- 24.03.12 12:43
#45457
Täydennysrakentaminen on melko välttämätöntä, jos emme halua kaupunkialueiden laajenevan holtittomasti maaseudulle ja toisaalta täydennysraktentamisella voidaan vastata nykyihmisen tarpeisiin. Vaikka Raision keskustasta saisi kuinka paljon arkkitehtuurikiksejä, täytyy muistaa, että se on siellä elävien ihmisen asuinseutua. On aika hurja väite, että näiden ihmisten pitäisi muuttaa pois, jotta brutalistinen arkkitehtuuri voitaisiin säilyttää koskemattomana. Sitä paitsi autoilun ja jalankulun jakaminen eri tasoilleen on aika suuressa yhteisymmärryksessä ajat sitten huomattu virheeksi. Se ei tuonut haluttua lopputulosta Raisiossa, Helsingissä eikä ilmeisesti missään muuallakaan.
Mitä tulee urbaanisuuteen, en perustelisi mitään sillä, että joku on "urbaania". Se on suurinpiirtein yhtä epämääräinen väite kuin se, että joku on "luonnollista". Kumpikin on sanoja, joiden merkitys voidaan vaihtaa sanan käyttäjän mieltymysten mukaan. Jos urbaani määritellään, niin kuin itse sen määrittelisin, se olisi suomeksi "kaupungille ominainen". Siinä tapauksessa en osaisi sanoa mitään muuta kaupungille ominaisempaa piirrettä kuin jatkuva muutos ja esteettinen ristiriitaisuus. Jokainen sukupolvi tuo kaupunkiin uuden kerroksen ja juuri se kerroksellisuus on mielestäni kiinnostavaa. Itse saan kiksejä juuri kaikkein värikkäimistä alueista. Esim. Helsingin hämeentie kuuluu ehdottomiin suosikkeihini arkkitehtuuriltaan. Sen varrelta löytyy runsaasti esimerkkejä kaikista arkkitehtuurisuunnista yli sadan viimeisen vuoden ajalta.
Kaupunkia tulee rakentaa sen asukkaiden näkökulmasta, siinäkin tapauksessa, että arkkitehtuurifanina joutuisi tekemään jatkuvaa surutyötä rakkaiden maisemien muuttumisen vuoksi. Onneksi museovirasto on tehnyt kaikkensa sen eteen, että betonibrutalismiakin on suojeltu paljon. Niinpä emme voi missään vaiheessa kokonaan unohtaa kyseistä idealismin ja utopioiden aikakautta.
RV kirjoitti:Miljöitä tulisi olla monenlaisia, nyt on käynnissä 40-50 vuoden takaisten rakennusten purkamisvimma - samanikäisiä olivat tuolloin 40-50 vuotta sitten puretut rakennukset. Koska Suomessa voi muuttaa minne haluaa, "viihtyisyyttä" arvostavat ihmiset voivat muuttaa kymmeniin eri "viihtyisiin" ympäristöihin ihailemaan liikenneympyriä ja kukkapenkkejä, mutta tuollaista yhtenäistä betonibrutalistista suurta kokonaisuutta ei Suomesta taida löytyä kuin pari.Jaan kyllä surusi vanhojen alueiden häviämisestä ja ärsyyntymisen 40-50 -vuotta vanhojen talojen purkkamisvimmasta tai ainakin niiden sokeasta haukkumisesta. Itse myös pidän esteettisesti Itä-Pasilasta ja Merihaasta - ne ovat mielenkiintoisia ja melko puhtaita esimerkkejä omasta ajastaan. Sen sijaan en kyllä allekirjoita väitettäsi siitä, että jokaisen aikakauden arkkitehtuuria arvostavan silmin Raision keskusta on niin mielenkiintoinen, ettei sitä saisi täydennysrakentaa.
Lisäksi tämä betoninen kokonaisuus on arkkitehtoonisesti huomattavan paljon mielenkiintoisempi kuin 2010-luvun puukerrostalot ja kiertoliittymät kukkapenkkeineen. Näin siis jokaisen aikakauden arkkitehtuuria arvostavan silmin. Yhtenäiset ja ainutlaatuiset ympäristöt tulee säästää, olivatpa ne sitten jonkun mielestä rumia eli ei.
Sainkohan selitettyä itseäni tarpeeksi selvästi; en siis väheksy ihmisten mielipiteitä, vaan kannatan ainutlaatuisten ympäristöjen säilyttämistä. Lisäksi 2000-lukulainen arkkitehtuuri täydennysrakentamisena mm. 70-luvun rakennusten seassa mielestäni pilaa jo ennestään monien mielestä ankean ympäristön muuttaen sen oudoksi sillisalaatiksi, koska aikakautemme rakentaminen on niin valtavan paljon vaatimattomampaa kuin vanhat betonijärkäleet.
Täydennysrakentaminen on melko välttämätöntä, jos emme halua kaupunkialueiden laajenevan holtittomasti maaseudulle ja toisaalta täydennysraktentamisella voidaan vastata nykyihmisen tarpeisiin. Vaikka Raision keskustasta saisi kuinka paljon arkkitehtuurikiksejä, täytyy muistaa, että se on siellä elävien ihmisen asuinseutua. On aika hurja väite, että näiden ihmisten pitäisi muuttaa pois, jotta brutalistinen arkkitehtuuri voitaisiin säilyttää koskemattomana. Sitä paitsi autoilun ja jalankulun jakaminen eri tasoilleen on aika suuressa yhteisymmärryksessä ajat sitten huomattu virheeksi. Se ei tuonut haluttua lopputulosta Raisiossa, Helsingissä eikä ilmeisesti missään muuallakaan.
Mitä tulee urbaanisuuteen, en perustelisi mitään sillä, että joku on "urbaania". Se on suurinpiirtein yhtä epämääräinen väite kuin se, että joku on "luonnollista". Kumpikin on sanoja, joiden merkitys voidaan vaihtaa sanan käyttäjän mieltymysten mukaan. Jos urbaani määritellään, niin kuin itse sen määrittelisin, se olisi suomeksi "kaupungille ominainen". Siinä tapauksessa en osaisi sanoa mitään muuta kaupungille ominaisempaa piirrettä kuin jatkuva muutos ja esteettinen ristiriitaisuus. Jokainen sukupolvi tuo kaupunkiin uuden kerroksen ja juuri se kerroksellisuus on mielestäni kiinnostavaa. Itse saan kiksejä juuri kaikkein värikkäimistä alueista. Esim. Helsingin hämeentie kuuluu ehdottomiin suosikkeihini arkkitehtuuriltaan. Sen varrelta löytyy runsaasti esimerkkejä kaikista arkkitehtuurisuunnista yli sadan viimeisen vuoden ajalta.
Kaupunkia tulee rakentaa sen asukkaiden näkökulmasta, siinäkin tapauksessa, että arkkitehtuurifanina joutuisi tekemään jatkuvaa surutyötä rakkaiden maisemien muuttumisen vuoksi. Onneksi museovirasto on tehnyt kaikkensa sen eteen, että betonibrutalismiakin on suojeltu paljon. Niinpä emme voi missään vaiheessa kokonaan unohtaa kyseistä idealismin ja utopioiden aikakautta.