- 09.02.06 21:10
#4184
Tänään Helsingin Sanomissa oli Helsingin yliopiston professorin Anna Hailan mielipidekirjoitus tornitalojen vastustamisesta. Tässä kyseinen mielipidekirjoitus:
Postatkaa vapaasti mielipiteitänne aiheeseen liittyen.
Tornien vastustaminen on uusi kaupunkivastaisuuden ilmentymäItse olen pitkälti samaa mieltä. Erityisesti tuo Raymond Williamsin väite on todella kiintoisa. On myös erinomaista, että torneista on saatu julkista keskustelua aikaan ja sitäkin parempi on, että torneihin positiivisesti suhtautuvat ovat saaneet ääntään kuuluviin.
J.P. Roos (HS 21.1.) on onnistunut herättämään keskustelun torneista. Keskusteluun osallistuneet ovat kirjoittaneet Helsingin siluetista, professori Roos jopa arvelee, että tärkein Helsingin ominaisuus on sen mereltä päin näkyvä profiili.
On vaikea ymmärtää, miksi Helsingin taivasta vasten piirtyvä ääriviiva herättää niin paljon intohimoja; kyse täytyy olla muustakin kuin kaupungin kauneudesta.
Vaikka hyvän yhteiskunnan utopiamallit ovat olleet kaupunkimalleja, kaupunginvastaiset käsitykset ovat hämmästyttävän yleisiä, eri aikoina ja eri kulttuureissa.
Raymond Williams on väittänyt tämän johtuvan siitä, että maaseutu ja kaupunki ovat korvikkeita puhua hyvästä ja pahasta, edistyksestä ja sen pelosta. Kaupunkiin liitetään asioita kuten pahuus, rikollisuus, synti, turmio, menetetty viattomuus, pelko muutosta ja modernia kohtaan; maaseutuun liitetään asioita kuten mennyt kulta-aika, lapsuus, viattomuus ja turmeltumaton luonto.
Ajatus, että kaupunki ei saisi näkyä tai että korkeat rakennukset ovat rumia, tuleekin ymmärrettävämmäksi ajateltaessa, että sen taustalla on pelko kaupunkia ja tulevaisuutta kohtaan ja kaipaus mennyttä ja maaseutua kohtaan.
Tornien vastustaminen onkin jälleen uusi kaupunkivastaisuuden ilmentymä, joka seuraa edellistä, jonka mukaan jokainen suomalainen haluaa asua omakotitalossa, ja Helsingin taloudelliset ongelmat johtuvat siitä, että Helsingissä ei ole riittävästi omakotitaloja.
Keskustelussa on tähän mennessä puhuttu pääasiassa kaupunkikuvasta. Kauneuteen liittyvät perustelut eivät kuitenkaan ole ainoita, joilla torneja voidaan vastustaa tai puolustaa. Niiden lisäksi on toiminnallisia ja taloudellisia perusteluja.
Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen esitti kiinnostavan näkemyksen (HS 27.1.) kaupungin toivottavasta epätäydellisyydestä ja totesi kaupunkiin mahtuvan monenlaisia alueita. Kaupungin tärkeä ominaispiirre onkin kaupungin moninaisuus.
Helsinkiin mahtuu hyvin matala empirekeskus, omakotitalojen Pakila ja tiivis Pasila. Tehostamista voidaan perustella myös globaalikaupunkiteoreetikkojeen tapaan väittämällä, että kansainvälisessä maailmassa menestyvät monipuoliset ja suuret kaupunkialueet.
Niissä on riittävästi massaa, ei-jäljiteltävissä olevia sijainti tekijöitä ja kuten kalifornialais-ranskalainen tutkija Michael Stirper sanoo, surinaa. Surina johtaa innovaatioihin ja taloudelliseen kasvuun.
Torneja voidaan arvioida myös kaupungin tulevaisuuden näkökulmasta. Jussi Rautsi (HS 26.1) huomautti, että meillä on jo arkkitehtipolvi, joka ei uskalla edes ajatella tornien suunnittelua.
Arkkitehdeillä on haastava tehtävä luoda tilallisia edellytyksiä tulevalle. Tämä ei tarkoita vain vanhan säilyttämistä, vaan kuten modernin kaupunkitutkimuksen klassikko David Harvey on sanonut, vaihtoehtojen visiointia, hellästi vanhaa tuhoamatta.
Jälkimodernismin ja postmodernismin virhe ei ollut keskittyminen rakennusten ulkonäköön, vaan kaupungistumisen yhteiskunnalisten prosessien ja visioiden unohtaminen.
Postatkaa vapaasti mielipiteitänne aiheeseen liittyen.