eheä ja ihmettelenkin, miksi monet kannattavat tätä projektia niin kritiikittömästi. Onko tuo oikea paikka näin kokeelliselle ja korkealle arkkitehtuurille? Toisaalta Talon enemmistö tuntuu kannattavan myös sitä Vihannon projektia Turun torinkulmassa, joten ilmeisesti taustalla on ajatus siitä, että sijainnilla ei ole merkitystä, kunhan saadaan uutta ja korkeaa.

Asun muuten itse aika lähellä Etelä-Helsingissä, mutta en ole 60-vuotias.

Ja vielä sellainen kysymys, että jäikö kukaan muu ihmettelemään tuota kaavoituskatsauksessakin ollutta mallia, joka oli edellisellä sivulla? Uudessa rakennuksessa näyttäisi olevan vanhan Airamin tehtaan räystäskorkeuteen seitsemän tai kahdeksan kerrosta (siinä missä tehtaassa on neljä)? Myös mittakaavaa demonstroivat ihmiset näyttivät kovin pieniltä olemassaolevaan rakennukseen nähden, joten minulle jäi sellainen vaikutelma että rakennusta pyritään markkinoimaan vähän näyttävämpänä kuin mitä oikeastaan olisi tulossa.

Projektin kannattajilla on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta halusin vähän valottaa vastustajankin ajatusmaailmaa.

[JR]

Monesti täälläkin harmitellaan, että eheät miljööt on hävitetty Suomesta. Tuo Merikorttelin seutu on edelleen varsin eheä ja ihmettelenkin, miksi monet kannattavat tätä projektia niin kritiikittömästi.

Tuota noin. Mikä seutu siinä Merikorttelin ympärillä siis on eheää, ja millä tavalla ehdotettu rakennus "hävittää" kyseisen miljöön?

[pyry]

Tuota noin. Mikä seutu siinä Merikorttelin ympärillä siis on eheää, ja millä tavalla ehdotettu rakennus "hävittää" kyseisen miljöön?

Valitan jos kirjoitin epäselvästi, tarkoitin laajemmin Etelä-Helsingin nykyistä korttelikaupunkia. Kerroskorkeus alueella on suhteellisen yhtenäinen ja rakennuskanta on ajallisesti pääosin 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Tästä poikkeavaa rakennuskantaa löytyy runsaasti, mutta sen sijaan, että alkaisit listata sitä, kehottaisin sinua tarkastelemaan asioita hetkeksi toisesta näkökulmasta ja miettimään, voisiko omasta mielipiteestäsi eroavalle mielipiteelle löytyä minkäänlaisia perusteita.


Jos miljöön eheys nostetaan argumentiksi, yleisimmät vasta-argumentit ovat:

1) Eheys on jo pilattu.

2) Kerroksellisuus on rikkaus.


Näillä on perusteltu myös Turun torinkulmaan ehdotettua rakennusta ja monia muita uudisrakennuksia vanhan kaupunkirakenteen sisällä. Tällaisesta kokeellisemmasta täydennysrakentamisesta on useita kansainvälisesti tunnettuja esimerkkejä (ekana tuli mieleen Pompidou-keskus), joista osa on noussut esikuvallisiksi. Kaikki tuntemani arkkitehdit haaveilevat tällaisista projekteista, enkä ihmettele sitä yhtään.

Kuitenkin esikuviksi jääneiden rakennusten varjossa on huomattavasti enemmän rakennuksia, joiden taika on kadonnut, kun ratkaisut eivät ole osoittautuneet kestäviksi ja uutuudenviehätyskin hävinnyt (tekisi mieleni ottaa esimerkiksi KTH:n arkkitehtiosasto Tukholmassa, mutta ehkä Enson pääkonttori on tutumpi ja parempi esimerkki). Moni näistä rakennuksista saattaisi puolustaa paikkaansa toisella sijainnilla, mutta vanhemman rakennuskannan keskellä niiden koetaan rikkovan eheän miljöön ja tyypillisesti kaupunkien vihatuimpien ja rumimpina pidettyjen rakennusten listat koostuvat juuri tällaisista kokeiluista.

Niinpä olisi mielestäni syytä harkita erittäin huolellisesti, kannattaako kokeiluja sijoittaa (suhteellisesti ottaen) eheisiin miljöisiin vai pitäisikö ne sijoittaa jonnekin muualle. Minulla ei ole mitään esim. niin ikään ALA:n tekemää Hanasaari-suunnitelmaa vastaan, päinvastoin. Voisin hyvin kuvitella tämän Merikorttelin suunnitelman toimivan paremmin vaikkapa Hernesaaressa.

Vastaavasti kantakaupungin täydennysrakentamisessa pitäisi etusijalla olla ympäröivään rakennuskantaan sopeuttaminen, toki prioriteetit tapauskohtaisesti punniten. Hyvä esimerkki tällaisesta rakentamisesta löytyy Merikorttelin läheltä, nimittäin Tehtaankatu 42 (jonka piharakennuksessa ALA:lla muuten on toimistonsa):

http://www.korttelit.fi/rakennus.php/id/1329


Täällä taidettiinkin jo todeta, että nykyisessä suunnitelmassa rakennuksen tehoja syö tuo ympäröivä tehdasrakennus, joka peittää suunnitelmassa esiintyvän hienon jalustan. Toisella sijoituspaikalla myös itse suunnitellusta rakennuksesta saisi enemmän irti.

Minusta jo keskustelun ekalla sivulla ÄmJii totesi hyvin osuvasti, että suunnitelma tuo mieleen Itä-Euroopassa ja Venäjällä usein esiintyvän uuden ja vanhan päättömän yhdistämisen. Venäjällähän näkee paljon sellaista rakentamista, että esim. kolme- tai nelikerroksisen kertaustyylirakennuksen julkisivu on jätetty kulissiksi ja sen taakse on rakennettu 12-kerroksinen toimistotalo lasijulkisivulla. Ihan uutena melkein mikä tahansa näyttää hyvältä, mutta mielestäni moni näistä projekteista on vanhentunut todella nopeasti. Kun näitä kertyy tarpeeksi kaupunkikuvaan, häviää sekin, mitä yhtenäisyydestä oli vielä jäljellä. Makuja on monia, mutta kokemukseni mukaan harva ajattelee, että tämäntyyppinen kerroksellisuus olisi mikään erityinen rikkaus.

[UPnotOUT!]

Ihan asiallisia pointteja sinänsä. Tässä projektissa onkin oleellista, että vaaditaan laatua. Sen ei pitäisi olla ongelma.
Merikorttelin kohdalla sekä ympäristössä oli 1900 -luvulla puutaloja, ne raivattiin pois ja rakennettiin tämän hetken kivikorttelit. 2000-luku edustaa omaa arkkitehtuuria ja omia piirteitään, eräs näistä toivottovasti tulee olemaan täydennysrakentaminen ja sen kerrostumat. Näen tämän kaiken jatkumona.
Joko eheys ollaan jo pilattu tai jokainen hetki on eheä ja juuri pilaantumaisillaan.
En myöskään täysin ymmärrä tätä paljon jankattua räystäskorkeuden tasaisuutta. Mikä siinä on itseisarvo? Minkälaisessa miljöössä räystäskorkeuden vaihtelut olisivatkaan odotetumpia kuin tiiviissä kaupungissa? Muistettakoon vielä, että mistä sitä räystärkorkeutta pääsee ihailemaan...hotelli tornista ja ruotsinlaivalta. Ei käytännössä muualta.
Joka tapauksessa mielenkiintoinen hanke, ja herättää paljon periaatteellista vastustusta tai kannatusta. Kenenkään näköaloja tämä ei tule pilaamaan eikö varjostamaan.

[pyry]

Ensiksi kiitos asiallisista vastauksista, UPnotOUT!

Ihan asiallisia pointteja sinänsä. Tässä projektissa onkin oleellista, että vaaditaan laatua. Sen ei pitäisi olla ongelma.

Varmasti, mutta maku muuttuu ajan kanssa. Uskon, että myös Enson talo edustaa parasta 1960-luvun laatua. Pahoittelen muuten että käytän sitä koko ajan esimerkkinä, syy on lähinnä se että kaikki tuntevat tapauksen ja siitä on siis helppo puhua. Tämähän on sikäli ihan eri juttu, että tästä ei olla purkamassa mitään alta… Ja selvennetään vielä sen verran, että itse pidän sokeripalaa ihan hienona rakennuksena, mutta paikan suhteen olisi saanut olla herkempi. No, Enso halusi uuden pääkonttorin ja jos Aalto ei olisi ottanut tehtävää vastaan, joku muu olisi varmasti tarttunut haasteeseen ja ties mitä jälki sitten olisi ollut.

Merikorttelin kohdalla sekä ympäristössä oli 1900 -luvulla puutaloja, ne raivattiin pois ja rakennettiin tämän hetken kivikorttelit. 2000-luku edustaa omaa arkkitehtuuria ja omia piirteitään, eräs näistä toivottovasti tulee olemaan täydennysrakentaminen ja sen kerrostumat. Näen tämän kaiken jatkumona.

Tavallaan toki näin, mutta haluaisin ajatella, että esim. Helsingin kantakaupungin kivitalot olisivat ne lopulliset paikoillaan, siis sikäli kuin se on meidän päätettävissämme. Uusia alueita rakennetaan varmasti, mutta vanhoilla alueilla (ulkoinen) muutos hidastuu jossain vaiheessa siinä määrin, että se näyttää lähes pysähtyvän. Meillä tällaista vanhaa kivikaupunkia on vähän ja toivon että sen erityisyys tiedostettaisiin.

Joku kirjoitti aiemmin näkevänsä uhkakuvana, että tämä projekti avaisi tulpan vastaaville (ja mahdollisesti vähemmän laadukkaille) kantakaupungissa, ja minä näen vähän samanlaisia uhkia. Ehkä se oli Klazu, en kyllä muista että olisin aiemmin häntä missään kompannut… Mutta silkkaa mutuiluahan tällainen uhkakuva-argumentti toki on.

Joko eheys ollaan jo pilattu tai jokainen hetki on eheä ja juuri pilaantumaisillaan.

Tämä on kyllä hyvin kiteytetty. Minusta voi kuitenkin ajatella myös niin, että jo pilattu eheys ei välttämättä ole mikään lopullinen juttu. Esim. tuon aiemmin mainitsemani Tehtaankatu 42:n kaltaiselle rakentamiselle olisi mielestäni hyvinkin tilausta. Suurelle osalle arkkitehdeistä tällainen on epämiellyttävä ajatus, koska he suunnittelisivat mieluiten mahdollisimman ”autonomisesti”. Tarkoitan tällä sitä, että monet arkkitehdit tuntuvat kokevan suunnitelmat ja rakennukset vähän samanlaisina riippumattomina taideteoksina kuin vaikkapa taulut tai installaatiot: niiden merkitysten on noustava niistä itsestään.

Ehkä tällainen itsevaltainen käsitys arkkitehtuurin ja myös arkkitehdin tehtävästä on Suomessa poikkeuksellisen korostunut, kun meillä on pitkät perinteet ”sankariarkkitehdin” kultista. Seurauksena tästä (ei tietenkään pelkästään tästä) Suomessa on paljon hyviä rakennuksia ja hyvää arkkitehtuuria, mutta paljon vähemmän hyviä miljöitä. Sellaista arkkitehtuuria, jonka visuaalisen ilmeen ensisijainen tarkoitus on istua ympäristöönsä ja osallistua hyvän miljöön tuottamiseen, ei pidetä arvossa.

Varsinaisesti vanhahtavasta uudisrakentamisesta à la 1990-luvun Ruotsi (Google: S:t Eriksområdet) en minäkään pidä, mutta toki minunkin aivoni on pesty näillä ainaisilla suomalaiskansallismodernistisilla käsityksillä

En myöskään täysin ymmärrä tätä paljon jankattua räystäskorkeuden tasaisuutta. Mikä siinä on itseisarvo? Minkälaisessa miljöössä räystäskorkeuden vaihtelut olisivatkaan odotetumpia kuin tiiviissä kaupungissa? Muistettakoon vielä, että mistä sitä räystärkorkeutta pääsee ihailemaan...hotelli tornista ja ruotsinlaivalta. Ei käytännössä muualta.

Olet kyllä oikeassa siinä, että tuskin siinä mitään perusteltavissa olevaa itseisarvoa on. Makuasiasta lienee pitkälti kyse. Lähinnä komppaisin tuota järvellä nukkuvan aiempaa argumenttia siitä, että monet ihmiset viihtyvät parhaiten matalahkoissa vanhemmissa kaupunginosissa. Eli tällainen eurooppalaisen kulttuurikaupungin idea taitaa minullakin tässä taustalla olla...

Sinällään väite siitä, että tasainen räystäslinja välittyisi vain Tornista tai ruotsinlaivalta, ei pidä paikkaansa. Minä en argumentoinut kaupungin siluetin sellaisenaan säilyttämisen puolesta. Ajattelen kyllä että siinäkin on Helsingissä paljon vaalimisen arvoista, mutta tätä pointtia täällä lienee puitu tarpeeksi jo aiemmin.

Tarkoitin sitä, että ihan katutason tallaajallekin kovin vaihteleva rakennuskorkeus välittyy usein levottomuutena ja kaupunkitilan sekavana jäsentelynä. Tähän vaikuttaa rakennusmassojen lisäksi myös katujen keskinäinen hierarkia ja moni muu asia. Jos vertaa vaikkapa Helsingin ja Turun keskustaa, ero on ilmeinen. (Ja tässä ei ole kyse siitä, etten pitäisi Turusta, sillä pidän siitä kovasti. Mutta se ei tarkoita sitä, että Helsingin kannattaisi tässä suhteessa ottaa mallia Turusta.)

Joka tapauksessa mielenkiintoinen hanke, ja herättää paljon periaatteellista vastustusta tai kannatusta. Kenenkään näköaloja tämä ei tule pilaamaan eikö varjostamaan.

Jep! Näköaloista en minäkään ole huolissani… Sinällään minusta on kuitenkin jännää, että niin moni on puolustanut tätä hanketta (ja muitakin tornitalohankkeita) sillä, että niistä aukeaisi hyvät näkymät. Kuka näistä näkymistä sitten pääsisi nauttimaan? Toki aina huipulle on tarkoitus rakentaa yleinen kahvila tai ravintola, ja kaikki varmasti muistavat Cirruksen…

[JR]

Valitan jos kirjoitin epäselvästi, tarkoitin laajemmin Etelä-Helsingin nykyistä korttelikaupunkia.

Selvä. Ihmettelinkin, mitä oikein tarkoitit, sillä Merikorttelin välitön ympäristö ei mielestäni ole erityisen eheä miljöö.

Kerroskorkeus alueella on suhteellisen yhtenäinen ja rakennuskanta on ajallisesti pääosin 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä.

Liittyikö mainitsemasi "eheys" siis enemmän rakennusten korkeuksiin kuin rakennusmateriaaleihin ja arkkitehtuuriin?

Tästä poikkeavaa rakennuskantaa löytyy runsaasti, mutta sen sijaan, että alkaisit listata sitä, kehottaisin sinua tarkastelemaan asioita hetkeksi toisesta näkökulmasta ja miettimään, voisiko omasta mielipiteestäsi eroavalle mielipiteelle löytyä minkäänlaisia perusteita.

Ymmärrän toki tämän "omasta mielipiteestäni eroavan mielipiteen". Pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin makuasia, ja sen perusteluiden puiminen tuskin johtaa erityisen hedelmälliseen keskusteluun.

Jos miljöön eheys nostetaan argumentiksi, yleisimmät vasta-argumentit ovat:

1) Eheys on jo pilattu.

2) Kerroksellisuus on rikkaus.

Näistä sanoisin, että ensimmäistä voi pitää validina argumenttina kyseisessä keskustelussa, toinen on enemmänkin makuasia.

Itse kuulun siihen porukkaan, jonka mielestä kaupunki ei koskaan saa olla valmis, vaan sen pitää kehittyä ajan mukana. Helsingin kantakaupungin museoiminen olisi huono asia. En ole tietenkään valmis viemään tätä ajatusta äärimmilleen; parhaita osia siitä toki kannattaa säilyttää ja suojella.

Näillä on perusteltu myös Turun torinkulmaan ehdotettua rakennusta ja monia muita uudisrakennuksia vanhan kaupunkirakenteen sisällä. Tällaisesta kokeellisemmasta täydennysrakentamisesta on useita kansainvälisesti tunnettuja esimerkkejä (ekana tuli mieleen Pompidou-keskus), joista osa on noussut esikuvallisiksi. Kaikki tuntemani arkkitehdit haaveilevat tällaisista projekteista, enkä ihmettele sitä yhtään.

Jossain määrin kyseessä on riskinottohalukkuus. Ilman riskiä voitto on pieni, mutta varma. En suinkaan kannata päätöntä riskinottoa, myöskään tässä asiassa.

Niinpä olisi mielestäni syytä harkita erittäin huolellisesti, kannattaako kokeiluja sijoittaa (suhteellisesti ottaen) eheisiin miljöisiin vai pitäisikö ne sijoittaa jonnekin muualle.

Jos nyt tästä nimenomaisesta ehdotuksesta puhutaan, niin kyseinen alue ei edusta eheää miljöötä. Loppujen lopuksi kuitenkin näin maltillisen rakennuksen tapauksessa ei mielestäni voi keskustella koko eteläisestä Helsingistä miljöönä, jota se uhkaa.

Vastaavasti kantakaupungin täydennysrakentamisessa pitäisi etusijalla olla ympäröivään rakennuskantaan sopeuttaminen, toki prioriteetit tapauskohtaisesti punniten.

Eikö tässä projektissa nimenomaan tehdä niin (tosin hieman eri tavalla kuin antamassasi esimerkissä), kun vanha kortteli säilyy ennallaan, eikä uudisrakennus edes näy lähikaduille?

En kyllä edes allekirjoita tuota prioriteettiasi, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Täällä taidettiinkin jo todeta, että nykyisessä suunnitelmassa rakennuksen tehoja syö tuo ympäröivä tehdasrakennus, joka peittää suunnitelmassa esiintyvän hienon jalustan. Toisella sijoituspaikalla myös itse suunnitellusta rakennuksesta saisi enemmän irti.

Omasta mielestäni rakennuksen ehdotettu sijoittelu antaa sille lisäarvoa. Eikä sekään tunnu kovin hyvältä idealta, että kaikki hienot uudisrakennukset sijoitetaan johonkin kaupungin laitamille.

Minusta jo keskustelun ekalla sivulla ÄmJii totesi hyvin osuvasti, että suunnitelma tuo mieleen Itä-Euroopassa ja Venäjällä usein esiintyvän uuden ja vanhan päättömän yhdistämisen. Venäjällähän näkee paljon sellaista rakentamista, että esim. kolme- tai nelikerroksisen kertaustyylirakennuksen julkisivu on jätetty kulissiksi ja sen taakse on rakennettu 12-kerroksinen toimistotalo lasijulkisivulla.

En näe tätä "uuden ja vanhan päättömänä yhdistämisenä", vaan juuri sellaisena ratkaisuna, jota olen Helsinkiin kaipaillut jo pidemmän aikaa. Olen ulkomailla ollessani ihastellut näitä vanhan sisään rakennettuja uudisrakennuksia.

Mikäli Helsingin kantakaupunkia halutaan tiivistää, tämän tyyppinen lisärakentaminen lienee pehmein vaihtoehto?

Tarkoitin sitä, että ihan katutason tallaajallekin kovin vaihteleva rakennuskorkeus välittyy usein levottomuutena ja kaupunkitilan sekavana jäsentelynä.

Makuja on tosiaan monia. Itseäni tasainen räystäskorkeus häiritsee, ja vaihteleva rakennuskorkeus tuntuu mukavan monipuoliselta. Tässä yhteydessä täytyy kysyä, oletko vieraillut todellisissa pilvenpiirtäjäkaupungeissa ja mitä mieltä olet niistä?

[pyry]

Sori kun vastaus kesti, olin viikonloppumatkalla Madridissa... Sain siellä kuitenkin virikkeitä myös tähän keskusteluun eli aika ei mennyt hukkaan

Kerroskorkeus alueella on suhteellisen yhtenäinen ja rakennuskanta on ajallisesti pääosin 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä.

Liittyikö mainitsemasi "eheys" siis enemmän rakennusten korkeuksiin kuin rakennusmateriaaleihin ja arkkitehtuuriin?

Ei oikeastaan. Kun tälläkin forumilla puhutaan historiallisesta tai vanhasta arkkitehtuurista, tarkoitetaan karkeasti ottaen sotia edeltänyttä arkkitehtuuria. Kertaustyylit, jugend, klassismi ja iso osa funkkiksesta sopivat useimpien mielestä varsin hyvin yhteen pinnoista (punatiili tai rapattu) riippumatta. Sen sijaan kun näiden viereen on rakennettu jotain, jossa julkisivu on betonielementistä tai kuparilevyistä, useimmat kokevat että uudempi rakennus hyppää esiin, etenkin jos sen suhde ympäristöönsä jäsentyy eri tavalla kuin muissa ympäristön rakennuksissa (esim. pistetalo). Joskus tällainen vaihtelu voi piristää kaupunkikuvaa, joskus ei. Merikorttelin ympäristössä tällaista vaihtelua on suomalaisittain vähän, kuten koko Etelä-Helsingissä.

Modernismin murros arkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa oli niin valtava, että olemassa oleva arkkitehtuuri voidaan jakaa sitä edeltäneeseen ja sen jälkeiseen arkkitehtuuriin, ja iso osa suomalaisista tekee tämän eron intuitiivisesti. Ehkä joskus tulee uusi murros, joka saa kaiken nykyisen arkkitehtuurimme näyttämään enemmän tai vähemmän samalta verrattuna tuohon uudempaan arkkitehtuuriin.

Niinpä olisi mielestäni syytä harkita erittäin huolellisesti, kannattaako kokeiluja sijoittaa (suhteellisesti ottaen) eheisiin miljöisiin vai pitäisikö ne sijoittaa jonnekin muualle.

Jos nyt tästä nimenomaisesta ehdotuksesta puhutaan, niin kyseinen alue ei edusta eheää miljöötä. Loppujen lopuksi kuitenkin näin maltillisen rakennuksen tapauksessa ei mielestäni voi keskustella koko eteläisestä Helsingistä miljöönä, jota se uhkaa.

Ylempänä pyrin vähän tarkentamaan, mitä tarkoitan eheydellä, mutta jatketaan vielä vähän. Itse en käsitä eheyttä niin totaalisesti, että sitä joko on tai ei ole. Onhan esimerkiksi Etelä-Helsingissä ja tarkemmin ottaen Punavuoressa paljon 1960- ja 1970-lukujen rakennuksia, jotka ovat rikkoneet katukuvan eheyttä. Kuitenkin, toisin kuin vaikkapa Turussa ja Tampereella, tuolloinkaan keskustan vanhoihin kortteleihin ei juuri rakennettu pistetaloja eikä katulinjaa ole vedetty sisään joka toisen tai kolmannen rakennuksen kohdalla. Eheys on suhteellista. Alueella, joka on säilynyt suhteellisen hyvin (meidän oloissamme), eheyttä pitäisi mielestäni ennemmin vaalia kuin rikkoa entisestään.

Vastaavasti kantakaupungin täydennysrakentamisessa pitäisi etusijalla olla ympäröivään rakennuskantaan sopeuttaminen, toki prioriteetit tapauskohtaisesti punniten.

Eikö tässä projektissa nimenomaan tehdä niin (tosin hieman eri tavalla kuin antamassasi esimerkissä), kun vanha kortteli säilyy ennallaan, eikä uudisrakennus edes näy lähikaduille?

Jossain mielessä kyllä. Muussa tapauksessa tätä projektia ei olisi olemassakaan, sillä vanha rakennus on suojeltu eikä omistaja lähtisi hakemaan sille muutoslupaa, koska tietää että se ei johtaisi mihinkään.

Täällä taidettiinkin jo todeta, että nykyisessä suunnitelmassa rakennuksen tehoja syö tuo ympäröivä tehdasrakennus, joka peittää suunnitelmassa esiintyvän hienon jalustan. Toisella sijoituspaikalla myös itse suunnitellusta rakennuksesta saisi enemmän irti.

Omasta mielestäni rakennuksen ehdotettu sijoittelu antaa sille lisäarvoa. Eikä sekään tunnu kovin hyvältä idealta, että kaikki hienot uudisrakennukset sijoitetaan johonkin kaupungin laitamille.

Aiemmassa sitaatissa esiintyneen kysymyksenasettelun voi kääntää myös päälaelleen: miten sijoittelu antaa lisäarvoa, "kun vanha kortteli säilyy ennallaan, eikä uudisrakennus edes näy lähikaduille?" Tässä ketjussa ja kaavoituskatsauksessa esiintynyt malli on sikäli harhaanjohtava, että rakennus ja sen wow-henkinen kantaosa ei suljetulla pihalla näy mistään kulmasta kuten kuvassa. Jos sitten rakennuksen veistoksellista kokonaisuutta ei pysty hahmottamaan ahtaalla pihalla eikä se näy lähikaduille, on vaikea ymmärtää mikä on "se juttu" juuri tässä korttelissa. (Siis muuten kuin toki siten, että omistajalla on luonnollisesti taloudellisia intressejä juuri tämän korttelin kehittämisessä... Mutta nyt puhumme kaupunkikuvasta.)

Itse heitin mahdolliseksi sijoituspaikaksi Hernesaaren. On mielestäni liioittelua väittää, että vaikkapa Hernesaari olisi "kaupungin laitamilla", se ei vain ole vanhaa kantakaupunkia. En ole myöskään esittänyt, että kaikki hienot uudisrakennukset pitäisi sijoittaa kantakaupungin ulkopuolelle, kunhan olen pyrkinyt perustelemaan miksi Merikortteli ei mielestäni ole oikea paikka tälle hankkeelle. Esimerkkinä siitä, että minulla on muunlaisia mietteitä toisista projekteista, mainittakoon Kaisaniemen uusi opiskelijakirjasto, josta olen aivan innoissani.

Mikäli Helsingin kantakaupunkia halutaan tiivistää, tämän tyyppinen lisärakentaminen lienee pehmein vaihtoehto?

Tässä kommentissa oletetaan paljon. Tulkitsen kommentin niin, että tällainen lisärakentaminen on "pehmein vaihoehto" verrattuna siihen, että vanhoihin rakennuksiin tehtäisiin lisäkerroksia tai niitä purettaisiin ja paikalle rakennettaisiin tehokkaampia. Tällaiseen ei ole laajassa mitassa halukkuutta joidenkin uudehkojen toimistorakennusten korvaamista lukuun ottamatta.

Lisäksi kantakaupungin tiivistämisestä puhuttaessa konteksti on yleensä keskustan asukasluvun lisääminen palvelujen turvaamiseksi: uskon, että "pehmein vaihtoehto" tässä tavoitteessa on ullakkorakentaminen ja toimistojen muuttaminen asunnoiksi.

Tarkoitin sitä, että ihan katutason tallaajallekin kovin vaihteleva rakennuskorkeus välittyy usein levottomuutena ja kaupunkitilan sekavana jäsentelynä.

Makuja on tosiaan monia. Itseäni tasainen räystäskorkeus häiritsee, ja vaihteleva rakennuskorkeus tuntuu mukavan monipuoliselta. Tässä yhteydessä täytyy kysyä, oletko vieraillut todellisissa pilvenpiirtäjäkaupungeissa ja mitä mieltä olet niistä?

En ole varma mitä tarkoitat "todellisilla pilvenpiirtäjäkaupungeilla", mutta oletan että Euroopassa ei niitä ole. Lähinnä ovat ehkä Melbourne, Sydney ja huumorivaihtoehtona Jakarta.

En kuitenkaan usko, että kokemuksillani tällaisista kaupungeista on tässä yhteydessä hirveästi merkitystä, sillä Helsinki on kehittynyt ja rakentunut täysin eri tavalla kuin mainitut kaupungit. Parempia vertailukohtia ovat mielestäni vaikkapa Baltian ja Pohjoismaiden muut suuremmat kaupungit, joilla on enemmän yhteistä Helsingin kanssa. Baltiassahan uudet torniryppäät on selvästi erotettu vanhemmista kaupunginosista, vaikka etäisyys niihin ei aina ole pitkä. Minusta esimerkiksi Tallinnan tornialue on tässä mielessä ihan ok, enkä koe (UNESCO:n heppujen tavoin) että se uhkaisi vanhan kaupungin eheyttä. Tarkoitukseni ei muuten ole verrata Punavuorta Tallinnan vanhaan kaupunkiin sen syvällisemmin

Myönnän kyllä kirjoittaneeni liian jyrkästi lainaamassasi pätkässä. Tässä kun kirjoittaa nopeasti, tulee usein muotoiltua juttuja liian ehdottomasti... Kirjoitin myös katujen keskinäisestä hierarkiasta ja se onkin varsin keskeistä omissa käsityksissäni. Eli korkeimmat rakennukset on mielestäni parempi sijoittaa aukioiden ja pääkatujen varrelle, jolloin niillä on tilaa ympärillään ja arkkitehtuurin (oletustapauksessa siis mahdollisimman näyttävän) tehot välittyvät paremmin ja mainittu katutason tallaajakin säästyy ahtaalta ja sekavalta vaikutelmalta.

Mutta tosiaan, aiemmassa sitaatissa "kovin vaihtelevasta rakennuskorkeudesta" puhuessani paino sanalla "kovin". Ja kuten aiemmin totesin, tämä liittyy hyvin paljon myös katutilan jäsentelyyn. Mielestäni pistetalot ja sisäänvedetyt jalkakäytävät ovat suomalaisissa kaupungeissa eheyden kannalta tyypillisesti paljon hajottavampia tekijöitä kuin arkkitehtuurin ikä tai julkisivujen pintamateriaalit. Myös kysymys mittakaavasta on keskeinen tässä yhteydessä.

Minustakin vaihteleva rakennuskorkeus tuntuu mukavalta monissa kaupungeissa, etenkin kun rakennuskorkeus vaihtelee ensisijaisesti alueittain. Ylipäänsä pidän siitä, että eri alueilla saman kaupungin sisällä on selvästi toisistaan poikkeava identiteetti, jolloin tuntuu helposti siltä kuin yhdessä kaupungissa olisikin monta kaupunkia.

[JR]

Sori kun vastaus kesti, olin viikonloppumatkalla Madridissa...

Kuten myös. Itse vietin pari viikkoa São Paulossa.

Liittyikö mainitsemasi "eheys" siis enemmän rakennusten korkeuksiin kuin rakennusmateriaaleihin ja arkkitehtuuriin?

Ei oikeastaan. Kun tälläkin forumilla puhutaan historiallisesta tai vanhasta arkkitehtuurista, tarkoitetaan karkeasti ottaen sotia edeltänyttä arkkitehtuuria. Kertaustyylit, jugend, klassismi ja iso osa funkkiksesta sopivat useimpien mielestä varsin hyvin yhteen pinnoista (punatiili tai rapattu) riippumatta. Sen sijaan kun näiden viereen on rakennettu jotain, jossa julkisivu on betonielementistä tai kuparilevyistä, useimmat kokevat että uudempi rakennus hyppää esiin, etenkin jos sen suhde ympäristöönsä jäsentyy eri tavalla kuin muissa ympäristön rakennuksissa (esim. pistetalo). Joskus tällainen vaihtelu voi piristää kaupunkikuvaa, joskus ei. Merikorttelin ympäristössä tällaista vaihtelua on suomalaisittain vähän, kuten koko Etelä-Helsingissä.

Sanoisin kuitenkin, että Merikorttelin ympäristö ei ole erityisen eheää. Esimerkiksi kadun toisella puolella on telakkarakennuksia ja Telakkapuiston toisella laidalla 70-luvun kerrostalot. Nämähän ovat käytännössä ne ainoat suunnat, joista uudisrakennus tulee edes näkymään. Yritin katsella Street Viewista, että se ei näy oikeastaan miltään Merikorttelin itäpuoleiselta kadulta. Poikkeuksena Punavuorenkatu, jonka itäinen puolisko on käytännössä ainut kadunpätkä, jolta se näkyy. Tuon pätkän arkkitehtuuri ei edes ole niin valtavan "historiallista". Hietalahdenrannasta Cloud City tietysti näkyy, mutta tuohon näkymään sekoittuu melkoisesti arkkitehtuuria monilta vuosikymmeniltä, puhumattakaan tulevasta Telakkarannan alueesta.

Ehkä joskus tulee uusi murros, joka saa kaiken nykyisen arkkitehtuurimme näyttämään enemmän tai vähemmän samalta verrattuna tuohon uudempaan arkkitehtuuriin.

Toivotaan näin. Olisihan se ikävää jumittua nykyiseen arkkitehtuuriin.

Vastaavasti kantakaupungin täydennysrakentamisessa pitäisi etusijalla olla ympäröivään rakennuskantaan sopeuttaminen, toki prioriteetit tapauskohtaisesti punniten.

Eikö tässä projektissa nimenomaan tehdä niin (tosin hieman eri tavalla kuin antamassasi esimerkissä), kun vanha kortteli säilyy ennallaan, eikä uudisrakennus edes näy lähikaduille?

Jossain mielessä kyllä. Muussa tapauksessa tätä projektia ei olisi olemassakaan, sillä vanha rakennus on suojeltu eikä omistaja lähtisi hakemaan sille muutoslupaa, koska tietää että se ei johtaisi mihinkään.

Mutta kyseinen projekti ei siis mielestäsi ota tarpeeksi huomioon ympäröivää rakennuskantaa? Voisitko konkreettisesti kertoa esimerkiksi ne paikat, joista tarkasteltaessa tämä rakennus häiritsee vanhaa rakennuskantaa. Meillä näyttäisi nimittäin olevan jonkinlainen perustavanlaatuinen käsitysero tämän projektin vaikutuksista vanhoihin rakennuksiin.

Omasta mielestäni rakennuksen ehdotettu sijoittelu antaa sille lisäarvoa. Eikä sekään tunnu kovin hyvältä idealta, että kaikki hienot uudisrakennukset sijoitetaan johonkin kaupungin laitamille.

Aiemmassa sitaatissa esiintyneen kysymyksenasettelun voi kääntää myös päälaelleen: miten sijoittelu antaa lisäarvoa, "kun vanha kortteli säilyy ennallaan, eikä uudisrakennus edes näy lähikaduille?"

Koska rakennus on korkeampi kuin ympäröivät korttelit, se tuo lisäarvoa Helsingin siluetille. Yläosa on myös hyvin näkyvillä Hietalahdenrannasta ja Jätkäsaaresta, paikoista, joissa vanhaa arkkitehtuuria ei ole. Jalusta on suunniteltu siten, että se jää korttelin sisään ja tekeekin siitä erikoisen kaupunkitilan. Kyseinen rakennus on mielenkiintoinen löytö esimerkiksi satunnaiselle kortteliin eksyvälle turistille.

Suunnitelman erityinen nerokkuus piilee mielestäni juuri siitä, että rakennus tuo paljon lisäarvoa sellaisilla paikoille, joissa ei ole vanhaa (Hietalahdenranta, Jätkäsaari, korttelin sisus), mutta se ei tuo mitään (positiivista tai negatiivista) historiallisille kaduille.

Itse heitin mahdolliseksi sijoituspaikaksi Hernesaaren. On mielestäni liioittelua väittää, että vaikkapa Hernesaari olisi "kaupungin laitamilla", se ei vain ole vanhaa kantakaupunkia.

Totta, kyllä tuo sopisi ihan hyvin Hernesaareen, eikä se olisi vielä edes "kaupungin laitamilla". Itselleni suuri juttu tässä projektissa on nimenomaan se, että se on historiallisen korttelin sisällä. Siksi en haluaisi nähdä kyseista rakennusta toteutettuna missään yksinään.

Mikäli Helsingin kantakaupunkia halutaan tiivistää, tämän tyyppinen lisärakentaminen lienee pehmein vaihtoehto?

Tässä kommentissa oletetaan paljon. Tulkitsen kommentin niin, että tällainen lisärakentaminen on "pehmein vaihoehto" verrattuna siihen, että vanhoihin rakennuksiin tehtäisiin lisäkerroksia tai niitä purettaisiin ja paikalle rakennettaisiin tehokkaampia. Tällaiseen ei ole laajassa mitassa halukkuutta joidenkin uudehkojen toimistorakennusten korvaamista lukuun ottamatta.

Lisäksi kantakaupungin tiivistämisestä puhuttaessa konteksti on yleensä keskustan asukasluvun lisääminen palvelujen turvaamiseksi: uskon, että "pehmein vaihtoehto" tässä tavoitteessa on ullakkorakentaminen ja toimistojen muuttaminen asunnoiksi.

Kyse on mielestäni paljon muustakin kuin asuntojen rakentamisesta keskustaan. Itse pidän suurena uhkana Helsingille sitä, että keskusta muuttuu "lähiöksi". Uusia asuntoja toki tarvitaan, mutta niin tarvitaan uutta toimistotilaakin. Tässä ehdotuksessa saavutetaan molemmat, ja ennen näkemättömän tehokkaalla tavalla.

Makuja on tosiaan monia. Itseäni tasainen räystäskorkeus häiritsee, ja vaihteleva rakennuskorkeus tuntuu mukavan monipuoliselta. Tässä yhteydessä täytyy kysyä, oletko vieraillut todellisissa pilvenpiirtäjäkaupungeissa ja mitä mieltä olet niistä?

En ole varma mitä tarkoitat "todellisilla pilvenpiirtäjäkaupungeilla", mutta oletan että Euroopassa ei niitä ole. Lähinnä ovat ehkä Melbourne, Sydney ja huumorivaihtoehtona Jakarta.

En kuitenkaan usko, että kokemuksillani tällaisista kaupungeista on tässä yhteydessä hirveästi merkitystä, sillä Helsinki on kehittynyt ja rakentunut täysin eri tavalla kuin mainitut kaupungit. Parempia vertailukohtia ovat mielestäni vaikkapa Baltian ja Pohjoismaiden muut suuremmat kaupungit, joilla on enemmän yhteistä Helsingin kanssa. Baltiassahan uudet torniryppäät on selvästi erotettu vanhemmista kaupunginosista, vaikka etäisyys niihin ei aina ole pitkä. Minusta esimerkiksi Tallinnan tornialue on tässä mielessä ihan ok, enkä koe (UNESCO:n heppujen tavoin) että se uhkaisi vanhan kaupungin eheyttä. Tarkoitukseni ei muuten ole verrata Punavuorta Tallinnan vanhaan kaupunkiin sen syvällisemmin

Luulin, että puhuit aiheesta yleisemmällä tasolla, kun sanoit "katutason tallaajallekin kovin vaihteleva rakennuskorkeus välittyy usein levottomuutena ja kaupunkitilan sekavana jäsentelynä". Halusin siis vain kuulla kokemuksiasi kaupungeista, joissa korkeusvaihtelua on enemmänkin.

Minustakin vaihteleva rakennuskorkeus tuntuu mukavalta monissa kaupungeissa, etenkin kun rakennuskorkeus vaihtelee ensisijaisesti alueittain. Ylipäänsä pidän siitä, että eri alueilla saman kaupungin sisällä on selvästi toisistaan poikkeava identiteetti, jolloin tuntuu helposti siltä kuin yhdessä kaupungissa olisikin monta kaupunkia.

Olen ehdottomasti samaa mieltä.

[Janne_H]

Pitääpäs käydä Helsingissä nyt viikonloppuna.

Millaiseksi metropoliksi sinä haluat Helsingin kasvavan?

Cloud City on ehdotus monipuolisemman, elävämmän ja tiiviimmän kaupungin rakentamiseksi. Se on esimerkki luovemmasta tavasta tiivistää kantakaupunkia ainutlaatuisin, kunkin tilanteen erityisominaisuuksista lähtevin tavoin.

Hankkeen tavoitteena on olla avoimen, näkyvän suunnittelun esimerkkikohde. Projektista on tehty näkymäistutuksia, videoita ja pienoismalleja, silti projektin korkeuden, laajuuden ja näkyvyyden hahmottaminen on vaikeaa.

Designpääkaupunkiviikonlopuksi nostetaan kolme yhden huoneen kokoista kuutiota ilmaan Merikorttelin sisäpihan ylle. Ylin huone on hankkeen korkeimmalla kohdalla, kaksi muuta hajallaan niin, että yläosan asuntojen sijainnista ja hankkeen todellisesta koosta ja näkyvyydestä saa ymmärrettävimmän mahdollisen kuvan. Ylimmän kuution katon korkeus tulee siis olemaan 64 metrin korkeudella pihan tasosta, 68 metriä merenpinnasta. Agricolan kirkon torni nousee parin korttelin päässä vielä puolet korkeammalle, 103 metriin.



https://www.facebook.com/events/284767388247103/

[Janne_H]

Hyytävästä ilmasta huolimatta tein kävelyreissun Punavuoreen katsomaan tätä 1:1 installaatiota. Sisäpihalla ikkunassa pyöri diaesitys, jossa oli mukana muutamia uusia rendereitä ja toimisto- ja asuinkerrosten pohjapiirrustuksia. Viritys on vielä huomenna nähtävillä.

[Luukie]

Mahtava idea tuollainen. Saa perspektiivin siihen että miten korkea rakennus tulisi olemaan. Pahemmin aluetta tunteneena niin alue näyttää olevan vähän syrjässä kantakaupungista. 64 metriä ei kauheasti ole, en tiedä miten kuvakulma hämää. Rakennus minkä sisään tuo tehtäisiin ei varmastikkaan ole edes 30 metriä. Joten siinä mielessä hämää silmää, mikä tietty pitää toivottavasti jotkut papat hiljaa. Tietenkin aina jonkun edessä tuo olemaan, että kirkko näkyisi. Toivottavasti tuota lighters ideaa käytettäisiin useamminkin muiden korkeiden projektejen kohdalla. Luultavasti toimistotiloina käytetään tuota rakennusta, että eiköhän sieltä ne pahimmat valitukset tule. Vaikka toimistosta näkyise se pelkkä sisäpiha niin on se parempi kuin ei näkymää ollenkaan.

[Urbaani]

Hanketta ollaan ilmeisesti torppaamassa. Todella lyhytnäköinen ja typerä päätös jos minulta kysytään.

[Janne_H]

Yksi hienoimmista kantakaupungin hankkeista kaatuu pienen Nibmy-yhdistyksen takia. Säälittävää.

[arkkinikkari]

Itseäni yllätti lähinnä se, että hanke oli edelleen elossa.