- 21.07.06 16:41
#6194
20. heinäkuuta tein Ollin kanssa excursion Tallinnaan. Erittäin loistavana oppaanamme meillä oli Taloonkin rekisteröitynyt SSC:n jäsen ch1le eli Martin, joka näytti meille upean kotikaupunkinsa monia eri puolia. Tallinnasta sanottakoon että kaupunki on ihanan särmikäs, monipuolinen, elävä ja yllätyksellinen. Jos et ole siellä koskaan käynyt, siitä ilman muuta matkalle. Jos olet käynyt, mutta pysynyt vain poro-turistien vakiopaikoissa Vanhassa kaupungissa sekä satama-alueella, tee uusi reissu ja uskaltaudu tutkimaan kaupunkia monipuolisemmin.
Ja yritä olla kohtelias paikallisia kohtaan äläkä puhu suomea, vaan englantia tai viroa (ei ole vaikeaa kahvia tilatessa sanoa tere, yks kohv ja lopppuun kuitin saadessa aitäh).
Koska kuvia on aivan liian paljon yhteen postaukseen, tungen / tungemme niitä tänne erissä. Teemana on threadin nimen mukaisesti yrittää esitellä Tallinnaa mahdollisimman monipuolisesti, vaikka se nyt onkin vähän rajoittunutta yhden reissun kuvasadon avulla.
Kiitos Martinin (ch1le) loistavan opastuksen, kiersimme ympäri ydinkeskustaa eli Maakrin kaupunginosaa, Vanhaa kaupunkia, Rottermannia (vanha teollisuusalue satamassa), Kadriorgin puutarha ja kartanokaupunginosaa sekä Lasnamäen lähiötä.
Jälkimmäinen ansaitsee erityisselittelyt heti alkuun.

Lasnamäe on Tallinnan suurin yksittäinen lähiö, koti noin 100,000 - 200,000 ihmiselle (tarkkaa lukua ei ole saatavilla) joista suurin osa on Viron venäläisiä. Se on epäinhimillisen kokoinen Sovjetski-ajan kompleksi, joka rakennettiin kaupungin itäosaan 1960-80 luvuilla. Olimme toki nähneet siitä kuvia aikaisemmin, kuten myös muista vastaavista lähiöistä ja itse olin mennyt ohi Mustamäen lähiöstä, mutta mikään ei voinut valmistaa oikeaan kokemukseen.

Ollin ekat kommentit Lasnamäessäa: "Maybe we really shouldn't be here." ja ohittaessamme toimettoman oloista nuhruista ryhmää Aidas-pukuisia venäläisiä juomassa juomiaan pöhettyneellä nurmikolla, puolihumoristinen "Don't look them in the eye or you're dead."
Todellakin, suuri osa vastaantulleista oli kasari Adidas-verkkareihin pukeutuneita ammattirikollisen näköisiä epämääräisesti pälyileviä persoonia. Heidän seassaan parveili surullisen näköisiä mummoja ja ympärillä juoksi lapsia. Viron kieltä ei kuullut missään.

Lasnamäki ahdisti. Kovaa. Se järkytti. Martin naureskeli kulttuurishokilemme, mutta toki kehotti pitämään kovasti kiinni kameroistamme.

Ollin kanssa kehitimme seuraavan paluumatkan aikana:
Hyvä ja halpa Lasnamäe-simulaattori suomalaiselle kameralla kuvaavalle turistille
- Heitä kamerasi ulos ikkunasta, mieluiten jostakin korkealta
- Hakkaa päätäsi seinään pari kertaa
- Nauti lääkkeitä alkoholin kanssa
- Jos vielä satut olemaan tummaihoinen, varmista lopputulos vielä ylimääräisellä pään seinään lyömisellä
Olo on varmasti samanlainen kuin jos heilut Lasnamäessä kameran kanssa myöhään illalla.
Matkattuamme yli kilometrin läpi betonihelvetin tulimme tälle sillalle. Samaa olisi jatkunut kilometreittäin vielä itään päin.


Jos Mustamäki, Oismäe tai joku muu Tallinan lähiö on tuttuja sinulle, ne eivät ole Lasnamäkeen verrattunna yhtään mitään. Toki tämä on vain meidän mielipide: Martin oli asunut Lasnamäessä lähes koko elämänsä, eikä siellä ollut hänelle koskaan tapahtunut mitään. Kuten aina ongelmalähiöissä, lienee sen ongelmat lähinnä keskittyineitä tiettyihin taloihin sekä ihmisiin. Suurin osa asukkaista on aivan normaaleja, tietenkin.
Silti se ei poista sitä tosi asiaa, että mä ja Olli olimme melkoisen huojentuneita päästessämme pois. Martinilta myös löytyi kotiseuturakkautta sen verran, että hän haluaisi koko paikan räjäytettävän pois maan päältä.



On myös muistettava että valmistuessaan Lasnamäen asunnot olivat asukkailleen melkoista luksusta; asuinnoista oli huutava pula ja he saivat ehkäpä ensimmäistä kertaa kunnollisen modenrin keittiön, juoksevan veden ja sähköt. Alue vain jäi pahasti keskeneräiseksi. Se piti mm. yhdistyä osittain maanalaisella ratikkalinkillä kaupunkiin, mutta se jäi toteuttamatta.



Alue olisi tarjonnut mahdollisuudet vaikka minkälaiseen kuvaamiseen tahansa, mutta sitä ei vain uskaltanut tehdä. Näissä kuvissa paikka näyttää jopa leppoisalta, mutta paikan päällä se fiilis oli meille poroille aivan toinen.


Ja yritä olla kohtelias paikallisia kohtaan äläkä puhu suomea, vaan englantia tai viroa (ei ole vaikeaa kahvia tilatessa sanoa tere, yks kohv ja lopppuun kuitin saadessa aitäh).

Koska kuvia on aivan liian paljon yhteen postaukseen, tungen / tungemme niitä tänne erissä. Teemana on threadin nimen mukaisesti yrittää esitellä Tallinnaa mahdollisimman monipuolisesti, vaikka se nyt onkin vähän rajoittunutta yhden reissun kuvasadon avulla.
Kiitos Martinin (ch1le) loistavan opastuksen, kiersimme ympäri ydinkeskustaa eli Maakrin kaupunginosaa, Vanhaa kaupunkia, Rottermannia (vanha teollisuusalue satamassa), Kadriorgin puutarha ja kartanokaupunginosaa sekä Lasnamäen lähiötä.
Jälkimmäinen ansaitsee erityisselittelyt heti alkuun.

Lasnamäe on Tallinnan suurin yksittäinen lähiö, koti noin 100,000 - 200,000 ihmiselle (tarkkaa lukua ei ole saatavilla) joista suurin osa on Viron venäläisiä. Se on epäinhimillisen kokoinen Sovjetski-ajan kompleksi, joka rakennettiin kaupungin itäosaan 1960-80 luvuilla. Olimme toki nähneet siitä kuvia aikaisemmin, kuten myös muista vastaavista lähiöistä ja itse olin mennyt ohi Mustamäen lähiöstä, mutta mikään ei voinut valmistaa oikeaan kokemukseen.

Ollin ekat kommentit Lasnamäessäa: "Maybe we really shouldn't be here." ja ohittaessamme toimettoman oloista nuhruista ryhmää Aidas-pukuisia venäläisiä juomassa juomiaan pöhettyneellä nurmikolla, puolihumoristinen "Don't look them in the eye or you're dead."
Todellakin, suuri osa vastaantulleista oli kasari Adidas-verkkareihin pukeutuneita ammattirikollisen näköisiä epämääräisesti pälyileviä persoonia. Heidän seassaan parveili surullisen näköisiä mummoja ja ympärillä juoksi lapsia. Viron kieltä ei kuullut missään.

Lasnamäki ahdisti. Kovaa. Se järkytti. Martin naureskeli kulttuurishokilemme, mutta toki kehotti pitämään kovasti kiinni kameroistamme.

Ollin kanssa kehitimme seuraavan paluumatkan aikana:
Hyvä ja halpa Lasnamäe-simulaattori suomalaiselle kameralla kuvaavalle turistille
- Heitä kamerasi ulos ikkunasta, mieluiten jostakin korkealta
- Hakkaa päätäsi seinään pari kertaa
- Nauti lääkkeitä alkoholin kanssa
- Jos vielä satut olemaan tummaihoinen, varmista lopputulos vielä ylimääräisellä pään seinään lyömisellä
Olo on varmasti samanlainen kuin jos heilut Lasnamäessä kameran kanssa myöhään illalla.
Matkattuamme yli kilometrin läpi betonihelvetin tulimme tälle sillalle. Samaa olisi jatkunut kilometreittäin vielä itään päin.


Jos Mustamäki, Oismäe tai joku muu Tallinan lähiö on tuttuja sinulle, ne eivät ole Lasnamäkeen verrattunna yhtään mitään. Toki tämä on vain meidän mielipide: Martin oli asunut Lasnamäessä lähes koko elämänsä, eikä siellä ollut hänelle koskaan tapahtunut mitään. Kuten aina ongelmalähiöissä, lienee sen ongelmat lähinnä keskittyineitä tiettyihin taloihin sekä ihmisiin. Suurin osa asukkaista on aivan normaaleja, tietenkin.
Silti se ei poista sitä tosi asiaa, että mä ja Olli olimme melkoisen huojentuneita päästessämme pois. Martinilta myös löytyi kotiseuturakkautta sen verran, että hän haluaisi koko paikan räjäytettävän pois maan päältä.



On myös muistettava että valmistuessaan Lasnamäen asunnot olivat asukkailleen melkoista luksusta; asuinnoista oli huutava pula ja he saivat ehkäpä ensimmäistä kertaa kunnollisen modenrin keittiön, juoksevan veden ja sähköt. Alue vain jäi pahasti keskeneräiseksi. Se piti mm. yhdistyä osittain maanalaisella ratikkalinkillä kaupunkiin, mutta se jäi toteuttamatta.



Alue olisi tarjonnut mahdollisuudet vaikka minkälaiseen kuvaamiseen tahansa, mutta sitä ei vain uskaltanut tehdä. Näissä kuvissa paikka näyttää jopa leppoisalta, mutta paikan päällä se fiilis oli meille poroille aivan toinen.



Viimeksi muokannut Toni, 22.07.06 22:20. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
We shape our cities, then they shape us. -Winston Churchill