Ahtaat ruutuasemakaavat kasvavien keskikaupunkien ongelmana
Lähetetty: 02.02.06 14:13
Oikeissa kaupungeissa on ruutuasemakaava, ainakin oikeissa suomalaisissa kaupungeissa. Näin ei varmasti ajattele enää kovinkaan moni, mutta totta on, että järjestelmällisesti muottiin kaavoitettu asemakaava tuo kaupunkimaisuutta, vaikka kysymyksessä olisikin tavallinen pieni tai keskisuuri kaupunki.
Mutta entä, jos ruutuasemakaava on liian ahdas? Suomessa on paljon vanhoja - tuhottuja - puukaupunkeja, jotka on rakennettu 50-70-luvuilla ahtaasti uudelleen. Nyt liikennemäärät ovat aivan toista luokkaa, eikä keskikaupungeille ole monastikaan enää asiaa omalla autolla varsinkaan ruuhka-aikaan, mikä tietysti luo ympäristöön myös viihtyisyyttä.
Minkä kokoisia ovat suomalaisten kaupunkien korttelikoot? Oulussa korttelikoko on 100mx100m, mikä on melko vähän. Katujen leveys on samaa luokkaa, mutta keskusta nyt valitettavasti on siinä, missä se nyt on, eikä se tule koskaan muuttumaan. Oulussa yksittäisiä kortteleita ruutuasemakaavassa on melko paljon juuri sen vuoksi, koska korttelit ovat niin pieniä. Joissain kaupungeissa taas sijaitsee muuan hassu ydinkortteli, johon kaupalliset palvelut painottuvat. Muu ympäristö on sitten taas alkanut rakentumaan lähiömäisesti maaston muotoja mukaillen korkeammin kuin varsinaisessa keskustassa.
Suomalaisille kaupungeille tyypillinen piirre on se, että keskustaa ympäröi muutama leveä katu tai katupari, joille liikenne painottuu. Onko luonnollinen kehitys sitten se, että kaupungit eivät kestä kasvavia asukas- tai liikennemääriä? Keskustat jäävät postimerkeiksi, kun asutus leviää kauemmaksi. Lähes kaikille suomalaisille kaupungeille on ominaista se, että keskusta on - hiljaista vauhtia tosin - näivettymässä, kun uusia kauppakeskittymiä rakennetaan kauemmaksi sinne, minne pääsee helposti oven eteen omalla autolla. Keskustoihin on pakko tehdä uusia ratkaisuja, joissa joukkoliikenne keskitetään ja ydinkorttelit pakataan täyteen sisäpihoja ja kellareita myöten. Suomessa hallitaan kyllä maan alle rakentaminen, mutta taivasta ei tähyillä.
Suomessa on paljon myös positiivisia esimerkkejä kaupunkien keskustojen rakenteissa: esimerkiksi Vaasan keskusta on melko väljän oloinen johtuen juuri siitä, että kaupunkia halkoo muutama leveä puistomainen espa. Helsinkikin on monelta osin melko väljä katujen leveyden osalta. Jyväskylässä korttelit vaikuttavat melko isoilta. Korjatkaa, jos olen havainnoinut väärin. On pieniäkin kaupunkeja, jossa ruutuasemakaava on laajalle levinnyt, tosin nämä kaupungit ovat yleensä puutalovaltaisia. On myös paljon keskisuuria kaupunkeja, joissa ruutuasemakaava on hyvin minimaalinen, ja palvelut ovat kasautuneet merkittäviin pääkatujen solmukohtiin ehkä jopa hieman varsinaisen keskustan ulkopuolelle.
Vanhoissa keskikaupungeissa on matala siluetti, eikä korkeaa rakentamista varmaankaan tulla suosimaan edes tulevaisuudessa aivan keskustoissa. Kaupungin rakenne, siis se, kuinka laajalle kaupunki on levittäytynyt, määrää hyvin pitkälti sen, rakennetaanko kaupunkeihin yleensäkään korkeasti. Jyväskylä on esimerkiksi suhteellisen keskittynyt, ja kaikki merkittävät palvelut sijaitsevat käsittääkseni lähellä keskustaa, kun taas Oulussa jo yliopiston paikka suolla viiden kilometrin päässä keskustasta satelliittikaupungin tyyliin on sanellut sen, että kun tilaa on paljon, niin mataluutta suositaan. Keskustaa on pakko kehittää tietoisesti.
Selvästi kehitys on nopeampaa niissä kaupungeissa, joissa kasvu on ajoittunut juuri elinkeinorakenteen muutoksen kanssa sopivasti samaan syssyyn. Lahti ja Jyväskylä ovat hyviä esimerkkejä kaupungeista, joissa kehitys on nopeaa, kun taas vanhemmissa puukaupungeissa suojelu ja jo rakennettu ympäristö pahasti jarruttavat kehitystä. Joskus tuntuu, että olisi ollut kaikkien edun mukaista, että keskustaa ympäröivät alueet olisi kaavoitettu city centreiksi, joille olisi saanut rakentaa siten, niin kuin keskustoissa yleensä: korkeasti ja tehokkaasti. Nykyään systeemi on mennyt siihen, että mitä laajempi on kaupunki, sitä pienempi on keskusta. Suhteellistahan kaikki on tosin... Ruutuasemakaavat luovat kaupunkimaisuutta, mutta samalla jarruttavat kehitystä jäykkine liikennejärjestelmineen ja jo rakennettuine rakennuksineen.
Mutta entä, jos ruutuasemakaava on liian ahdas? Suomessa on paljon vanhoja - tuhottuja - puukaupunkeja, jotka on rakennettu 50-70-luvuilla ahtaasti uudelleen. Nyt liikennemäärät ovat aivan toista luokkaa, eikä keskikaupungeille ole monastikaan enää asiaa omalla autolla varsinkaan ruuhka-aikaan, mikä tietysti luo ympäristöön myös viihtyisyyttä.
Minkä kokoisia ovat suomalaisten kaupunkien korttelikoot? Oulussa korttelikoko on 100mx100m, mikä on melko vähän. Katujen leveys on samaa luokkaa, mutta keskusta nyt valitettavasti on siinä, missä se nyt on, eikä se tule koskaan muuttumaan. Oulussa yksittäisiä kortteleita ruutuasemakaavassa on melko paljon juuri sen vuoksi, koska korttelit ovat niin pieniä. Joissain kaupungeissa taas sijaitsee muuan hassu ydinkortteli, johon kaupalliset palvelut painottuvat. Muu ympäristö on sitten taas alkanut rakentumaan lähiömäisesti maaston muotoja mukaillen korkeammin kuin varsinaisessa keskustassa.
Suomalaisille kaupungeille tyypillinen piirre on se, että keskustaa ympäröi muutama leveä katu tai katupari, joille liikenne painottuu. Onko luonnollinen kehitys sitten se, että kaupungit eivät kestä kasvavia asukas- tai liikennemääriä? Keskustat jäävät postimerkeiksi, kun asutus leviää kauemmaksi. Lähes kaikille suomalaisille kaupungeille on ominaista se, että keskusta on - hiljaista vauhtia tosin - näivettymässä, kun uusia kauppakeskittymiä rakennetaan kauemmaksi sinne, minne pääsee helposti oven eteen omalla autolla. Keskustoihin on pakko tehdä uusia ratkaisuja, joissa joukkoliikenne keskitetään ja ydinkorttelit pakataan täyteen sisäpihoja ja kellareita myöten. Suomessa hallitaan kyllä maan alle rakentaminen, mutta taivasta ei tähyillä.
Suomessa on paljon myös positiivisia esimerkkejä kaupunkien keskustojen rakenteissa: esimerkiksi Vaasan keskusta on melko väljän oloinen johtuen juuri siitä, että kaupunkia halkoo muutama leveä puistomainen espa. Helsinkikin on monelta osin melko väljä katujen leveyden osalta. Jyväskylässä korttelit vaikuttavat melko isoilta. Korjatkaa, jos olen havainnoinut väärin. On pieniäkin kaupunkeja, jossa ruutuasemakaava on laajalle levinnyt, tosin nämä kaupungit ovat yleensä puutalovaltaisia. On myös paljon keskisuuria kaupunkeja, joissa ruutuasemakaava on hyvin minimaalinen, ja palvelut ovat kasautuneet merkittäviin pääkatujen solmukohtiin ehkä jopa hieman varsinaisen keskustan ulkopuolelle.
Vanhoissa keskikaupungeissa on matala siluetti, eikä korkeaa rakentamista varmaankaan tulla suosimaan edes tulevaisuudessa aivan keskustoissa. Kaupungin rakenne, siis se, kuinka laajalle kaupunki on levittäytynyt, määrää hyvin pitkälti sen, rakennetaanko kaupunkeihin yleensäkään korkeasti. Jyväskylä on esimerkiksi suhteellisen keskittynyt, ja kaikki merkittävät palvelut sijaitsevat käsittääkseni lähellä keskustaa, kun taas Oulussa jo yliopiston paikka suolla viiden kilometrin päässä keskustasta satelliittikaupungin tyyliin on sanellut sen, että kun tilaa on paljon, niin mataluutta suositaan. Keskustaa on pakko kehittää tietoisesti.
Selvästi kehitys on nopeampaa niissä kaupungeissa, joissa kasvu on ajoittunut juuri elinkeinorakenteen muutoksen kanssa sopivasti samaan syssyyn. Lahti ja Jyväskylä ovat hyviä esimerkkejä kaupungeista, joissa kehitys on nopeaa, kun taas vanhemmissa puukaupungeissa suojelu ja jo rakennettu ympäristö pahasti jarruttavat kehitystä. Joskus tuntuu, että olisi ollut kaikkien edun mukaista, että keskustaa ympäröivät alueet olisi kaavoitettu city centreiksi, joille olisi saanut rakentaa siten, niin kuin keskustoissa yleensä: korkeasti ja tehokkaasti. Nykyään systeemi on mennyt siihen, että mitä laajempi on kaupunki, sitä pienempi on keskusta. Suhteellistahan kaikki on tosin... Ruutuasemakaavat luovat kaupunkimaisuutta, mutta samalla jarruttavat kehitystä jäykkine liikennejärjestelmineen ja jo rakennettuine rakennuksineen.














