Taloforum.fi

Telttamainen City, Sky and Sea on vaihtanut julkisivumateriaalinsa 1. kierroksen jälkeen. Nyt seinissä on päällimmäisenä kuvioituja lasilevyjä, paksuudeltaan 60mm. Kuvioitu lasi on suomalaisille tuttu materiaali mm. Iittalan laseista ja vaaseista, mutta tämä lasi ei ole kirkasta, vaan kierrätyslasista valmistettuna hiukan harmaata tai kermanharmaata (taustankin värin takia). Kuvissa CS&S:n lasiseinä näyttää hieman ankealta, mutta livenä ulkovalossa se lienee elävämmän näköinen. Seinään tehtyjä ikkuna-aukkoja yms. on nyt enemmän kuin 1. kierroksella. Osaa niistä peittää tuo julkisivulasi.




Näyttelytiloja on kerroksen verran, mutta osa niistä on kahden kerroksen korkuisia. Ne kiertävät rakennuksen keskellä olevaa korkeaa aulatilaa, jonka laidoilla on kerroksissa erillisiä kulkuväyliä ja portaikkoja, väriltään mustia.

En oikein ole osannut ottaa CS&S:ää omakseni. Olen kai säikähtänyt Kiasman tapahtumista niin pahoin, että pelkään jo etukäteen monenlaisten kaarevien seinien ja kattojen sekä materiaalien yhteensovittamisessa ehkä odotettavissa olevia vaikeuksia. Lisäksi nuo näyttävät kulkuväylät ja portaikot eivät ole juttuni, varsinkaan mustina. Kuvien perusteella CS&S ei ole kovinkaan viihtyisän tuntuinen paikka.

Ylenpalttisen väljiksi suunnitellut sisätilat ovat tehneet CS&S:stä kookkaan rakennuksen. Se ei solahda paikalleen sujuvasti, vaan ottaa koko alueen hallintaansa ja pyrkii näyttäytymään rannan tärkeimpänä rakennuksena. Ansaitseeko se tuon aseman?

Koska kukaan ei sitä vielä maininnut, "Tau" on mielestäni kyllä selvästi halpa kopio New Yorkin Perelman Performing Arts Centeristä. (Oikea marmori vs kuvioitu lasi, sama jako jalustaan ja "kiviseen" yläosaan, josta valo paistaa pimeällä)

^Nykin Perelman Performing Arts Centerissä ja Taussa on yhteistä rakennuksen neliömäinen muoto ja valaistu seinä, kaikki muu on erilaista. PAC NYC on esittävän taiteen keskus, Helsinkiin tulee museo. PAC:n julkisivuseinässä on 5000 portugalilaisesta marmorista valmistettua laattaa. Seinä on läpikuultava ja valaistaan runsaan sentin paksuisten laattojen takaa. Taun seinä on lasia ja läpinäkyvä.

Uusi Perelman Center sijaitsee Manhattanin World Trade Centerin Memorial-alueella huippupaikalla rakastamani Calatravan Oculuksen vieressä. Oculus on se lentoon lähdössä olevan valkoisen linnun näköinen valtava taideteos maanalaisen aseman päällä. PAC on todella upea rakennus ja hyvin amerikkalainen, mutta ei vain positiivisessa mielessä. Olan takaa kuulin hienon adjektiivin kuvaamaan sitä: "ostentatious". Siihen kiteytyy suuri määrä merkityksiä. Kauniisti sanottuna se on amerikkalaisen yltäkylläinen, prameileva. Negatiivisten merkitysten lista on paljon pidempi.

Tau on oikeastaan antiteesi kaikelle sille pröystäilylle, joka leimaa Perelman Centeriä. Tau on hyvin minimalistinen ja palauttaa arkkitehtuurin juurilleen: vähemmän on enemmän, yksinkertainen on kaunista. Hyvälläkin arkkitehtuurilla on paikkansa. En voi edes kuvitella Tauta minnekään Manhattanilla. Mutta yhtä lailla Perelman Centerillä voisi olla vaikeuksia löytää paikkaa Helsingistä ja helsinkiläisten sydämistä.

https://www.archdaily.com/1018429/perel ... chitecture

Kumma on erittäin huoliteltu ja hiottu suunnitelma, joka on helppo hyväksyä - jos haluaa rantaan museon, joka näyttää taidemuseolta. Kummassa on veistoksellisuutta.

Kumma asettuu paikalleen Makasiinirannan talorivin jatkeeksi korkeutensa puolesta hyvin. Se on saatu aikaan ottamalla lisätilaa maan alta tasoon +1,20 saakka. Tällainen "kellarikerros" on myös Taussa, ja Mobyssakin on maan alla varastotiloja. Rakennuksen portaikkoaulan ja monenmoisten tilojen ja kulkuväylien takia Kumma on kuitenkin kasvanut leveäksi rakennukseksi joka suuntaan. Kumman ahtautuminen paikalleen ei näytä ihan kivalta. Selvimmin sen näkee kapealla kujalla lähimmän Saaret-rakennuksen vieressä. Ahtautta vielä korostaa Kumman seinän kallistuminen ulospäin.

Luulin ensin, että kuvissa pahvisen näköisen Kumman julkisivu on betonia, mutta se onkin muurattu kauniisti valkoisista tiilistä. Ulkoseinän terassit ovat kivoja, varsinkin kookkain terassi Kauppatorin suuntaan. Katolle ei ole onneksi päästetty porukkaa.

Voisin elää Kumman kanssa, mutta en ole siitä ihan innostunut. Se näyttää jotenkin insinöörien työltä: Jos annetaan tehtäväksi suunnitella moderni museo annettuun tilaan, tehtävä on suoritettu oikein ja hyvin, kun on syntynyt Kumma, das Museum. Siitä puuttuu kuitenkin luonnetta ja tunnetta. Suomalaisen arkkitehtuurin ja designin esittelyyn mieluummin siis: il museo.

Moby ei asettunut paikalleen kilpailun 1. vaiheessa kauniisti, vaan rymisteli maisemaan taiteellisen näköisenä mutta ikävän korkeana ja kolhona möhkäleenä. Se peitti taakseen Etelärannan talorivin, joka on jo ottanut paikkansa Helsingin kansallismaisemassa. Se ei myöskään oikein tullut toimeen Saaret-rakennusten kanssa niitä korkeampana.

Uusitussa Mobyssa ylimmän puolikaskerroksen kattolinja laskeutuu kauniisti kohti kapeaa eteläpäätyä ja liittyy nyt sujuvammin Saaret-talorivin jatkeeksi. Tämän fiksun parannuksen ansiosta meren puoleisen alakaton terassilta näkee paremmin myös puiston suuntaan.




Julkisivumateriaali on valkoinen tiili. 70% tiilistä on kierrätettyjä ja 30% voi olla uusia. Myös Kumman seinissä kerrotaan käytettävän kierrätystiiliä. Suoraan sanottuna ihmettelen tällaista viherpesua AD-museossa. Kannatan kierrätystoimia rakentamisessa, mutta kaikelle on paikkansa. Luulisi fiksuinta olevan käyttää tällaisessa premium-hankkeessa joka paikassa vain laadukkaimpia materiaaleja. Niitä voidaan sitten aikanaan kierrättää eteenpäin.

Moby ei ole innostanut kansalaisia Kerrokantasi-kyselyssä. Siitä on kertynyt mielipiteitä yli puolta vähemmän kuin muista. Mobyn tekijät eivät ole vaivautuneet laatimaan kovinkaan kauniita havainnekuvia museon sisätiloista myydäkseen suunnitelmaansa. Jopa Taussa, jonka aineisto on monin tavoin vajavainen, muutamat sisäkuvat ovat täynnä tyyliä ja tunnetta.

Menemättä pidemmälle yksi erikoinen yksityiskohta on kuitenkin mainittava. Rakennuksen kapeassa eteläpäädyssä on merkillinen peräkammari (”extra function space”), jonne yleisökin pääsee pitkällä sivulla olevan kapean käytävän kautta. Sille olisi ehkä kannattanut loihtia jokin taiteellinen tai muu kiva tarkoitus ja tarina, nyt se näyttäytyy vain hassuna ylijäämätilana.

Moby ei ole suosikkini. Se on edelleen liian korkea ja laajoine seinäpintoineen kolhon näköinen. Omissa tilikirjoissani Mobyssa tökkii myös innostuksen puute. Aivan kuin tekijät eivät itsekään ihan uskoisi luomukseensa.

Meinasin jo lopettaa jatkokertomukseni kesäretkestä museokilpailun ihmeelliseen maailmaan, mutta jatkan vielä hiukan, koska löysin mieluisan ehdokkaan. Retkelle lähtiessäni en ollut osannut vielä valita suosikkia.

Ryhdyin ensin tutkimaan Tauta, joka vähäpätöisen näköisenä oli kummallisin valinta finaaliin. Tekijöiden koukeroinen ja intohimoinen julistaminen konseptisuunnitelmassa välillä jopa nauratti, mutta ymmärsin idean. Vasta myöhemmin, paneuduttuani muihin ehdotuksiin, sisäistin Taun tekijöiden manifestin: Vähemmän on enemmän. Yksinkertainen on kaunista.

Pitkään olin ollut monien muiden tavoin jonkinlaisen Sydney- ja Bilbao-syndrooman vallassa: pitää tehdä rantaan niin ihmeellisen näköinen häkkyrä, että sitä tullaan ihmettelemään kaikkialta maailmasta. Otti aikansa ennen kuin oivalsin, että tälläkin kertaa teemme museota ensisijaisesti itsellemme.

Tau on romantikon museo: puhdaslinjainen, pelkistetty, askeettinen, tyylikäs, suomalainen. Muissa ehdotuksissa tulee sellainen tunne, että paikalle mennään suorittamaan museokäynti. Tau on ehdokkaista ainoa museo, jonne menee mielellään olemaan ja viihtymään. Tässä mielessä se asettuu jopa Oodin rinnalle.

Kun romantiikka pyyhitään silmälaseista, onko Tau toteutettavissa? Tulisiko siitä sellainen kaunis, puhdaslinjainen melko avoin tila, josta joutuu yhä haaveilemaan? Taun kilpailuaineisto on edelleen niin niukka ja jopa vajavainen, että paljon jää uskon, vision ja muutaman kuvan varaan. Itse olen valmis ottamaan tämän riskin. Mutta voiko raati valita Tau voittajaksi? Ehkäpä, onhan se päässyt jo näin pitkälle, mikä on oikeastaan ihme vaatimattoman olemuksen ja 1. kierroksen kehnon aineiston takia. Ainakin jotkut ovat siis jo huomanneet Taun omaleimaisuuden ja potentiaalin.

Uskoakseni raadilla on kuitenkin käytettävissä ehdotuksista julkaistua enemmän tietoja ja ihan varmasti paljon enemmän kaikenlaista asiantuntemusta. Lisäksi valintaan voivat vaikuttaa ulkoiset tekijät, joita ei ole haluttu korostaa: Ei voi esimerkiksi valita kovin isoa ja hankalasti toteutettavaa rakennusta, koska rakentamisen budjetin raamit ovat jo selvillä. Ehkä Kiasma-fiaskon jälkeen osataan myös varoa paremmin materiaaleja ja rakenneratkaisuja, joista ei ole tarpeeksi kokemusta Suomessa. Joten jännitettävää vielä riittää.

Muista ehdokkaista mielestäni paras on Kumma, joka asettuu paikalle paremmin kuin Moby. Tyrsky ja CS&S ovat omissa tilikirjoissani sopimattomia Etelärantaan.

Tau

Kiitos Vekalle tästä katsauksesta ad-museon ehdokkaisiin. Sen verran pettynyt olen koko alueen tulevaisuuteen, että ei oikein ole innostanut sen kummemmin perehtymään, joten nämä arviot tulivat tarpeeseen.

Saaret oli aikanaan surkeista ehdotuksista vähiten huono, mutta millään tavalla se ei huokunut fiilistä, että Eteläsatamaan saataisiin kiinnostava lisää kaupungille. Ja nämä museoehdotukset veivät kyllä viimeisenkin toivon. Mikään ehdotus ei ole edes ihan järkyttävä, mikä nyt edes jollain tavalla toisi tunnetta tähän kisaan.

Kuten niin monta kertaa eri tahoilta on todettu, tuo kohta olisi tarvinnut ihan normaalin kaupunkikorttelin, jossa olisi esitelty 2020-luvun parasta osaamista rakentaa kauniita ja alueen tyyliin sopivia tavallisia normaalin korkuisia taloja.

-

Jos kisa ei olekaan innostanut, niin ilahduttavaa on ollut sen seurata Vekan kasvavaa innostusta Tau-ehdotusta kohtaan. Ei silti nyt kyseistä ehdotusta kohtaan ole nostanut minun innostusta sen enempää. Hienoa kuitenkin, että tuosta joukosta joku löytää suosikkinsa.

Ad-museokilpailun voittaja julkistetaan infotilaisuudessa kaupungintalolla ensi torstaina alkaen klo 10.00. Tilaisuutta voi seurata helsinkikanavan linkistä. Esityskieli on englanti.

https://www.helsinkikanava.fi/fi/event/ ... /369822206

Samalla kerrotaan, että suunnittelukilpailun finalisteihin voi tutustua tarkemmin näyttelyssä, joka avautuu Ad-museon D-talossa 3.10. D-talo on siis Designmuseon uusi nimi ja vastaavasti Arkkitehtuurimuseo on nyt Ad-museon A-talo.

Museot ovat siis jo järjestäytyneet tulevaisuutta varten rakennusten nimiä myöten. Kun myös uuden museorakennuksen rahoitus on varmistunut, tätä junaa ei taida pysäyttää enää mikään. Museoiden uusitut verkkosivut löytyvät uuden museon osoitteesta:

https://admuseo.fi/

JKMM Arkkitehtien ehdotus "Kumma" on nyt julistettu arkkitehtuuri- ja designmuseon suunnittelukilpailun voittajaksi. Onnittelut voittajalle!

Kyllä siitä hieno talo saadaan. Vähän kyllä aiheutti hymyilyä julkistustilaisuuden puhe hiilijalanjäljestä. Voittajatyössä ilmeisesti on tarkoitus käyttää kierrätystiiltä. Kiinnostaisi tietää minkä talon suunnittelijat ovat valinneet purettavaksi että saadaan riittävä määrä käyttökelpoista valkoista julkisivutiiltä tähän uuteen museoon.

arkkinikkari kirjoitti: ↑11.09.25 11:08 Vähän kyllä aiheutti hymyilyä julkistustilaisuuden puhe hiilijalanjäljestä. Voittajatyössä ilmeisesti on tarkoitus käyttää kierrätystiiltä. Kiinnostaisi tietää minkä talon suunnittelijat ovat valinneet purettavaksi että saadaan riittävä määrä käyttökelpoista valkoista julkisivutiiltä tähän uuteen museoon.

Tilaisuuden epävarmoista vastauksista tuli kyllä hyvin esille, että kilpailutyön kovia tavoitteita saatetaan vielä karsia kunnolla. Toivottavasti jotain kuitenkin säilyy loppuun saakka, sillä 2030-luvulta sietää odottaa varsin ilmastoystävällisiä rakennuksia.

JKMM varmasti onnistuu työssään, sillä kokemusta on kertynyt kirjastojen, museoiden ja monien muiden kulttuurilaitosten myötä. Jäin vain miettimään, saavutettiinko avoimella kutsukilpailulla yhtään parempaa tulosta kuin suljetulla, jos tätä vertaa esimerkiksi Kansallismuseon laajennukseen (samoin JKMM:n suunnittelema). Itse pitäisin ihanteellisena, että näin monimutkaisen lopputuloksen päätteeksi saataisiin kovin poikkeuksellinen suunnitelma, joka inspiroisi tulevia arkkitehteja töissään. Nyt lopputulos on aika perusvarma suoritus vakiintuneelta arkkitehtifirmalta.

CalvinDeHaan kirjoitti: ↑11.09.25 11:02

Neljätoista vuotta sitten järjestettiin kansainvälisen ideakilpailu Eteläsataman alueen kehittämisestä. Kaksitoista vuotta sitten alueelle suunniteltiin kansainvälisessä arkkitehtuurikilpailussa Guggenheimia. Nelisen vuotta sitten alkoi kansainvälinen laatu- ja konseptikilpailu Makasiinirannasta. Ja nyt ratkesi kansainvälinen suunnittelukilpailu arkkitehtuuri- ja desingmuseosta. Kaiken tämän jälkeen on päädytty yllä olevaan suunnitelmaan. Neljä uutta matalaa, keskenään samannäköistä toimistorakennusta. Museon näköinen museo. Ei minnekään johtava rantabulevardi. Kivinen aukio. Alueen satamatoiminnot vähenee ratkaisevasti. Tähtitorninmäeltä näkee edelleen talojen yli vettä.

Tylsä betonimurikka ja sitten parkkipaikkojen päälle lähiötä. Arvosanaksi annan 1,5 /5.

luenmuttenkirjoita kirjoitti: ↑11.09.25 13:30

CalvinDeHaan kirjoitti: ↑11.09.25 11:02

Neljätoista vuotta sitten järjestettiin kansainvälisen ideakilpailu Eteläsataman alueen kehittämisestä. Kaksitoista vuotta sitten alueelle suunniteltiin kansainvälisessä arkkitehtuurikilpailussa Guggenheimia. Nelisen vuotta sitten alkoi kansainvälinen laatu- ja konseptikilpailu Makasiinirannasta. Ja nyt ratkesi kansainvälinen suunnittelukilpailu arkkitehtuuri- ja desingmuseosta. Kaiken tämän jälkeen on päädytty yllä olevaan suunnitelmaan. Neljä uutta matalaa, keskenään samannäköistä toimistorakennusta. Museon näköinen museo. Ei minnekään johtava rantabulevardi. Kivinen aukio. Alueen satamatoiminnot vähenee ratkaisevasti. Tähtitorninmäeltä näkee edelleen talojen yli vettä.

Tähän sopisi loppukaneetiksi että viimeinen sammuttaa valot.

luenmuttenkirjoita kirjoitti: ↑11.09.25 13:30 Kaiken tämän jälkeen on päädytty yllä olevaan suunnitelmaan. Neljä uutta matalaa, keskenään samannäköistä toimistorakennusta. Museon näköinen museo. Ei minnekään johtava rantabulevardi. Kivinen aukio. Alueen satamatoiminnot vähenee ratkaisevasti. Tähtitorninmäeltä näkee edelleen talojen yli vettä.

Onpa hienosti tiivistetty. Ymmärrän kuvauksestasi huokuvan pettymyksen. Tässäkö se nyt sitten oli, kaiken ajoittain valtavankin innostuksen jälkeen, jota Makasiinirannan suunnittelun ja kilpailujen eri käänteissä on nähty ja koettu? Mutta oikeastaan samoin sanoin voi tapahtunutta ajatella myös positiivisesti. Helsinki saa itselleen uuden ja aika hyvän Makasiinirannan, vihdoinkin. Saagaa voisi vielä jatkaa lauseella: Ja elämä jatkuu Helsingissä.

Voittaja ei ollut ihan suosikkini, mutta pystyn mainiosti elämään sen kanssa. Aikoinaan luvattiin, että kaikki 624 kilpailutyötä (1. kierroksen julkaistut versiot) palautetaan vielä nähtäväksi. Ne löytyvät nyt osoitteesta:

https://competitiongallery.admuseo.fi/

Kaikkein kiinnostavinta asiakirjaa eli arvostelupöytäkirjaa (168 sivua) voi olla hankala löytää museon hieman sekavasta tiedotusmateriaalista. Lisäksi se on julkaistu vain englanniksi. Tässä linkki:

https://2030.admuseo.fi/competition#results