Taloforum.fi

[urbaanin keskustelun mekka] Suomen johtava rakentamisaiheinen valokuvaus- ja keskustelusivusto.

Mikä on Taloforum?

Talot eivät ole kaikki kaikessa. Raideliikenne, puistoalueet ja muut kaupunkikuvalliset projektit saavat aikaan keskustelua täällä.
Avatar
tekijänä markusvalo
#99301
Rakennuslehti kirjoittaa Mauno Koiviston panoksesta aluerakentamiskonseptiin YLE:n tv-sarjan innoittamana otsikolla "Koivisto halusi lopettaa muuttoliikkeen Ruotsiin aluerakentamisen avulla -betonilähiöt syntyivät valtavan maaltamuuton pakottamina".
Juttu on uudelleenlämmitys toukokuussa 2016 julkaistusta "50 vuotta sitten"-artikkelista.
Jari Tervon mainiossa Koivisto-sarjassa unohdetaan lähes kokonaan Mauno Koiviston rooli pankinjohtajana ja sitä kautta yhtenä betonilähöiden isistä. Aluerakentamismallia hän kehitti sekä Puolimatkan että Hakan kanssa.
TV-sarjassa tuodaan esiin se, että kun Koivisto oli valtiovarainministerinä ja pääministerinä 1960-luvulla, oli muuttoliike Ruotsiin kaikkein voimakkainta. Se jää kertomatta, että ulkoista muuttoliikettä yritettiin padota rakentamalla mahdollisimman nopeasti asuntoja kaupunkeihin maalta muuttaville. Tämä ei ollut helppoa, sillä varsinkin Keskustapuolue vastusti sitä.
”Epäterve muuttopolitiikka Helsinkiin on tukahdutettava”, vaati eduskunnan puhemies Johannes Virolainen, joka pääministerin paikaltakin vuosina 1965-66 yritti jarruttaa muuttoliikettä.
Näin Suomessa syntyivät aluerakentamissopimukset, joissa perustajaurakoitsija yhteistyössä kunnan kanssa kaavoittaa alueen ja suunnitteluttaa sitten talot yhtenä kokonaisuutena omaan tuotantotekniikkaansa sopiviksi sekä rakentaa myös kunnallistekniikan. Sopimuksiin saattoi sisältyä myös koulujen, terveyskeskusten ja liikuntapaikkojen rakentaminen. Nämä kustannukset sisällytettiin sitten asunnon hintaan. Vanhat asukkaat eivät olisi suostuneet uusien asuntoalueiden rakentamisesta aiheutuviin veroäyrin korotuksiin”, aluerakentamisen syntyyn vahvasti vaikuttanut Mauno Koivisto sanoi vuonna 1996.
Koivisto myöntää olleensa pankinjohtajana kahden yrityksen, osuustoiminnallisen Hakan ja perheyhtiö Puolimatkan, kanssa varsin läheisessä yhteistoiminnassa.

”Kaivokselan hankkeen varhaisessa vaiheessa kysyin Armas Puolimatkalta, että teetkö tuohon ja tuohon hintaan, joka oli suurin piirtein aravan silloinen hinta. Ja Armas sanoi reippaasti, että kyllä. Jolloin hänen Helsingin toimistonsa päällikkö sanoi heti, että ei se sillä hinnalla käy. Ja minunkin piti sitten mielessäni ajatella, että pankilla on myös intressinsä, että se firma kestää ja menestyy, joka tätä toteuttaa”, Koivisto sanoi.

”Tässä on se pulma, että samalla syntyy ja edesautetaan yksityisten omaisuuksien syntymistä, jotka ovat välttämättömiä yritystoiminannan kannalta, mutta joka omaisuus voidaan viedä jossakin vaiheessa kokonaan muualle. Sillä tavalla tämä osuustoiminnallinen hanke on pysyvämpää”, hän sanoi, mutta lisäsi Hakan konkurssin ollessa tuoreessa muistissa: ”Nyt voin vain todeta, että kumpikaan ei ollut.”

Armas Puolimatkasta Koivistosta antoi varsin myönteisen arvion.

”Armas Puolimatka oli semmoinen hyvin erikoinen tyyppi. Vaikka hän oli karkea käyttäytymisessään ja puheissaan, niin hänellä oli varsin hyvä nenä siitä, myös rakennustekniikassa, että mihin ollaan menossa ja mitä välttämättä pitää tehdä.”

Kyllähän tietysti täytyi pitää poikkeuksellisena sitä, että rakennusliikkeet ja pankit siihen mittaan osallistuivat suunnitteluun. Mutta niin minä ymmärrän, että se tapahtui vaan oloissa, joissa oli tyhjiö, eikä toimivaa lainsäädäntöä ja välineitä ollut.”

Koiviston mukaan rakennusliikkeiden ja pankkien yhteistyö oli niissä olosuhteissa välttämätöntä, samoin rakentamisen teollistaminen.

”En minä ymmärrä, millä muulla tavalla kuin teollisella ja betonirakentamisella olisi aikaansaatu niitä asuntoneliömääriä, joita välttämättä tarvittiin. Se oli välttämätöntä, että pystyttiin jotenkuten kilpailemaan Ruotsin kanssa työvoimastamme.”
Syy 1960- ja 1970-luvun betonielementtilähiöiden synnylle oli valtavasti kasvanut asuntorakentamisen tarve. 1960-luvun alussa asuntorakentamisen määrä oli 20 000-30 000 kappaletta vuodessa. Valtavan muuttoliikkeen vuoksi se piti nopeasti kaksinkertaistaa.

Vielä sodan jälkeen oli ajateltu, että rintamiehet ja evakot pääsisivät parhaiten leivän syrjään kiinni pientilojen avulla. 1960-luvulle mentäessä maanviljelyn asema alkoi romahtaa. Se oli työllistänyt 47 prosenttia väestöstä, mutta muutamassa vuosikymmenessä osuus romahti 17 prosenttiin.

Kansa alkoi muuttaa maalta kaupunkeihin, lähinnä Helsingin, Tampereen ja Turun seuduille. Muuttoliike oli suurimmillaan vuosina 1962-66.

Työpaikkojen puuttumisen vuoksi maaseudulta muutti satojatuhansia ihmisiä myös Ruotsiin. Ruotsista tarjottiin töitä autotehtaalta, kerrostaloasunto lämpimällä vedellä ja sisävessalla varustettuna ja vähän käytetty Volvo kohtuuhintaan.

Tähän väestökatoon reagoitiin perustamalla Hakan toimitusjohtaja Antti Pelkolan vetämä komitea miettimään, miten asuntotuotanto saataisiin riittämään jotta maastamuutto saataisiin käännettyä maassamuutoksi.
Kuva
Kuva
veka tykkää tästä
Avatar
tekijänä veka
#99307
Tämä Rakennuslehden juhlavuoden artikkeli on niin hieno, että ansaitsee uudelleenlämmityksen. Varsinkin kun telkkarissa pyörivä Koivisto-sarja on niin kritiikitöntä hymistelyä että lähes hirvittää. Äänessä ovat siellä lähinnä Koiviston tukiryhmissä aikanaan vaikuttaneet poliitikot.