- 24.06.14 20:47
#68147
Oli pakko ottaa tämä aihe esiin forumilla, kun jostain käsittämättömästä syystä tämä ei tunnu kiinnostavan ketään.
Raumalla ollaan puhaamassa matka- ja kauppakeskusta UNESCOn maailmanperintökohteen suoja-alueelle ja ainakin meikäläistä hirvittää. Homma on niin haasteellinen että siitä olisi pitänyt tehdä avoin/kansainvälinen aluetta ideoiva arkkitehtuuri/kaupunkisuunnittelukilpailu.
Jotain asian eteen on tehty, mutta haastavuuteen nähden hävettävän huonolla projekti-investoinneilla. Jo vuonna 2011 kolme suomalaista arkkitehtitoimistoa (JKMM-arkkitehdit, Sigge, B&M) kutsuttiin ideoimaan aluetta, mutta ilmeisesti hyvin viittellisellä tehtäväasettelulla (koska se halpaa?). Yksikään näistä toimistoista ei esim. esittele ideoinnin tuloksia sivuillaan, joka kertoo huonosta suunnittelukilpailun tavoitteiden asettelusta.
Kilpailun jälkeen kaupunki jatkoi projektin valmistelua Skanskan kanssa ja tuli julkisuuteen alkuvuonna 2013, edelleen hyvin viitteellisellä suunitelmalla, jossa kauppakeskus levittäytyy muurimaisena rakenteena Nortamonkadun ja Valtakadun kulmasta Nortamonkatua pitkin puoleen väliin Tallikedonkadun ja Karjalankadun korttelia.
Tästähän riemu repesi.
Paikallislehtien yleisönosastot olivat täynnä kriittisiä mielipiteitä alkuperäisestä suunnitelmasta ja myös museovirasto ilmaisi huolensa. Rakenne oli liian yhtenäinen ja muurimainen. Mutta myös toimivat ja loppuun saakka pohditut jalankulkuyhteydet Anundilanaukiolle ja Kuninkaankadun länsipäähän puuttuivat.
Skanska on myös vastuuttomasti tehnyt selväksi, että se haluaa kauppakeskukseen enemmän vanhan Rauman liikkeiden kokoluokan liiketiloja. Eräs syy Vanhan Rauman päätymiselle UNESCOn listalle oli että se on säilyttänyt asemansa Rauman kaupallisena keskuksena. Jos valtava uusi kauppakeskus imee itseensä ison osan tämän kokoluokan toimijoista, se saattaa aloittaa kehityskulun, jonka pääte on museokaupunginosa. Ja kannattaa muistaa, ettei perintölistalla pysyminen ei ole itsestäänselvyys. Maailmalla on esimerkkejä kohteista, jotka ovat menettäneet tämän arvokkaan statuksen.
Arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua seuraavana maallikkona olisin halunnut nähdä seuraavia selkeästi muotoiltuja ideakilpailutavoitteita:
Jouhevan jalankulun ideoiminen kauppakeskuksen ja Anundilanaukion/Kuninkaankadun länsipään kanssa siten että se luo uusia kaupunkitiloja. Tehtävänasettelussa Suvituuli-kauppakeskus parkkipaikkoineen ideoidaan vesiteemaiseksi alueen rakennusten uusrenessanssi-puuarkkitehtuuria juhlistavaksi Vanha Rauma- puistoksi. Posellinkadun itäpuolen rakennukset ja Posellinaukion rakennukset olisivat ideakilpailun yhteydessä kaavoitettu kaupallisiksi kortteleiksi. Kilpailu ideoisi alueelle syntyvää uutta kauppa-aukiota. Kanalin ylittävien jalankulkusiltojen paikka, määrä ja arkkitehtoninen muoto olisivat kilpailijoiden vapaasti määritettävissä.
Raumalla on pitkä puu-, paperi-, ja selluteollisuushistoria. Kilpaili ideoisi suomalaista puurakennustaitoa idearikkaasti ja kustannustehokkaasti hyödyntävän kauppa/matkakeskuksen. Rakennuksen tulisi ulkovuorauksessaan ja sisätiloissaan kommentoida jo olemassaolevaa puukaupunkikeskusta ja alueen rikasta kulttuuriperintöä siten että muodostuva uusi kaupunkikortteli olisi samalla edustava esimerkki 2000-luvun puukaupungin keskuksesta.
Nämä kaikki tavoitteet ovat jääneet toteutumatta, koska Rauman kaupunki on halunnut tinkiä kustannuksista tilanteessa jossa siihen ei ole varaa. Onhan se hienoa että Rauma on esimerkillinen tiukan taloudenpidon kunta, mutta tinkiminen tämän hankkeen suunnittelussa on sulaa hullutta.
Ja Skanskan suunnittelijoihinko tässä pitäisi luottaa? Että arvokas kaupunkikultuuriperintö suojataan ja juhlistetaan? Pukki kaalimaan vartijana, sanon minä.
Raumalla ollaan puhaamassa matka- ja kauppakeskusta UNESCOn maailmanperintökohteen suoja-alueelle ja ainakin meikäläistä hirvittää. Homma on niin haasteellinen että siitä olisi pitänyt tehdä avoin/kansainvälinen aluetta ideoiva arkkitehtuuri/kaupunkisuunnittelukilpailu.
Jotain asian eteen on tehty, mutta haastavuuteen nähden hävettävän huonolla projekti-investoinneilla. Jo vuonna 2011 kolme suomalaista arkkitehtitoimistoa (JKMM-arkkitehdit, Sigge, B&M) kutsuttiin ideoimaan aluetta, mutta ilmeisesti hyvin viittellisellä tehtäväasettelulla (koska se halpaa?). Yksikään näistä toimistoista ei esim. esittele ideoinnin tuloksia sivuillaan, joka kertoo huonosta suunnittelukilpailun tavoitteiden asettelusta.
Kilpailun jälkeen kaupunki jatkoi projektin valmistelua Skanskan kanssa ja tuli julkisuuteen alkuvuonna 2013, edelleen hyvin viitteellisellä suunitelmalla, jossa kauppakeskus levittäytyy muurimaisena rakenteena Nortamonkadun ja Valtakadun kulmasta Nortamonkatua pitkin puoleen väliin Tallikedonkadun ja Karjalankadun korttelia.
Tästähän riemu repesi.
Paikallislehtien yleisönosastot olivat täynnä kriittisiä mielipiteitä alkuperäisestä suunnitelmasta ja myös museovirasto ilmaisi huolensa. Rakenne oli liian yhtenäinen ja muurimainen. Mutta myös toimivat ja loppuun saakka pohditut jalankulkuyhteydet Anundilanaukiolle ja Kuninkaankadun länsipäähän puuttuivat.
Skanska on myös vastuuttomasti tehnyt selväksi, että se haluaa kauppakeskukseen enemmän vanhan Rauman liikkeiden kokoluokan liiketiloja. Eräs syy Vanhan Rauman päätymiselle UNESCOn listalle oli että se on säilyttänyt asemansa Rauman kaupallisena keskuksena. Jos valtava uusi kauppakeskus imee itseensä ison osan tämän kokoluokan toimijoista, se saattaa aloittaa kehityskulun, jonka pääte on museokaupunginosa. Ja kannattaa muistaa, ettei perintölistalla pysyminen ei ole itsestäänselvyys. Maailmalla on esimerkkejä kohteista, jotka ovat menettäneet tämän arvokkaan statuksen.
Arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua seuraavana maallikkona olisin halunnut nähdä seuraavia selkeästi muotoiltuja ideakilpailutavoitteita:
Jouhevan jalankulun ideoiminen kauppakeskuksen ja Anundilanaukion/Kuninkaankadun länsipään kanssa siten että se luo uusia kaupunkitiloja. Tehtävänasettelussa Suvituuli-kauppakeskus parkkipaikkoineen ideoidaan vesiteemaiseksi alueen rakennusten uusrenessanssi-puuarkkitehtuuria juhlistavaksi Vanha Rauma- puistoksi. Posellinkadun itäpuolen rakennukset ja Posellinaukion rakennukset olisivat ideakilpailun yhteydessä kaavoitettu kaupallisiksi kortteleiksi. Kilpailu ideoisi alueelle syntyvää uutta kauppa-aukiota. Kanalin ylittävien jalankulkusiltojen paikka, määrä ja arkkitehtoninen muoto olisivat kilpailijoiden vapaasti määritettävissä.
Raumalla on pitkä puu-, paperi-, ja selluteollisuushistoria. Kilpaili ideoisi suomalaista puurakennustaitoa idearikkaasti ja kustannustehokkaasti hyödyntävän kauppa/matkakeskuksen. Rakennuksen tulisi ulkovuorauksessaan ja sisätiloissaan kommentoida jo olemassaolevaa puukaupunkikeskusta ja alueen rikasta kulttuuriperintöä siten että muodostuva uusi kaupunkikortteli olisi samalla edustava esimerkki 2000-luvun puukaupungin keskuksesta.
Nämä kaikki tavoitteet ovat jääneet toteutumatta, koska Rauman kaupunki on halunnut tinkiä kustannuksista tilanteessa jossa siihen ei ole varaa. Onhan se hienoa että Rauma on esimerkillinen tiukan taloudenpidon kunta, mutta tinkiminen tämän hankkeen suunnittelussa on sulaa hullutta.
Ja Skanskan suunnittelijoihinko tässä pitäisi luottaa? Että arvokas kaupunkikultuuriperintö suojataan ja juhlistetaan? Pukki kaalimaan vartijana, sanon minä.
