Taloforum.fi

Kasarmitori on täysin ajastaan jäänyt ja sen kohdalle pitäisi rakentaa aivan tavallinen uusi umpikortteli.

arkkinikkari kirjoitti: ↑28.02.25 09:28 Tarkoitan todella, että kaupungissa olevat rakennukset olisivat kaupungissa olevien rakennusten kokoisia.

Kasarmitori on nykyisellään aivan liian suuri mihinkään järkevään käyttöön (keisarillinen armeija ei enää tarvitse sitä paraatikentäksi), ja matala "paviljonki" ei muuttaisi tilannetta. Tämän lisäksi kroonisesta tilapulasta kärsivässä kaupungissa enemmän on enemmän.

"Enemmän on enemmän" -argumentilla voisi vaatia vaikka uutta Manhattania vanhan keskustan tilalle. Miksi tyytyä ympäröivien rakennusten räystäskorkeuteen, kun yhtä hyvin voisi rakentaa torin laidalle tornin?

Sinänsä pidän pohdinnan arvoisena torin tiivistämistä, jotta oleskelukäyttö paranee ja ikävästä autorampista päästäisiin eroon. Valitettavasti samalla menettäisimme vaikuttavan jugend-julkisivujen kokoelman, mutta kaiketi uusi kaupunki vaatii uhrauksensa:

Signe edistyy...

Pyöröovi kirjoitti: ↑01.03.25 17:36 "Enemmän on enemmän" -argumentilla voisi vaatia vaikka uutta Manhattania vanhan keskustan tilalle. Miksi tyytyä ympäröivien rakennusten räystäskorkeuteen, kun yhtä hyvin voisi rakentaa torin laidalle tornin?

Miksei voisi? Ei Manhattan nyt mikään kirosana ole.

Helsingissä tiivistä kaupunkia ei saa rakentaa mihinkään, ei sen reunalle vanhan jatkoksi, ei nykyistä keskustaa tiivistäen. Mälsää ja näköalatonta.

HS: Nyt se varmistuu: Pikku-Finlandia halkaistaan kouluksi ja urheilijoiden pukuhuoneeksi

Koulu on Tapulikaupungin medialukio, ja pukuhuone tulee Talin liikuntapuistoon.

HS: Helsingin historialliseen pörssitaloon rakennetaan lisäkerroksia

Vuonna 1912 valmistuneen rakennuksen on suunnitellut Lars Sonck, ja se on sittemmin osin suojeltu. Lisärakentamisesta järjestettiin suunnittelukilpailu, jonka voitti K2S. Fabianinkatu talon edessä on sen verran kapea, että jalankulkija ei taida nähdä laajennusta lainkaan. Näkövinkkeli pitänee olla vastapäisen talon ylemmistä kerroksista, ikään kuin havainnekuvassa.

Jep, tuskinpa tuo ihan kauheasti haittaa. Ensireaktioni oli kuitenkin suhtautua suurella varauksella, sillä Sonckin suunnittelemaa saman tyylistä Eteläesplanadi 16:ta on korotettu aivan kamalalla tavalla. Toki ei ole keskustassa ainoa esimerkki.

^^En pidä tästä. Ollenkaan. Olisivat edes Pörssitalon voineet jättää rauhaan. Sonck taitaa olla Helsingin tarunhohteisista arkkitehdeistä suosikkini, ja Pörssitalo hänen upeimpia ja omaleimaisimpia töitään.

Pörssisäätiön julkaisema Pörssitalon historia tiivistää rakennuksen arkkitehtuurin kuvauksen näin: " Pörssitalo on yksi hienoimmista esimerkeistä Suomen vuosisadanvaihteen arkkitehtuurista. Siinä yhdistyvät ajan vaatimukset materiaalin aitoudesta pidättyväiseen monumentaalisuuteen. Pörssitalo ilmentää Sonckin ja laajemmin suomalaisen arkkitehtonisen ihanteen siirtymistä rönsyilevästä uuskeskiaikaisuudesta ja kansallisromanttisesta jugendista kohti ankaraa ja täsmällistä klassismia."

Kattokerrokset eivät näy kadulle talon edessä, mutta jo Espan puistoon ne näkyvät. Se ei kuitenkaan ole oleellista. Tässä tapauksessa riittävät pelkkä tietoisuus ja tunne siitä, että kattoon on kajottu. Missä menevät mahdollisimman täyden koskemattomuuden rajat, mitkä rakennukset halutaan aina remontoida entiselleen, Suurkirkon ja Eduskuntatalon lisäksi?

Pimeällä 60-luvulla tämäkin talo olisi voitu jyrätä nurin uudisrakennuksen tieltä, joten siihen verrattuna edistystä on tapahtunut. Nykyään nakerretaan sen verran kuin kehdataan ja Museovirasto sallii, mutta mitäs sitten kun taas 60 vuoden kuluttua pitäisi taas tehdä peruskorjaus ja saada lisää rakennusoikeutta jostain? Onko kahden lisäkerroksen hyöty niin suuri, ettei löydy tahtotilaa jättää edes Helsingin todellisia helmiä rauhaan jatkamaan elämäänsä alkuperäisen näköisinä?

Tunnustan, että omassa ajattelussani on mukana paljon tunnetta. Tapailin tulevaa vaimoani aikoinaan Faban Nissenillä Pörssitaloa vastapäätä, ja intin jälkeen Pörssitalon Adlonissa meille selvisi, että taidamme jatkaa matkaa yhdessä.

veka kirjoitti: ↑15.04.25 10:44 Missä menevät mahdollisimman täyden koskemattomuuden rajat

Tapaus Painotalo lienee yksi vastaus kysymykseen. Toisin sanoen, Helsingin ydinkeskustassa mikään ei ole koskematonta, paitsi mainitun kaltaiset kansalliset monumentit.

Mun mielestä toi Pörssitalon laajennus on tyylikäs ja kannatettava. Olen aina tykännyt vanhan ja uuden yhdistämisestä, jos se tehdään hyvällä maulla, ja tässä arkkitehtuuri mielestäni toimii. Itse asiassa tykkään sekoittavasta arkkitehtuurista enemmän kuin pelkästä vanhasta. Esim Berliinin parlamenttitalo on mielestäni fantastisen hieno, joskin ajuri/syy vanhan ja uuden yhdistämiselle on poikkkeava. Samoin Kansallismuseon uusi lisäosa toimii omaan makuuni erittäin hyvin. Samoin Kulttuurikasarmi jne. Mielestäni mikään näistä esimerkeistä (ml Pörssitalon lasjennus) ei näyt keskisormea vanhalle vaan pikemminnin päinvastoin kunnioittaa sitä.

Kaupunkikuva on muutenkin mielenkiintoisempi, jos siinä on kerrostumia ja uudistamalla saadaan paremmin käytännön tarpeita vastaavaa rakennuskantaa ja tilaa. Lisäksi tuollaiset laajennukset tuovat tilaa uusille työpaikoille, keskustaan lisää ihmisiä jne.

Tykkään siis tuosta suunnitelmasta, erittäin hyvä!

Kieltämättä ensireaktioni oli hämmästys: todellako jopa Sonckin rakennukseen ollaan koskemassa? Sonck on minunkin suosikkejani, jonka rakennukset olivat huomattavasti hallitumpia kuin monien muiden aikalaisten. Vaikea siis nähdä, että niissä olisi paljon kohentamisen varaa.

Toteutus on kuitenkin varsin varovainen, kuten voi odottaa Suomen oloissa. Hyvä niin. Vekan kuvailema "tietoisuus ja tunne" kattoon kajoamisesta on kovin heikko peruste estämään hanketta, joka tuo tärkeitä neliöitä hyvin keskeiselle sijainnille. Laadullisen kritiikin ymmärrän sen sijaan paremmin, sillä moni arkkitehtitoimisto olisi löytänyt paljon kiinnostavampia tapoja yhdistää Sonckin tyyli 2000-luvun lisäosaan. Tosin kaikki rohkeat vaihtoehdot olisi oikopäätä varmaankin hylätty.

Ihmettelen jatkuvasti, että tällaiset pienet kattoterassit ja sisäpihat saavat niin paljon arkkitehtejä liikkeelle, mutta samaan aikaan radikaalit muutokset kaupungin muuhun maisemaan eivät hetkauta juuri ketään. Esimerkiksi Kaivokatu on kokemassa täydellisen mullistuksen, joka vaikuttaa kiinnostavan vain siinä määrin kuin se vaikuttaa alueen liikkumiseen, vaikka kyseessä on kymmenientuhansien ihmisten arkipäivän ympäristö. Missä ovat protestit kansallisympäristön säilyttämiseksi ennallaan, missä adressit?

Miksi mitään pitäisi säilyttää ennallaan? Uusiksi vaan.

Pyöröovi kirjoitti: ↑16.04.25 11:52 Esimerkiksi Kaivokatu on kokemassa täydellisen mullistuksen, joka vaikuttaa kiinnostavan vain siinä määrin kuin se vaikuttaa alueen liikkumiseen, vaikka kyseessä on kymmenientuhansien ihmisten arkipäivän ympäristö. Missä ovat protestit kansallisympäristön säilyttämiseksi ennallaan, missä adressit?

Kaivokatu on alun perin ajalta ennen yksityisautoilua. Protesteja ei tainnut olla silloinkaan kun autot valtasivat sen. Nykytila ei ole millään lailla alkuperäinen. Toki suunnitelmissa oleva versio ei sekään ole paluuta vanhaan.

hmikko kirjoitti: ↑16.04.25 22:37 Kaivokatu on alun perin ajalta ennen yksityisautoilua. Protesteja ei tainnut olla silloinkaan kun autot valtasivat sen. Nykytila ei ole millään lailla alkuperäinen. Toki suunnitelmissa oleva versio ei sekään ole paluuta vanhaan.

Aivan! Samoin Pörssitalon nykytilaa on turha ajatella jotenkin sen pysyvänä olemuksena, vaan tarvittaessa tilaa on annettava muutokselle. Harva harmitteli, kun Pörssitaloa edeltänyt empiretyylinen biljardihalli joutui jyrätyksi, vaikka rakennuksessa oli asunut eräs tunnettu Elias Lönnrot. Kaikki ymmärsivät, että pieni kaupunki tarvitsee lisätiloja finanssitoiminnalle, eikä kenellekään tullut mieleenkään pysäyttää edistystä.

Signessä on ikkunat! Jee.