Taloforum.fi

Turun ydinkeskustassa ei Aurajokirannan lisäksi ole jäljellä mitään arkkitehtuurisia kokonaisuuksia, joten kauppatorin kulman purkamiset eivät vaikuta yleiskuvaan kaupungista huomattavasti, paljon enemmän siihen vaikuttaa uudisrakennus itse.

Ok, eli aikoja sitten tapahtuneilla purkamisilla voi perustella myös tämän hetken purkamiset. Just as I thought. Ja ei olisi pitänyt meikäläisen heittää tuota yleisilme-korttia, sekin kun on subjektiivista. Omasta mielestäni torinkin ympäristössä kuitenkin on edelleen "kerroksellisuutta", jota pitäisi vaalia.

^ Ne talot, jotka säilytetään pitääkin ehdottomasti säilyttää, koska ne ovat hienoja yksilöitä, mutta jos kuusimetsästä poistaa kaikki paitsi neljä kuusta, se ei ole enää kuusimetsä , eikä loppujen pystyyn jättöä oikein voi perustella muulla kuin yksilökohtaisilla ominaisuuksilla.

Jos kaikki säilytettäisiin ja kunnostettaiiin olisi se mielestäni hieno juttu sekin.

Moni turkulainen vastustaa kaikkia purkamisia ja koko uudisrakennusta.

Turun Sanomissa oli tästä artikkeli kuvan kanssa



Tuossa suurin osa jutusta.

Tuohan on paikkaan ja suojeluvaatimuksiin nähden mukavan näköinen ratkaisu. Jos nyt Bassin kulmataloa ei tosiaan voi tuosta purkaa, eikä Turun Sanomien päätyä peittää...

Mieluiten näkisin kyllä paljon yhtenäisempää kaupunkikuvaa, mutta se nyt on Turussa turha toivo.

Mun mielestä toi on about niin hyvä ja sopiva ratkaisu kuin tuolla paikalla nyt voi vaan olla. Hajanainen tosiaan, mutta se on tässä tilanteessa välttämätön paha. Haluaisin nähdä katutason havainnekuvia. Luulen, että yläviistosta epäyhteinäisyys on häiritsevämpää kuin mitä oikeasti tulee olemaan jalankulkijoille.

^Tossa kolmikerroksisen osan päällä voisi olla aika hyvä paikka terassille.
Aika hankala suunnitella rakennusta tolle paikalle, kun yhtenäistä julkisivulinjaa ei ole, eli siinä mielessä on onnistuttu suhteellisen hyvin.

Ikävin puoli noissa matalemmissa uudisrakennuksissa on tasakattoisuus, joka vie täysin pohjan yhtenäisyydeltä.

Olisipa kiva tietää Turun Sanomien kytkökset tässä asiassa, kun heidän toimitalonsahan on ihan uudisrakennuksen seinänaapurina purkamisten jälkeen.

Mun mielestä erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus, mutta itse rakennuksesta oisi pitänyt tehdä korkeampi, 12-13-kerroksinen olisi ollut juurikin massiivisuudessaan erittäin passeli paikalle.

Itselle tulee aina pieni kiukun hiki otsalle nähdessä jonkun puhuvan vanhojen torinympärysrakennusten purkamisesta! Niitä on purettu, torinympärysrakennukset ovat nyt sellaisia kuin ovat ja torin arkkitehtooninen ilme sitä mitä se on. Alueelta on olemassa valokuva-aineistoa johon voi verrata tätä nykynäkymää ja arvioida kumpi näyttää paremmalta?!

Kuten tässä 1890 otettussa kuvassa. Miten mielelläni olisin pitänyt torin ympärysrakennusten joukossa niin koristeellisen Lindblomin talon kuin Erikinkadun kulmarakennuksenkin. Nyt paikalla on tämä Wiklundin arkkitehtooninen helmi.

Itselle on ollut pettymys ettei Kauppiaskadun - Bassin alunperin suunnittelema - puutalo saanut jäädä olemaan, omaleimaisen kaupunkikuvan kannalta se on selkeä menetys. Kauppiaskatu tällaisena kuin se nyt on, on eräs mielenkiintoisimmista ja kerroksellisimmista kadunpätkistä mitä Turusta löytyy! Tarkoitan osuutta Eerikinkadun kulmasta Aurajokirantaan.

Yhtenäinen kaupunkikuva - jos sillä tarkoitetaan yhtä korkeita ja samaan formaattiin ja linjaan rakennettuja katujulkisivuja - on mielestäni monotoninen ja tylsä, ajatellaanpa asiaa kaupunkilaisten tai Turkuun tutustumaan tulevien matkailijoiden kannalta. Kukaan ei matkusta Turkuun (tai johonkin muualle) katsomaan yhtenäistä kaupunkikuvaa eikä samalla tasolla olevia räystäskorkeuksia vaan sen olemassaoloon, merkitykseen ja kulttuuriin liittyviä ominaispiirteitä jotka tekevät kaupungista muista poikkeavan ja erityisen, kiinnostavan kohteen.

Kuten moneen kertaan on tullut todettua on Turussa pilattu hienoa merkityksellistä, kaunista, historiallista kaupunkikuvaa vain siksi että joku on saanut siitä rahaa postimerkkikaavoilla ja poikkeusluvilla. Sama maku edelleen tuntuu konsuli Vihannon halussa vetää niin paljon hilloa himaan kaupungin keskeisellä paikalla olevan tontin omistuksesta kuin siitä voi olla saatavissa. Viis kaupunkikuvasta ja kauppatorin reunan omasta erikoisluonteesta ja sen vuoteen 1830 ulottuvasta historiasta, Turun suuren kaupunkipalon jälkeen välittömästi rakennetuista käsin tehdyistä taloista.

Kopsaan tähän osan Hanna Lyytisen tontin rakennuksista tekemää perusteellista Torinkulman rakennushistoriaselvitystä

"4 Arviointi

4.1 Kaupunkikuva

4.1.1 Empireasemakaavan relikti

Turun suurpalo muutti suomalaista asemakaavoitusta ja kaupunkirakennetta ratkaisevalla tavalla. Aikaisemman kapeaan ja korkeaan katutilaan, tiiviiseen katuseinään perustuvan ja rakennustyypeiltään moninaisen klassismin kaupungin korvasi kaupunki, joka rakentui leveästä ja matalasta katutilasta, jossa katuseinämä oli muuttunut avoimeksi, ja jossa kaupungin kokonaishahmo yhdenmukaisen rakennustyypistönsä ansioista muodostui aikaisempaa ensimmäinen empireasemakaava toteutui Turun jälleenrakennustyössä varsin kattavasti.

Selvitystontti edustaa viimeisenä empireasemakaavan periaatteita Kauppatorin ympäristössä. Kajanuksen talo ei valmistuessaan noudattanut enää empirekaupungin mittakaavaa, mutta kolmikerroksisena mittakaavamuutos ei ollut suuri. Rakennus ei näy torin kaupunkikuvassa, vaan kuuluu ennen muuta Eerikinkadun katunäkymään. Tontin empirekaupunkikuvan arvot ovat ennen muuta historiallisia. Tori ja sen lähialueet eivät ole enää empirekaupunkiympäristöä. Kaupunkikuvaa leimaa eriaikaisuus ja mittakaavallinen vaihtelevuus. Rakennuskanta sisältää yksittäisiä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia, mutta kokonaisuus on kaupunkikuvaltaan epäyhtenäinen. Mittakaavallinen vaihtelevuus on kuitenkin oleellinen ominaispiirre säilytettäessä kaupunkihistoriallisia ajallisia kerroksia tunnistettavina. Selvitystontin rakennuskannan mittakaava poikkeaa ympäristöstään. Lähiympäristön rakennusmittakaava on suuri, ja kauppatorin ympäristössä tontti on Turun historiallisen kaupunkikuvan viimeinen säilynyt jäänne. Ympäristön empireasemakaavan mittakaavainen, Turun palon jälkeen valmistunut rakennuskanta on jo vuosikymmeniä sitten purettu ja muutettu tehokkaaseen keskustarakentamisen mittakaavaan. Suuri mittakaavan murros Turun keskustaympäristössä tapahtui 1950-luvulta alkaen, ja erityisesti 1960-luvulla, jolloin rakennettiin muun muassa viereisten tonttien kolossaaliset yhdeksänkerroksiset kerrostalot.

4.1.2 Maisema
Empirekaupungissa joen ja torin väliset korttelit olivat kokonaan yksi- ja kaksikerroksisia. Tuomiokirkon torni oli kaupunkikuvassa maiseman dominanttina jatkuvasti läsnä. Näkymä tuomiokirkolle on edelleen olemassa, mutta empirekaupungin aikaan näkyvän elementin asema torimiljöössä on menetetty jo aiemmin ympäröivien tonttien korkean rakentamisen yhteydessä.

4.1.3 Lähiympäristö
Kauppatori on fyysiseltä kooltaan suuri. Empiren aikana yksikerroksisten rakennusten rajaamana se ei juuri pystynyt muodostamaan kaupunkitilaa. Matalat rakennukset eivät riittäneet suljetun aukiotilan syntymiseen. Liliuksen mukaan (Lilius 1985, s. 192) aukion ja sitä reunustavien rakennusten mittakaavallinen sopusointu saavutettiin vasta 1800-luvun jälkipuoliskolta lähtien kun torin ympärille alettiin rakentaa 3-4 kerroksisia kivitaloja. Nykyisellään kauppatori on mittakaavaltaan ja rakeisuudeltaan vaihteleva. Rakennuskannan ajalliset kerrokset ovat kontrastisia. Torin lähiympäristön kaupunkirakenne perustuu jatkuvaan muutokseen ja vaihteluun. Selvitystontin ympäristössä Eerikinkatu edustaa voimakkaasti muuttunutta kaupunkiympäristöä, ja sitä hallitsee anonyymin tehokas ja korkea, jopa yhdeksänkerroksinen sotien jälkeinen rakentaminen. Katulinja siirtyy tonteittain eriaikaisen rakentamisen ja asemakaavoituksen seurauksena. Selvitystontin ympäristössä Kauppiaskadulla taas on mielenkiintoisia, hyvin kerroksellisia katunäkymiä, joissa on sekä ajallista, tilallista, mittakaavallista että tyylillistä vaihtelua. Kauppiaskadun monipuolinen katukuva on syntynyt osin sattumanvaraisesti. Nämä katunäkymät olisivat säilytettynä ja
kunnostettuna omaleimaista, vahvan paikallisen juurevuuden omaavaa kulttuurikaupunkia.

4.1.4 Turun Sanomien toimitalo
Selvitystontin viereisellä tontilla sijaitseva Turun Sanomien toimitalo on yksi Alvar Aallon merkittävimmistä töistä. Se on valtakunnallisesti,
jopa kansainvälisesti, merkittävä suomalaisen modernismin merkkiteos. Se esitellään useimmiten Kauppatorin suunnasta, koska tästä suunnasta rakennuksen tunnusomaisimmat piirteet ovat näkyvissä juuri kulmatontin matalan rakennuskannan ansiosta. Turun Sanomien rakennuksen arkkitehtonisen ilmeen säilymisen kannalta myös ympäröivät rakennukset ovat tärkeitä. Turun Sanomien talon pääty on tunnistettava muoto, ja sen merkitys kansainvälisen modernismin merkittävimpien arkkitehtien joukkoon kuuluvan Aallon varhaistyön symbolina on nykyään suuri. Alun perin umpipäätyä tuskin on tarkoitettu itsetarkoitukselliseksi elementiksi, vaan toimitaloa vastaavan rakennusmittakaavan ajateltiin toteutuvan myös viereisellä tontilla. Ikoniksi muodostunut pääty on kuitenkin jo 80 vuoden ajan osallistunut torin ympäristön kaupunkikuvaan.

4.2 Rakennukset

4.2.1 Historialliset merkitykset
Selvitystontilla sijaitsee kolme pian palon jälkeen vuonna 1831 rakennettua C. Bassin suunnittelemaa rakennusta ja yksi kaupunginarkkitehti
A. Kajanuksen vuonna 1889 suunnittelema rakennus. Kaikki rakennukset ovat toimineet aktiivisessa liike- ja asuinkäytössä koko olemassaolonsa ajan, ja niitä on luonnollisesti muutettu ja korjattu useissa eri vaiheissa. Tontin rakennuksilla on kiistatonta ikäarvoa Suomessa, jonka rakennuskannasta vain marginaalinen osa on itsenäisyyttä edeltäneeltä ajalta. Jokaisella säilyneellä 180-vuotialla rakennuksella on Suomessa merkittävä historiallinen ja kulttuurihistoriallinen arvo, jo pelkästään ikänsä vuoksi. Tontin rakennukset ovat kuuluneet palon jälkeen rakentuneen uuden Turun kaupungin ydinkeskustan edustaviin rakennuksiin. Ne ovat kauppatorin lähiympäristössä vanhimpia säilyneitä rakennuksia. Tontin puurakennukset ovat Turun ainoita säilyneitä Bassin suunnittelemia puutaloja, ja Eerikinkadun uusrenessanssitalo on ainoa ydinkeskustassa säilynyt Arthur Kajanuksen suunnittelema rakennus, joten tontti säilyneine rakennuksineen on nykyisellään kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Monikerroksinen rakennuskanta muodostaa kokonaisuuden, joka kertoo turkulaisen liike-elämän
fyysisen miljöön kehityksestä Turun palon jälkeen. Turkulaisen rakennusperinnön ja historiallisen kerroksisuuden ja ilmiöiden kertovuuden
säilymisen kannalta pienillä puisilla liikerakennuksilla on ainutlaatuisuusarvoa liike-elämän ja käytön historiaan liitettynä.

4.2.2 Käyttöarvoista
Tulevaisuuden ratkaisuja odottaneiden rakennuksen pitkän tähtäimen kunnossapito ja kiinteistön kehittäminen on jo pitkään lyöty laimin monilta osin. Liikehuoneistojen status ei ole kovin korkea. On itsestään selvää, että rakennuskannan käyttöarvot ovat jääneet jälkeen lähiympäristön tehokkaasta liikerakentamisesta.

4.2.3 Suunnittelijoiden merkityksestä
Tontin uudisrakennusten ja merkittävimpien kokonaisvaltaisten muutosvaiheiden suunnittelijat olivat paikallisesti merkittäviä. Bassin merkitys Suomen rakennustaiteen historiassa on tärkeä. Hän oli ensimmäinen Suomessa toiminut asianmukaisen koulutuksen saanut arkkitehti. Alex Nyström ja Fritjof Strandell olivat suosittuja ja monipuolisen uran vuosisadan vaihteessa tehneitä turkulaisia arkkitehtejä. Tontin rakennukset eivät kuitenkaan kuulu Kajanusta ehkä lukuun ottamatta kenenkään niitä suunnitelleiden arkkitehtien tärkeimpien päätöiden joukkoon.

4.2.4 Rakennushistorialliset ja -taiteelliset merkitykset

Kulmatalo
Bassin suunnittelema kulmatalo on säilyttänyt hyvin empiremuotonsa ja arkkitehtuurinsa. Vesikaton ja räystään muoto ovat säilyneet.
Katujulkisivut ja aukkojen ja listoitusten paikat, muodot ja materiaalit niissä ovat säilyneet muuttumattomina. Ulkohahmoon eri vaiheissa
tehdyt muutokset ovat alkuperäiselle kokonaisuudelle alisteisia ja siihen mukautuvia jopa siinä määrin, että asiakirja-aineistoon tutustumatta
on vaikea erottaa niitä alkuperäisistä. Ulkoarkkitehtuurissa säilyneisyys on ajallista kerroksisuutta voimakkaampaa. Rakennusta on pidetty kunnossa 180-vuotisen historiansa aikana. Kunnossapito on mahdollistanut rakennuksen säilymisen ja varmistanut käyttökelpoisuuden. On luonnollista, että rakennusosia, kuten ikkunoita ja ovia, on uusittu. Alkuperäiset ikkunat on uusittu ensimmäisen kerran katukerroksen osalta jo vuonna 1864 ja toisen kerroksen osalta viimeistään vuonna 1914, jolloin myös lämmitysjärjestelmä on modernisoitu. Myös sisäovet ajoittuvat useisiin eri vaiheisiin. Sisätilojen pintarakenteita on muodistettu muutosten yhteydessä ja nykyiset värit ja pintakäsittelyt ajoittuvat pääosin 2000-luvulle.
Kulmatalolla on rakennushistoriallisista ja myös rakennustaiteellista arvoa. Rakennus on valtakunnallisesti merkittävän arkkitehdin suunnittelema ja ilmentää konkreettisella tavalla Turun kaupungin historiassa merkittävää muutoskohtaa, nykyisen kaupunkirakenteen alkua. Se edustaa myös empiren liikerakentamista. Rakennuksella on paikallista ja maakunnallista kulttuurihistoriallista merkittävyyttä. Sen pitkä historia turkulaisen kultaseppätoiminnan ja pankkielämän näyttämönä on kiinnostava, ja myös Turun Sanomat toimi rakennuksessa kymmenen vuotta ennen oman toimitalonsa valmistumista. Kauppatorin laidalla rakennus on ollut pitkän historiansa aikana
monien suurten historiallisten tapahtumien todistaja ja on nykyään kauppatorin vanhin säilynyt rakennus.
Rakennuksen tulevaisuutta suunniteltaessa tulee ratkaistavaksi rakennuksen välittömän lähiympäristön mittakaava. Rakennuksen rooli on alun perin ollut olla tontin dominantti, ja tätä asemaa ovat tukeneet sivuilla matalammat yksikerroksiset rakennukset. Rakennuksen asema tontilla muuttuu, jos viereisten rakennusten mittakaava muuttuu radikaalisti. Jos ympäristön monikerroksinen kaupunkirakenne täyttää muun tontin, saattaa kulmassa yksinään nököttävä kulmatalo alkaa näyttää väärään paikkaan eksyneeltä pikkumökiltä. Kulmatalon mahdollisessa suojelussa tuleekin ottaa huomioon myös sen aseman suojelu. Tällä rakennuksella tulee olla itsenäinen asema, eikä se saa alkaa näyttää tontin mahdollisen uudisrakennuksen kuistilta.


Eerikinkadun puurakennus
Bassin suunnitteleman puurakenteisen asuintalon empirearkkitehtuuri ja -muoto menetettiin pääosin jo vuoden 1889 rakennusvaiheessa. Aumakaton muutoksessa harjakatoksi 1920-luvun lopulla kadotettiin viitteet rakennuksen alkuperäisestä ulkohahmosta lopullisesti kaupunkikuvassa. Alkuperäisestä rakennuksesta on jäljellä kaupunkikuvassa enää mittakaava. Rakennuksen kokema jatkuva paloittaisten muutosten sarja on kalunnut alkuperäisen hirsirakennuksen rakennejärjestelmään perustuvan luonteen. Siitä on vaikea tunnistaa yhtäkään yksittäistä muutosvaihetta saati alkuperäistä empireasuinrakennusta. Kantavia rakenteita on muutettu paljon. Alkuperäisestä kantavasta rungosta on jäljellä vain rakennuksen päädyt, muutama poikittainen väliseinä ja välipohjapalkisto. On mahdollista, joskaan ei varmaa, että länsipäädyn ulkovuoraus olisi vanhimmasta rakennusvaiheesta. Rakennuksen on toiminut liikehuoneistona pian sadan vuoden ajan. Porttikäytävän päädyn kivijalkaa ja ulkovuorausta lukuun ottamatta alkuperäisiä pintamateriaaleja tai rakennusosia ei ole juuri säilynyt. Rakennuksen ensimmäinen tärkeä muutosvaihe oli katujulkisivun lyhentäminen ja muodistus uusrenessanssiasuun. Tämä muutos käsitteli rakennusta kokonaisuutena, ja voimakkaasti arkkitehtuuri- ilmaisua muuttaneesta vaikutuksestaan huolimatta rakennus oli muutoksen jälkeen edelleen ehjä kokonaisuus. Myöhemmissä muutoksissa rakennusta ei ole käsitelty kokonaisuutena. Näiden muutosten lähtökohtana ei ole ollut rakennuksen ominaisluonne, ja ne on tehty ilman rakennustaiteellista tai visuaalista johtoajatusta. Muutokset ovat palvelleet vain käyttötarkoitusta ja sen alati muuttuvia tarpeita. Rakennuksesta ei enää pysty loogisella tavalla päättelemään sen rakennejärjestelmää. Vain pienikokoinen rakennusmassa keskeisellä paikalla kaupunkikuvassa suurten rakennusmassojen ympäröimänä antaa viitteitä rakennuksen iästä.

Kauppiaskadun puurakennus
Kauppiaskadun puurakennuksen ulkoarkkitehtuuri on kokenut oikeastaan vain yhden tärkeän muutosvaiheen. Vuonna 1909 vanha hirsirakenteinen leivintuparakennus muutettiin liikekäyttöön. Kadulle sulkeutuneen talousrakennuksen sisäinen logistiikka muutettiin.
Aiemmin rakennuksen ainoa käynti oli pihalta, nyt kadulle avattiin liikehuoneistojen käyntiovet ja suuret näyteikkunat. Pihasisäänkäynnit muuttuivat liikehuoneistojen takaoviksi. Katujulkisivut muodistettiin ajan hengen mukaan jugendtyylisiksi. Massa säilyi muutoksessa ennallaan. Vaikka rakennuksen käyttötarkoitusta muutettiin ja katujulkisivut ajanmukaistettiin, säilyi pikkurakennus kokonaisuutena. Kantavat rakenteet ja tilajärjestys säilyivät tunnistettavina. Jugendaiheiden käyttö puujulkisivussa oli hienostunutta, joskaan ei erityisen ainutkertaista.
Viimeinen rakennukseen haettu rakennuslupa on vuodelta 1927, jolloin pihanpuolelle lisättiin kuistin viereen pieni kivirakenteinen laajennus.
Rakennuksessa on tehty muutoksia senkin jälkeen, esimerkiksi tulisijoista on luovuttu ja liikehuoneistojen katuovet ja -ikkunat muutettu metallirakenteisiksi, mutta rakennuslupapiirustuksia näistä muutoksia ei ole säilynyt. Sisätiloissa on tehty liikkeiden tarpeisiin sisäkorjauksia. Oviaukkoja on suurennettu ja väliseiniä purettu, ja tämä on muuttanut hirsirunkoon perustuvan rakennuksen sisätilojen luonnetta. Nämä muutokset on toteutettu ilman visuaalisia tai historiallisia tavoitteita valitsemalla pintamateriaalit rautakaupasta kustannusorientoituneesti. Tulevaisuuden ratkaisuja odottaneen rakennuksen perusteellista kunnossapitokorjausta on siirretty.
Rakennuksen kaupunkikuvallisessa ulkohahmossa alkuperäistä empireä määrittelevät asiat, kuten vesikaton muoto ja ulkoseinälinjat, ovat tunnistettavissa, ja siten se on edelleen liitettävissä empiren kaupunkikuvaan ja mittakaavaan. Katujulkisivu edustaa kuitenkin satavuotiasta puujugendia, jota on höystetty 1900-luvun loppupuolen teknisillä uudistuksilla. Rakennuksen kerroksisuus on ilmeinen, ja Bassin näkyvät jäljet väistyneet liiketila-arkkitehtuurin alta. Pihajulkisivu on kooste eriaikaisista vaiheista. On mahdollista, että alkuperäistä ulkovuorausta on säilynyt päädyissä ja pihasivulla. Rakennuksen rakennejärjestelmästä lähtevä yksinkertainen anatomia on pääteltävissä. Rakennuksessa on tunnistettavaa ajallista kerroksisuutta, ja päämuutosvaiheessa ollut rakennustaiteellisia tavoitteita, mutta rakennushistoriallista arvoa luova ajallinen kerroksisuus on laadullisesti epätasaista.

Eerikinkadun kivirakennus
Kajanuksen kivitalon toisen ja kolmannen kerroksen katujulkisivu on säilynyt lähes alkuperäisessä 1889 asussaan. Nykyistä rakennusta edeltäneen paikalla olleen kivimakasiinin rakenteita ei voida silmämääräisesti erottaa. Katutason liiketilojen julkisivu on 1960-luvulta, jolloin kaariaukkoikkunat korvattiin moderneilla näyteikkunoilla. Pääsisäänkäyntiä korostanut parveke katujulkisivun toisessa kerroksessa on jossain vaiheessa poistettu. Sisätilojen tilajärjestys on 2. ja 3. kerroksessa hyvin säilynyt. Rakennusosat, kuten ikkunat ja väliovet, ovat pääosin säilyneet. Rapatut sisäkatot ja -seinät rapattuine listoituksineen ovat todennäköisesti alkuperäisestä rakennusvaiheesta. Sisäkattojen rapatut listoitukset ovat säilyneet tiettävästi myös alaslaskettujen kattojen takana. Pääporrashuone on säilynyt pääosin uusrenessanssiasussaan. Sen katon koristemaalaus, runsas uusrenessanssikattolista kipsikonsoleineen ja lattian alkuperäiset luonnonkivi- ja mosaiikkibetonipinnat ovat täysin säilyneet. Sisätiloissa nykyiset värit ja pintakäsittelyt ajoittuvat porrashuoneiden kattopintoja lukuun ottamatta pääosin 2000-luvulle. Rakennusosat ja pinnat vaikuttavat silmämääräisesti tarkastellen teknisesti kunnostuskelpoisilta. Nopeassa katselmuksessa ei pystytty arvioimaan rakennuksen runkorakenteiden ja perustusten kuntoa eikä rakentamisen vaiheittaisuuden vaikutusta perustuksissa.
Talon arkkitehtuuri edustaa rakennusajalleen tyypillistä ja tavanomaista kertaustyylistä kaupunkirakentamista. Talo on kokonaisuutena
hyvin säilynyt ja sillä on säilyneisyysarvoa, ikäarvoa ja paikallista historiallista arvoa. Tilajärjestys on säilynyt tai on kolmikerroksisen
rakennusmassan osalta helposti palautettavissa.
Rakennus koostuu tiloista, joita seinät rajaavat. Erityisesti historiallisissa rakennuksissa ulkoseinät julkisivupintoineen ovat erottamaton
osa rakenne- ja tilajärjestelmän muodostamaa rakennuksen kokonaisuutta. Rakennus on tilojen ja rakenteiden ykseys. Mikäli Kajanuksen talo nähdään kaupunkikuvassa merkittävänä ja säilytettävänä, tulisi se säilyttää loogisesti ymmärrettävänä ulkohahmon ja rakennejärjestelmän kokonaisuutena. Rakennuksen arvo on tasapainoisen säilyneessä kokonaisuudessa ja paikallisessa historiallisessa merkittävyydessä, eikä rakennuksen julkisivuilla tai porrashuoneella ole yksittäisinä kulisseina rakennustaiteellista merkitystä. Uusrenessanssikivitalo on ainoa ydinkeskustassa säilynyt Arthur Kajanuksen suunnittelema rakennus. Kajanus oli Turun kaupunginarkkitehti, ja hän loi uransa pääasiassa Turussa, joten hänen paikallishistoriallinenmerkityksensä Turussa on erityinen.

4.3 Lopuksi
Tontin asemakaavoituksen ja rakennussuunnittelun ajankohtaiset suunnittelukysymykset koskevat nykyisten rakennusten tulevaisuutta ja tontin täydennysrakentamista. Seuraavissa esitetään rakennushistoriaselvityksen pohjalta näkemyksiä sekä rakennussuojelun että täydennysrakennussuunnittelun evästykseksi. Tontin nykyisen rakennuskannan arkkitehtoninen merkittävyys on melko vaatimaton verrattuna tontin kulttuurihistorialliseen arvoon empirekaupungin säilyneenä muistomerkkinä. Bassin rakennusten rakennustaiteellinen merkittävyys ei ole valtakunnallisesti erityinen, ja puutalojen alkuperäisyys on säilynyt lähinnä kaupunkikuvan mittakaavassa. Puurakennuksia ei voida yksiselitteisesti kutsua Bassin töiksi niiden monivaiheisen muutoshistoriansa vuoksi. Näiden merkittävin arvo kaupunkikuvassa onkin kertoa historiasta, joka on säilynyt tilassa, ei niinkään materiaalissa. Kauppiaskadun pienessä puutalossa empire näkyy ulkohahmossa ja jugend nykypäivän rinnalla julkisivuissa. Molempien ajallisten kerrosten painoarvo on näkyvä. Eerikinkadun puutalon 1800-luvun rakennusvaiheiden merkit ovat kadonneet, ja katusivut kuvaavat lähinnä 1900-luvun loppupuolen muutoksia. Bassin kulmatalon julkisivuissa näkyvät muutokset
ovat varsin huomaamattomia. Muutoksissa on säilytetty massoittelu, julkisivujen suhteet ja aukotuksen periaatteet, ja kokonaisuus on
säilyttänyt klassistisen luonteensa. Kajanuksen talon kerroksisuus on suhteellisen vähäistä. Katutason liiketilojen 1960-luvun modernisoinnit
ovat heikentäneet rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa, mutta ovat kuitenkin alisteisia uusrenessanssin rinnalla. Loppujen
lopuksi ajallinen kerroksisuus tontilla on vähäistä. Selvitystontin täydennysrakentamista suunniteltaessa kysymys kaupunkirakenteen mittakaavasta kauppatorin kulmalla on varsin haastava. Kaupunkikuvaa kohottava täydennysrakentaminen perustuu yleensä rakennetussa ympäristössä hallitsevien asemakaavallisten periaatteiden noudattamiseen korkeatasoisen arkkitehtuurin keinoin. Ajallisesta ja mittakaavallisesta rikkonaisuudesta johtuen torin kulman ympäristössä noudatettavat asemakaavalliset periaatteet eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Pienentämällä rakennusten välisiä mittakaavaeroja alueella olisi parhaassa tapauksessa mahdollisuus eheyttää kaupunkikuvaa. Uudisrakentamista tuskin kuitenkaan voidaan toteuttaa säilyvien rakennusten kannalta tyydyttävällä tavalla noudattamalla ympäröivän kaupunkirakenteen mittakaavaa, vaan uudisrakentaminen tulisi jollain tasolla sopeuttaa empiretontin säilytettävien rakennusten ja Turun Sanomien lehtitalon mittakaavaan. Sata vuotta sitten ja vielä Turun Sanomien talon valmistumisen jälkeenkin kaupunkikuvallinen ongelma olisi ratkaistu kaupunkirakentamisen keinoin: tontin kadun varren rakennukset olisi todennäköisesti korotettu tai uudistettu eheyttävän kaupunkirakenteen mittakaavaan 3-5 kerroksisilla taloilla ja umpinainen korttelirakenne olisi säilytetty. Nyt tehtävä on moniarvoisempi. Viimeisten vuosikymmenien aikana, nopean kaupunkirakenteen uudistumisen jälkeen, paikkaan ja rakennuksiin sitoutuvat symboliset ja historialliset merkitykset ovat nousseet myös kaupunkisuunnittelussa tärkeään asemaan. Turun palon jälkeistä empireä ja Aallon kansainvälistä
merkkiteosta ei voida enää sivuuttaa kulmatonttia rakennettaessa. Eikä täydennysrakentamisen ratkaisuja voida siten arvioida vain
kaupunkikuvan eheyttämisen ja kaupunkirakennustaiteen näkökulmasta.
Kulmatontin rooli on rajata, ja nykyiset matalat rakennukset avaavat pikemmin kuin rajaavat kaupunkitilaa. Sekä Bassin kulmatalo että Turun Sanomien toimitalo naapuritontilla ovat molemmat alun perin perustuneet suljettuun katutilaan. Tontin katulinjan tulisi jatkossakin tukea rakennusten liittymistä kaupunkirakenteeseen.
Tällä tontilla täydennysrakentaminen kaupunkirakennustaidetta synnyttäen ja samalla olevan rakennuskannan kulttuurihistoriallinen arvo säilyttäen saattaa osoittautua lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Jos tyydyttävää kompromissia ei löydetä, täydennysrakentamisessa
onkin valittava painotus korkeatasoisen kaupunkiarkkitehtuurin ja aidon rakennussuojelun välillä. Kulttuuristen ja historiallisten merkitysten ja keskustan liikerakentamisen tehokkuusvaatimusten arvottaminen suhteessa toisiinsa objektiivisesti ei ole mahdollista.
Talouden ja kulttuurin merkitykset eivät ole yhteismitallisia. Lisäksi tulee määritellä, mikä on Aallon Turun Sanomien talon arkkitehtuurissa
olennaisinta ja säilytettävää. Säilyttääkö monumentti asemansa vain katujulkisivun ja toripäädyn avulla, vai tuleeko kokonaisuus
pihasiipineen olla hahmotettavissa edes jostain suunnasta?"
http://www.turku.fi/Public/download.asp ... A180571%7D

Pari esimerkkiä kiinnostavista ilmavista kerroksellisista katunäkymistä Turussa.



Vailla hoitoa ja kunnossapitoa rakennukset rappeutuvat ja menettävät kauneutensa. Kunnostettuina niistä tulee katukuvan timantteja.


Onneksi tämän rakennuksen säilymiseen löytyi riittävää painostusta! Tässä näkymässä on kiinnostavaa urbaaniutta jota ei olisi ilman vanhaa matalahkoa "Leninin taloa"

Kantti kirjoitti: Itselle on ollut pettymys ettei Kauppiaskadun - Bassin alunperin suunnittelema - puutalo saanut jäädä olemaan, omaleimaisen kaupunkikuvan kannalta se on selkeä menetys.

Omaleimaisuutta se ehkä tuo mutta ei se kovin kaunis ole. Melkoinen sekasikiö.
http://goo.gl/maps/KOHHM

Tuosta on varmaan myös tarkoitus tehdä läpikulku sisäpihalle ja Eerikinkadulle? Voisi kuvitella että joku kauppakäytävä on suunnitelmissa. Sellainen elävöittäisi noita nurkkia ihan toisella tavalla kuin tuollainen suljettu liiketila.

Åbobo kirjoitti: Omaleimaisuutta se ehkä tuo mutta ei se kovin kaunis ole. Melkoinen sekasikiö.
http://goo.gl/maps/KOHHM

No, jos se olisi kunnostettu samalla pieteetillä kuin Humalistonkadun vanhat talot ja valolaatikkojen tilalla olisi perinteiset maalatut kyltit ja niille valaisu, niin ei tuo nyt paha olisi. (Olen muutenkin vakaasti sitä mieltä, että valolaatikot pitäisi kieltää lailla, mutta se lienee juttu erikseen.)

Jos nyt olisin diktaattori, niin tekisin tuohon Bassin talon korkuisen harjakattoisen talon ja Cafe Noirin viereen sen korkuisen harjakattoisen talon. Näihin molempiin tulisi moderni, mutta suurella huolella suunniteltu ja pienipiirteinen julkisivu. Diktaattori määräisi arkkitehdiksi Benito Casagranden. Jos ja kun kerrosneliöitä pitää saada, niin niitä voi sovittaa korttelin sisään ja vaikka tehdä sitten jonkun tornin Tapiolan talon seinää vasten jos on pakko, mutta se näyttäisi sitten pieneltä tornilta eikä kuvissa olevalta möhkäleeltä. Ts. pari kerrosta Tapiolan taloa korkeampi ja hoikkaa mallia.

Kantti kirjoitti:Itselle on ollut pettymys ettei Kauppiaskadun - Bassin alunperin suunnittelema - puutalo saanut jäädä olemaan, omaleimaisen kaupunkikuvan kannalta se on selkeä menetys. Kauppiaskatu tällaisena kuin se nyt on, on eräs mielenkiintoisimmista ja kerroksellisimmista kadunpätkistä mitä Turusta löytyy! Tarkoitan osuutta Eerikinkadun kulmasta Aurajokirantaan.

Alan tässä asiassa kallistua Kantin mielipiteen suuntaan. Rakennus muodostaa hyvän kokonaisuuden Ålandsbankenin kanssa ja kunnostamalla siitä olisi saanut aikaiseksi oikean helmen. Olen lisäksi varma, että alkuperäiset suunnitelmatkn ovat vielä tallella, jos halutaan hakea peräti alkuperäistä muotoa. Olen myös samaa mieltä Lyytisen raportin kanssa, että nykyisellään ko. talo ei ole onnistunut ja eri aikoina tehdyt muutokset ovat osittain epäonnistuneita (rakennushistoriallista arvoa luova ajallinen kerroksisuus on laadullisesti epätasaista).

Ja mitä tuohon Lindblomin taloon tulee, niin toistan jälleen itseäni ja totean sen purkamisen olleen suuri katastrofi ja täydellinen aivopieru aikalaisilta päättäjiltä.

Lisäksi on hermostuttavaa seurata, mitä tapahtuu Eerikinkadun ja Kauppiaskadun kulmatalolle. Sen purkaminen olisi jälleen yksi musta hetki kaupunkikuvalle. Lisäksi olisi sääli ajaa talon toimivaa ja omaperäistä pienkauppaa pois keskustasta.

http://koti.kapsi.fi/timomeriluoto/KART ... 201958.jpg

Turun kuvakartta vuodelta 1958. Siitä pystyy hyvin näkemään, miten suuri muutos keskustan kaupunkikuvassa on tapahtunut muutaman vuosikymmenen aikana. Vertailla voi esimerkiksi Fonectan ilmakuviin. Joitakin tunnettuja rakennuksia, kuten Lindblomin ja Bassin talot, oli ehditty jo tuolloin purkaa.

Kyseiseltä sivustolta löytyy paljon muitakin mielenkiintoisia vanhoja karttoja.

http://koti.kapsi.fi/timomeriluoto/index.html

Åbobo kirjoitti:

Kantti kirjoitti: Itselle on ollut pettymys ettei Kauppiaskadun - Bassin alunperin suunnittelema - puutalo saanut jäädä olemaan, omaleimaisen kaupunkikuvan kannalta se on selkeä menetys.

Omaleimaisuutta se ehkä tuo mutta ei se kovin kaunis ole. Melkoinen sekasikiö.
http://goo.gl/maps/KOHHM

Talo on sellainen kuin 20 vuotta lähes hoidotta oleva rakennus voi olla. Muuta tuohon ei ole tehty noin sataan vuoteen kuin uusittu ikkunat suuriksi näyteikkunoiksi ja samaan syssyyn vaihdettu ovet. Lähtökohtana tontin omistajalla, konsuli Wihannolla, on ollut antaa rakennuksen mennä niin surkeaan kuntoon kuin voi, kuitenkin niin että nippa nappa säilyy liikekelpoisena ja siitä voi pyytää rapsakkaa vuokraa, koska sijainti on erinomainen ja ihmisiä liikkuu tuossa vuorokauden ajasta riippumatta. Julkisivun ikkuna- ja ovirempastakaan ei tiedä onko sen maksanut rakennuksen omistaja vai onko vuokralainen joutunut panostamaan tässä oman liiketoimintansa hyväksi, vai onko laitettu puoliksi?

Rakennus olisi tietenkin saatavissa hienon näköiseksi helmeksi jos olisi halua! Itselleni olisi riittänyt sen jääminen kulissiksikin kuten Antintalo Eerikinkadulla, joka katukuvan kannalta kaikissa tapauksissa on jotakin aivan toista kuin mihin uudisrakennuksella olisi koskaan ylletty.




Vedän tässä taas Antintalokortin. Antintalo on tietenkin poikkeuksellisen herkullinen yksityiskohtineen eikä ole suoraan verrattavissa...


.. mutta Paperi Lehdon talo Humalistonkadulla kyllä on! Tässä käytin jälleen Paperi Lehto -korttia, nää on hyviä valaisevia kortteja!


Kauppiaskadun ilmeestä on syytä olla vähintäänkin huolissaan jatkossa, kunhan Turun Sanomat päättää ryhtyä toimenpiteisiin Österbladin tontin kanssa, johon kuuluu oleellisena osana noin sata vuotta katukuvassa ollut puinen liikerakennus. Tyypilliseen turkulaiseen tapaan talo on ollut hoidotta noin 10 vuotta jolloin siihen tehtiin peltikatto. Voidaan esittää valistuneita arvauksia moni-ilmeisen kadunpätkän tulevasta olomuodosta tässä kohdassa. Tämä rakennushan ei ole millään tavalla alkuperäinen aito oman aikansa edustaja vaan rakennusta on muokattu monia kertoja. Alkujaan se on yksikerroksinen rakennus samoilta vuosiluvuilta kuin Wihannon tontin vanhat rakennukset. Julkisivun täydellisellä kunnostamisella rakennuksesta saa Paperi Lehtoa vastaavan ihanuuden!
Alla muutama muutospiirustus aikaisemmilta vuosilta.


Vuodelta 1837. Tämäkään ei ilmeisesti ole alkuperäinen, rakennuksesta on olemassa piirustus joka näyttää tätä varhaisemmalta.


Muutospiirustus vuodelta 1911. Alkujaan asuinrakennukseksi tehty talo on tässä jo selkeästi julkisivultaan liikerakennus.


Yhdeksän vuotta edellisestä muutoksesta. 1920 talo on saanut päälleen toisen kerroksen, taitekaton ja taitepinnasta ulkonevat ikkunat.

Tämän talon kohdalla - tai koko Österbladin tontin osalta - ei voida vedota alkuperäisyyteen tai jonkin arkkitehdin kädenjälkeen vaikka rakennusten muutospiirustuksissa onkin sellaisia turkulaisia piirtäjiä kuin Aug. Helenius ja Alex Nyström, jotka ovat suunnitelleet paljon nyt arvorakennuksiin kuluvia taloja Turussa. Katukuva on talon osalta kuitenkin stabiloitunut vajaan sadan vuoden aikana ja mielelläni pitäisin tämä olemassa olevan kerrostuman edelleen mukana Kauppiaskadun ilmeessä. Turun Sanomien hallituksen puheenjohtaja Keijo Ketonen, ehdotteli noin vuosi sitten Wihannon tontista käytävän keskustelun lainehtiessa kuumimmillaan yhteistä arkkitehtikilpailua Wihannon ja Österbladin tontista. Voisi ajatella valistuneen suunnittelijan osaavan käyttää tontin ominaislaatua hyväksen suunnitellessaan tontin tulevaa rakennuskokonaisuutta. Jos Österbadin tontti tullaan arkkitehtikilpailuttamaan, ei se ainakaan huononna mahdollisuutta hyvään virikkeelliseen ratkaisuun jossa vanhat puurakennukset voisivat olla osana kadun uutta ilmettä?