Taloforum.fi

arkkinikkari kirjoitti:Pienten ja hajautettujen projektien maassa ei olisi niin suuria toimijoita, mutta ei myöskään tehtäisi samanlaisia megakomplekseja. Kilpailua olisi enemmän, kaupunkikuva vaihtelevampaa ja laatu korkeampaa.

Ihan hyvä pointti, mutta onko "pienten ja hajautettujen projektien maita" varsinaisesti olemassa?

REDIn tapauksessa olisin suonut, että torneja rakentaisi useampi kuin yksi firma ja niitä olisi suunnitellut useampi kuin yksi eturivin arkkitehti. En näe tuolle muuta estettä kuin rakennusten monistamisesta saatavat mittavat säästöt ja 50 vuoden takaa periytyvä maan tapa.

Tande kirjoitti:Ihan hyvä pointti, mutta onko "pienten ja hajautettujen projektien maita" varsinaisesti olemassa?

Esim. Japani.

Länsimaalainen kaavoitus on aika pitkälti tuhonnut vähittäisen kiinteistökehityksen. Raskaat prosessit ja mittavat rajoitukset ja speksit tekevät pienistä projekteista tehottomia, kun byrokratia maksaa ja kestää suurin piirtein saman verran riippumatta projektin koosta. Iso projekti jyvittää raskaan byrokratialaskun suurelle määrälle kerrosneliöitä ja voittaa. Lisää säästöä saadaan tekemällä kertakäyttöinen ratkaisu, koska jäätävä byrokratialasku tulee kuitenkin uudestaan kun tehdään isompia muutoksia eikä muutoksia luultavasti kannata ruveta tekemään. Pitää elää sen kanssa mitä alunperin suunniteltiin.

Kaavoitus tuhoaa paljon hyvinvointia.

Byrokratia ei maksa rakennushankkeessa kuin niin pienen murto-osan, että ei sillä ole mitään merkitystä. Ainoastaan jos kaavaa pitää muuttaa niin siinä kestää, mutta muuten byrokratia ei edes hidasta rakentamista, ellei projektinhallinta petä pahemman kerran. Ehkä jonkun ulkovajan rakentamisessa byrokratialla on jotan merkitystä, mutta heti jos ollaan edes pienen kerrostalon kokoluokassa, byrokratia on häviävän pieni osa suunnittelutyöstä.

Normit ja määräykset lisäävät toki kustannuksia (ja joissain asioissa tehdään järjettömän ylimitoitettuja ratkaisuja "turvallisuuden" nimissä), mutta ne taas eivät liity varsinaiseen byrokratiaan mitenkään.

Lähinnä kai asia menee niin päin että kaupunki luovuttaa suuria aluekokonaisuuksia kerrallaan jotta itse välttyisi "turhilta" kustannuksilta. Helposti säästetään kaupungin byrokratian pyörittämisestä joku pikkusumma vaikkaa vähentämällä tontinluovutuskilpailujen määriä, vaikka potentiaalisesti kaupunki menettää enemmän rahaa kun liian suuret hankekokonaisuudet vähentävät rakennusyhtiöiden välistä kilpailua.

Jannen vikassa kuvassa lännessä näkyvää aukkoa olen miettinyt aina metrolla ajaessani. Kun kompleksi on saatu valmiiksi niin jääkö tuo pelkäksi reiäksi?

veka kirjoitti:

hmikko kirjoitti:Toi on kyllä aika eksoottinen määritelmä pysähtyneisyydelle. 70-luvun elementtikausi oli varmaan nopein ja radikaalein muutos rakentamisessa, mitä Suomessa on koettu. Oma lisänsä siinä vielä öljykriisit, jotka toivat äkkikäännöksen energiankulutuksen ja liikenteen suunnittelun suhteen. Siitä olen samaa mieltä, että arkkitehtuuri kärsi rajusti, kun se alistettiin elementtituotannolle.

Totta kaikki. Elintasohan on viimeisten 50 vuoden aikana parantunut millä tahansa mittarilla aivan valtavasti. Määrällisesti. Pysähtyneisyyden vuosikymmenillä pysähtyivät luovuus mm. taiteissa ja hyvän laadun vaaliminen aineellisessa tuotannossa. Sekä Suomessa että muissa maissa.

Rakentamisessa Suomi tuntuu jämähtäneen monia muita maita pahemmin noiden aikojen jälkimaininkeihin. Suomesta tuli tuolloin suurten ja keskitettyjen järjestelmien ja projektien luvattu maa, ja rakentamisessa se näkyy yhä oikein selvästi. Aiheeseen liittyen, esimerkiksi: Suomessa ei ole monta firmaa, jotka kykenevät edes haaveilemaan REDIn kokoisten projektien toteuttamisesta. Tai Pasilan keskuksen. Tai Keilaniemen tornien.

Sori vielä offi mutta seitkytluku on kyllä tuottanut erittäin anteeksipyytelemätöntä rakentamista. Hervanta, sisäministeriö, Kouvola, Havukoski... Muutos tuli infrarakentamisessa kuten nyt kun lamassa ollaan ja taas luullaan ettei autoa ikinä käytetä enää ja SKDL eli nykyinen Vas-Vihr nousivat valtaan näinä downshiftausvuosikymmeninä. Varmaankin seisarin lopusta kasarin puoleenväliin oli se pysähtyneisyyden aika, kuinkas sitten infran kanssa kävikään Näyttävistä rakennuksista voi tätä vuosikymmentä kiittää (Lipposellahan on joku korkean rakentamisen kammo niin ei ysärillä-2000-luvun alussa oikein mitään tullut).

viisi-kuusikymmenluvut olivat sitä "avaruusaikaa". Harmi että Suomi vaurastui juuri näiden Tuomiojien noustua valtuustoon vasta. Muuten olisi omat Sergelintorit ja Vapaudenkadut...

2.9.2016

IMG_2694 by Tande11, on Flickr

IMG_2718 by Tande11, on Flickr

IMG_2722 by Tande11, on Flickr

IMG_2723 by Tande11, on Flickr

IMG_2800 by Tande11, on Flickr

SRV hakee tämän tontin muuttamista hotellikäyttöön. Restel Oy tulossa operaattoriksi ja huoneita hotelliin 200-250. Redin hotellitornille puolestaan aiotaan hakea muutosta toimistoksi/asuntohotelliksi. Tontinvaraushakemuksen mukaan hotelli on tarkoitus kytkeä osaksi Redin kokonaisuutta (maanalainen yhteys?).

Positiivista, että hotellista on järjestettävä arkkitehtuurikilpailu yhdessä KSV:n kanssa. Vaikka eihän sekään tasoa takaa.

REDIn seinästä ei siis ole tulossa sinistä, vaan paremmin ympäristöönsä sulautuva ruskeanpunainen.




REDI by SRV

Vähän parannusta sentään...

Samaa mieltä. Mutta miksi ihmeessä varsinaiset tornit näyttäytyvät kuvissa edelleen kummallisina haamuina?

Eikös ne ole vaan valkeita, kuvien kirkkaus on vaan sen verran ylilyövä että ne hohtavat tuolla tavalla

Kivoja renderikikkailuja, kun on pakko odottaa tornin valmistumista ennen kuin tietää mitään ulkonäöstä.