pallo kirjoitti:
Olisiko sulla hmikko laittaa lähdettä tuolle kustannusten nousulle?
Länsimetrolla on pituutta 14 km, asemia 7 kpl ja hinta hankkeen webbisivulla olevan vuoden 2007 arvion mukaan 713,6 miljoonaa eli 51 miljoonaa per kilometri. Tuosta luvusta puuttuvat pintaliikenteen järjestelyt (liityntäbussiterminaalit yms.), käytännön tunnelirakentamisessa sittemmin vastaan tulleet yllätykset (joita maan uumenista aina paljastuu) ja automaation kustannukset (jotka ovat levahtaneet käsiin varsin ikävästi, mutta se on eri juttu). Helsingissä on viime vuosina rakennettu raitioteitä n. hintaan 5 - 7 miljoonaa per kilometri. Tämä siis tarkoittaa helsinkiläistä suht halpaa rakentamistapaa ja lyhyitä radanpätkiä keskustaympäristössä, koskapa Helsingissä ei ole muuta tehty. Vertailu nykyaikaiseen pikaratikkaan ei siis ehkä ihan toimi, mutta esim. rautatiekiskon tyyppisen radan nurmikentällä jossain lähiössä luulisi olevan monelta osin halvempaa kuin katurata keskellä Helsinkiä.
pallo kirjoitti:Länsimetroahan kaivetaan paljon syvemmälle kuin yleensä näitä kevytratikoiden tunneleita, joten epäilen että esim. keskustassa melko lähellä pintaa tunnelissa kulkeva ratikka ei kustannuksia nostaisi noin paljoa.
Syvyys, jolle tunneli kannattaa tehdä, ei sinänsä riipu raidejärjestelmän tyypistä (pikaratikka vs. raskasmetro), vaan lähinnä tunnelin rakentamistekniikasta. Kallioon louhittu tunneli täytyy olla niin syvällä, että katto kestää. Helsingin metrotunnelit ja Länsimetro on käytännössä tehty niin lähelle pintaa kuin on tämä rajoitus huomioon ottaen on ollut mahdollista. Matkustajien liukuportaisssa suhaaminen on pyritty minimoimaan, kuten oikein ja hyväksi tietysti on. Tunnelin pohja on tyypillisesti n. 20 metriä maan pinnan alapuolella ja kalliokatolla paksuutta monta metriä (ja Helsingissä sen päällä paikoin eräitä metrejä merivettä).
Toinen tapa tehdä tunnelia on tietysti kaivaa kuoppa, tehdä siihen tunneli ja sitten peittää (cut & cover). Keskellä kaupunkia tämä tarkoittaa katujen repimistä auki pitkäksi aikaa ja usein myös talojen purkamista. Etuna on se, että asemat saadaan lähelle pintaa, jolloin tasonvaihto on matkustajille helpompi. Tampereen Hämpillä cut & cover ei liene edes teoriassa mahdollista, koska koski täytyisi alittaa alempaa (luulisin) ja tällä hetkellä kaivaminen merkitsisi myös parkkiluolan katon kaivamista pois.
Tunnelin louhiminen suomalaiseen graniittiin ei sinänsä ole kovin kallista, mutta tunneliradassa isoja kustannuksia syntyy turvavaatimusten täyttämisestä ja asemista. Valaistu, tuuletettu ja lämmitetty metroasema hisseineen on aika eri luokan rakennelma kuin ratikkapysäkki. Nykyään tunneliin vaaditaan myös hätäpoistumistie radan viereen koko matkalle ja poistumiskuilut pinnalle tasaisin välimatkoin. Näiden mitoituksen pitää vastata suurinta mahdollista junasta poistuvaa matkustajajoukkoa, jolloin kapasiteetin lisääminen jälkikäteen tunnelissa muuttuu kalliiksi operaatioksi (vrt. ratikkapysäkin laiturin pidentäminen).
Tunnelirakentamisessa yksi suuri kustannus on suuaukot, joissa yleensä tarvitaan teknisesti vaativia betonirakenteita. Ilmeisesti tämä on yksi syy siihen, miksi Länsimetro on kokonaan tunnelissa, vaikka pinnallakin olisi ollut tilaa aika suurella osalla matkasta.