Janne_H kirjoitti:Tässä tarkasteltiin, miten saadaan iäkkäämpi hyväpalkkainen espoolaisväestö jäämään omaan kaupunkiin Helsinkiin muuttamisen sijaan. Vuoden 2009 espoolaisten varakkaiden pois muutto kunnasta vähensi 213 miljoonaa euroa valtionveronalaisia tuloja. Eli vastaus kysymykseesi: kyllä niitä veronmaksajia sikiää jotka tornit voisivat asuttaa.
Tuo lukema lienee pelkästään poismuuttaneiden osuus ilman tilalle muuttaneita, eli ynnättynä lukema on varmasti pienempi. Tai sitten Espoolla on suuria ongelmia. Kun ihmisten muuttaminen tapahtuu tosiaan kahden naapurikunnan välillä, on kyseessä valtion kannalta nollasummapelistä. Ja eipä ole Helsinginkään budjettia pelastaneet nuo tulijat, koska sielläkin vedellään pitkiä miinuksia ja kirjataan pakkaslukemia papereihin.
Janne_H kirjoitti:Niin mitä tuossa nyt kahden kännykkäpelin firman puolikkaasta pulitettiin 1,1 miljardia...
Tämä oli tosiaan
iloinen asia valtion ja Espoon kannalta, mutta valitettavasti täysin ainutlaatuinen tapaus. Suuressa kokonaisuudessa nämä verotulot paikkaavat kuitenkin vain pienesti esimerkiksi Nokia-miljoonien romahdusta. Muutamat venäläismiljonääritkin ovat kokonaisuudessa häviävän merkityksettömiä, sillä nämä tuskin maksavat Suomeen juuri mitään veroja (olisi aika hullua jos maksaisivat), eikä heidän laskemiseensa tarvitse kovin montaa sormea. Näiden varaan on siis vaikea nähdä rakennettavan näin monta ja näin kookasta tornia.
Eikä siitä pääse mihinkään, että Keilaniemen tornit edustavat putaasti
lähiöasumista. Vaikka työpaikka olisikin naapurissa, ei ympärillä ei ole mitään palveluita, vaan kaikkialle joutuu kulkemaan (vaikka sitten vain muutaman pysäkin verran). Vancouverissa Skytrain-asemien seudut ovat täynnä korkeita torneja, mutta elämä niissä on myös lähiöasumista, koska niidenkään luona ei ole laajoja palveluita. Vaikka Downtowniin onkin yleensä vain 5-15 minuuttia matkaa ja automaattijuna kulkee parin minuutin välein, eivät nämä asunnot kuitenkaan houkuttele varakkaita asukkaita, jotka valitsevat mielummin keskustan tai sitten valtavan rantakartanon.
Täällä on toki erikoispiirteenä, että samaiset rikkaat myös monesti ostavat sijoitusmielessä näistä lähiötorneista kymmeniä asuntoja kerralla (monessa hankkeessa on rajoitus saada ostaa vain 10 asuntoa kerralla) ja laittavat niitä sitten joko vuokralle tai vain parkkeeraavat rahojaan seiniin, mutta tällaista ei pääkaupunkiseudulla varmaan juurikaan esiinny.
Mielestäni Keilaniemen torneissa olisi enemmän realiteettiä, jos niitä tulee puolet vähemmän, ne ovat puolet matalampia ja tehdä niistä mahdollisimman bulkkia. Tällöin asuntojen hinnat saadaan tasolle, että tavallisella espoolaisella on edes mahdollisuus harkita niitä. Käytännössä asunnoista tulisi varmaan lähinnä yksiöitä, mutta tuolloin voisin nähdä niitä menevän kaupaksi muutama sata kappaletta. Nämä nykyiset suunnitelmat ovat paikalliseen ostovoimaan nähden aivan liian premiumia ja kyvykästä ostovoimaa ei vain riitä. Varsinkin kun tämä ei ole edes ainoa samansuuntainen projekti pääkaupunkiseudulla.