Re: Suomen Turku
Lähetetty: 07.05.08 20:19
Harkitsin hetken laitanko tämän jutun Rappioromantiikkaa osioon, mutta koska alue on keskeisesti osa Turun kehitysvaiheessa olevaa aluetta, sen paikka on täällä.
Siis Aurajoen suulle
Laivateollisuus, joka Aurajokisuussa kukoisti yli 200 vuotta, on jättänyt jälkeensä laivojen tekemiseen liittyviä rakenteita ja rakennuksia. Viimeisenä Turun Korjaustelakka jätti Aurajoen 2004 siirtäen toimintansa Naantalin Luonnonmaalle, jonne Kansiluukkujen tekoon erikoistunut Navire louhi suuren altaan – ehkä laivojen tekemistä silmällä pitäen – mutta ajautuen konkurssiin sittemmin. Telakka-alue on ollut suljettua aluetta koko toimintansa ajan muulta, paitsi tietysti työntekijöidensä osalta sekä muuten laivanrakennukseen liittyvältä toimilta. Tällä hetkellä Aurajokisuussa on tyhjät hallit ja toimistot verkkoaidan takana. Verkkoaita ei ole estänyt uteliaita tekemästä tutustumiskäyntejä entisissä telakan tiloissa, ja tämä näkyy rikkinäisinä ikkunoina ja seinämaalauksina kaikissa mahdollisissa pinnoissa. Itse olen aikanaan ollut myös työn merkeissä telakalla ja minuun on tehnyt suuren vaikutuksen kallionrinteeseen rakennettu asetyleenitehdas, sekä korkealle kallionreunaan rakennettu laaja ja pitkä parvi, joka alkaa asetyleenikehittämöstä jatkuen entisen Wärtsilän laivanmoottoritehtaan päätyyn asti.
Löydettyäni netistä urbaanien exploraattoreiden tekemiä kuvausretkiä erilaisiin paikkoihin – muun muassa Turun telakan tyhjentyneisiin tiloihin – päätin toteuttaa itsekin pitkään mielessäni hautoman ajatuksen, tehdä kuvausretki ihannoimaani asettitehtaaseen. Jos jostakin saisi originellin ja suurenmoisen loft-asunnon, niin juuri asetyleenitehtaasta!
Otin kamerani ja suuntasin Korppolaismäkeen. Ajattelin helpoimmin pääseväni asettitehtaalle jostakin kuivatelakan kuopan kohdilta, jossa arvelin olevan sopiva reikä verkkoaidassa. Aika nopeasti reikä löytyi ja astuin koivuja kasvavalle telakka alueelle.

Ensimmäiseksi osuin hiljakkoin palaneen toimistorakennuksen raunioille, eli paikalle jossa ei ollut jälellä muuta kuin läjä kattopeltiä maassa. Sen edessä alapuolella oleva rakennus ei ole näyttänyt kärsineen näkyvää vahinkoa.

Vanhan kraanan profiili näyttäytyi heti alkuun maalia hilseilevine kylkineen. Kraanan kylki oli lähes säilynyt tuhrimiselta mutta ei aivan, joku oli sinnekin käynyt sumuttamassa kirkkoveneen.

Portaan alas tuosta, telakka-altaan kärki näkyi edessä.

Vilkaisu järkälemäisen palkin alta satamaan päin, jossa näkyi Viking Amorella (tai Isabella) ja Silja Europa odottamassa lähtöä kauempana. Turun linna esiintyi tavanomaista huomattavasti harvinaisemmasta näkökulmasta.

Hinaaja Ajax, takana laivapikajuna saapumassa satamaan.

Rakennus jonka takana ylhäällä palanut toimisto oli.


Paksu palkki. Tuossa putkessa kuopan reunalla on joskus mennyt merivettä.. näemmä…

Korppolaismäen punaiseen kallioon louhittu alue ja kuopan kärki.

Vanha kuoppa.

Entisen hallin päädyssä ollut ovi oli avoinna joten siitä sisään. Verkkoaitaus. Portaan ylös.

Pomojen hylly? Kaikki ikkunat isketty kentälle.

Putkia, venttiileitä, sähkökaappeja, pientä sälää.

Keskellä hallia olleesta ovesta otettu kuva kraanasta.


Toisesta päästä hallia.

Ulos hallista. Forum Marinumin alue joen toisella puolella.

Näkymä sataman suuntaan. Vieressä rakennus jossa on työntekijöiden pukuhuone ja peseytymistiloja yläkerrassa.

Pukukaappien ovia yläkerrassa.

Kaikki paikat sekaisin. Seinämaalausta katsoessa voi todeta vakavasti otettavissa taidenäyttelyissä nähneensä pöhkömpiäkin teoksia, kyky piirtää on olemassa.

Kas siinä, asetyleenitehdas! Mutta, mutta, aidan toisella puolen. Olen väärällä puolella aitaa!!

Ei muuta kuin hakemaan toinen reitti ylhäältä uudelleen. Tuosta rakennuksen takaa kujalta ylös.

Retkeilyä pusikossa.

No nih, nyt näyttää paremmalta, oikea paikka!

Erinomaiset näkymät satamaan. Silja Europa on jo irroittanut köytensä ja puksuttaa Ruissalon ja Hirvensalon välisessä salmessa kohden Airistoa.

Tuosta taas rappuset alas.

Kallionrinteeseen tehty laaja parvi, jonka vieressä vasemmalla alhaalla vanha nelos-slipi, eli rakennusalusta jossa laivat tehtiin valmiiksi vesillelaskua varten.

Päässä asettitehdas.


Sisävalaistus tapahtui rakennuksen ulkopuolelta, mitään sellaista joka olisi saattanut aiheuttaa palo, ja räjähdysvaaraa, ei rakennuksen sisällä ollut. Rakennus on aika korkea.

Pariovista sisään. Räystäällä kenottava lamppu on kohdannut vahvempansa.

Ikkunat rikki ja seinillä vakiokuvioita.

Toinen seinä.

Kulmaikkunanäkymä.


Ovi joen puolelle. Välissä portaat alas.

Joen puoleinen huone.

Lattiassa luukku josta on laskettu tai nostettu jotakin. Ei kannata pudota tuosta.

Vinssi, olisikohan paineilmakäyttöinen?

Takaseinää ja ikkuna.

Vastakkainen nurkka. Yleisesti ottaen huoneessa runsaasti taidetta.

Ikkunan edessä pieni huoltoparveke.



Takaisin porraskäytävään.


Portaat alas. Toisen kerroksen pieni huone oikealla.

Alakerran huone. Kiskoilla kulkeva vaunu jolla on kuljetettu jotakin raskasta rakennuksen taakse ulkopuolelle. Sekalaista romua ja lasinsiruja kaikkialla, ikkunoita peitelty.


Tyhjä hyllykkö. Takaseinällä värikoodattuja putkia, erivärisissä putkissa menee eri aine. Olisiko keltainen asetyleeniä ja sininen vain vettä?


Vasemmalla olevista pariovista pääsi kapealle parvekkeelle. Auringon heijastuksia rikkinäisistä ikkunalaseista.

Ylätasanteen betonituentaa kalliossa.


Ylimmän kerroksen huoltoparveke. Kulman takaa avautuu reitti talon taakse.


Talon toisella reunalla parveke päättyy alas meneviin portaisiin.

Uudelleen sisälle ja käytävää pitkin talon taakse.


Takana. Katse vasemmalle... oikealle...

... ja keskelle parioviin.


Alas jälleen!

Ovi ulos.

Edessä hajotettu peltikaappi, jonka takana putkikaiteilla kehystetty "patio".


Rapput alas/ ylös.






Tässä voisi nauttia iltakahvit hiljaisessa alajuoksun auringonlaskussa.

Pationäkymä yläjuoksulle. Nelos-slipi esillä lähes kokonaisuudessaan.

Takaisin ylös...

Oliskohan G.W.B tuossa.

Takaisin ylätasanteelle.

Sadevesiviemäröinti on yksinkertainen, pudotus pitkä.

Tasanteen loppupäässä on avarampaa.

Parvelta alas johtavat portaat.

Ylätasanne.
Tämän Korppolaismäen rinteeseen rakennetun tasanteen ja täältä avautuvan kulttuurinäköalan, pitäisi olla kaupunkilaisten yhteistä omaisuutta. EHDOTTOMASTI




Jäähyväisiksi vielä pari kuvaa asettitehtaasta



Siis Aurajoen suulle
Laivateollisuus, joka Aurajokisuussa kukoisti yli 200 vuotta, on jättänyt jälkeensä laivojen tekemiseen liittyviä rakenteita ja rakennuksia. Viimeisenä Turun Korjaustelakka jätti Aurajoen 2004 siirtäen toimintansa Naantalin Luonnonmaalle, jonne Kansiluukkujen tekoon erikoistunut Navire louhi suuren altaan – ehkä laivojen tekemistä silmällä pitäen – mutta ajautuen konkurssiin sittemmin. Telakka-alue on ollut suljettua aluetta koko toimintansa ajan muulta, paitsi tietysti työntekijöidensä osalta sekä muuten laivanrakennukseen liittyvältä toimilta. Tällä hetkellä Aurajokisuussa on tyhjät hallit ja toimistot verkkoaidan takana. Verkkoaita ei ole estänyt uteliaita tekemästä tutustumiskäyntejä entisissä telakan tiloissa, ja tämä näkyy rikkinäisinä ikkunoina ja seinämaalauksina kaikissa mahdollisissa pinnoissa. Itse olen aikanaan ollut myös työn merkeissä telakalla ja minuun on tehnyt suuren vaikutuksen kallionrinteeseen rakennettu asetyleenitehdas, sekä korkealle kallionreunaan rakennettu laaja ja pitkä parvi, joka alkaa asetyleenikehittämöstä jatkuen entisen Wärtsilän laivanmoottoritehtaan päätyyn asti.
Löydettyäni netistä urbaanien exploraattoreiden tekemiä kuvausretkiä erilaisiin paikkoihin – muun muassa Turun telakan tyhjentyneisiin tiloihin – päätin toteuttaa itsekin pitkään mielessäni hautoman ajatuksen, tehdä kuvausretki ihannoimaani asettitehtaaseen. Jos jostakin saisi originellin ja suurenmoisen loft-asunnon, niin juuri asetyleenitehtaasta!
Otin kamerani ja suuntasin Korppolaismäkeen. Ajattelin helpoimmin pääseväni asettitehtaalle jostakin kuivatelakan kuopan kohdilta, jossa arvelin olevan sopiva reikä verkkoaidassa. Aika nopeasti reikä löytyi ja astuin koivuja kasvavalle telakka alueelle.

Ensimmäiseksi osuin hiljakkoin palaneen toimistorakennuksen raunioille, eli paikalle jossa ei ollut jälellä muuta kuin läjä kattopeltiä maassa. Sen edessä alapuolella oleva rakennus ei ole näyttänyt kärsineen näkyvää vahinkoa.

Vanhan kraanan profiili näyttäytyi heti alkuun maalia hilseilevine kylkineen. Kraanan kylki oli lähes säilynyt tuhrimiselta mutta ei aivan, joku oli sinnekin käynyt sumuttamassa kirkkoveneen.

Portaan alas tuosta, telakka-altaan kärki näkyi edessä.

Vilkaisu järkälemäisen palkin alta satamaan päin, jossa näkyi Viking Amorella (tai Isabella) ja Silja Europa odottamassa lähtöä kauempana. Turun linna esiintyi tavanomaista huomattavasti harvinaisemmasta näkökulmasta.

Hinaaja Ajax, takana laivapikajuna saapumassa satamaan.

Rakennus jonka takana ylhäällä palanut toimisto oli.


Paksu palkki. Tuossa putkessa kuopan reunalla on joskus mennyt merivettä.. näemmä…

Korppolaismäen punaiseen kallioon louhittu alue ja kuopan kärki.

Vanha kuoppa.

Entisen hallin päädyssä ollut ovi oli avoinna joten siitä sisään. Verkkoaitaus. Portaan ylös.

Pomojen hylly? Kaikki ikkunat isketty kentälle.

Putkia, venttiileitä, sähkökaappeja, pientä sälää.

Keskellä hallia olleesta ovesta otettu kuva kraanasta.


Toisesta päästä hallia.

Ulos hallista. Forum Marinumin alue joen toisella puolella.

Näkymä sataman suuntaan. Vieressä rakennus jossa on työntekijöiden pukuhuone ja peseytymistiloja yläkerrassa.

Pukukaappien ovia yläkerrassa.

Kaikki paikat sekaisin. Seinämaalausta katsoessa voi todeta vakavasti otettavissa taidenäyttelyissä nähneensä pöhkömpiäkin teoksia, kyky piirtää on olemassa.

Kas siinä, asetyleenitehdas! Mutta, mutta, aidan toisella puolen. Olen väärällä puolella aitaa!!

Ei muuta kuin hakemaan toinen reitti ylhäältä uudelleen. Tuosta rakennuksen takaa kujalta ylös.

Retkeilyä pusikossa.

No nih, nyt näyttää paremmalta, oikea paikka!

Erinomaiset näkymät satamaan. Silja Europa on jo irroittanut köytensä ja puksuttaa Ruissalon ja Hirvensalon välisessä salmessa kohden Airistoa.

Tuosta taas rappuset alas.

Kallionrinteeseen tehty laaja parvi, jonka vieressä vasemmalla alhaalla vanha nelos-slipi, eli rakennusalusta jossa laivat tehtiin valmiiksi vesillelaskua varten.

Päässä asettitehdas.


Sisävalaistus tapahtui rakennuksen ulkopuolelta, mitään sellaista joka olisi saattanut aiheuttaa palo, ja räjähdysvaaraa, ei rakennuksen sisällä ollut. Rakennus on aika korkea.

Pariovista sisään. Räystäällä kenottava lamppu on kohdannut vahvempansa.

Ikkunat rikki ja seinillä vakiokuvioita.

Toinen seinä.

Kulmaikkunanäkymä.


Ovi joen puolelle. Välissä portaat alas.

Joen puoleinen huone.

Lattiassa luukku josta on laskettu tai nostettu jotakin. Ei kannata pudota tuosta.

Vinssi, olisikohan paineilmakäyttöinen?

Takaseinää ja ikkuna.

Vastakkainen nurkka. Yleisesti ottaen huoneessa runsaasti taidetta.

Ikkunan edessä pieni huoltoparveke.



Takaisin porraskäytävään.


Portaat alas. Toisen kerroksen pieni huone oikealla.

Alakerran huone. Kiskoilla kulkeva vaunu jolla on kuljetettu jotakin raskasta rakennuksen taakse ulkopuolelle. Sekalaista romua ja lasinsiruja kaikkialla, ikkunoita peitelty.


Tyhjä hyllykkö. Takaseinällä värikoodattuja putkia, erivärisissä putkissa menee eri aine. Olisiko keltainen asetyleeniä ja sininen vain vettä?


Vasemmalla olevista pariovista pääsi kapealle parvekkeelle. Auringon heijastuksia rikkinäisistä ikkunalaseista.

Ylätasanteen betonituentaa kalliossa.


Ylimmän kerroksen huoltoparveke. Kulman takaa avautuu reitti talon taakse.


Talon toisella reunalla parveke päättyy alas meneviin portaisiin.

Uudelleen sisälle ja käytävää pitkin talon taakse.


Takana. Katse vasemmalle... oikealle...

... ja keskelle parioviin.


Alas jälleen!

Ovi ulos.

Edessä hajotettu peltikaappi, jonka takana putkikaiteilla kehystetty "patio".


Rapput alas/ ylös.






Tässä voisi nauttia iltakahvit hiljaisessa alajuoksun auringonlaskussa.

Pationäkymä yläjuoksulle. Nelos-slipi esillä lähes kokonaisuudessaan.

Takaisin ylös...

Oliskohan G.W.B tuossa.

Takaisin ylätasanteelle.

Sadevesiviemäröinti on yksinkertainen, pudotus pitkä.

Tasanteen loppupäässä on avarampaa.

Parvelta alas johtavat portaat.

Ylätasanne.
Tämän Korppolaismäen rinteeseen rakennetun tasanteen ja täältä avautuvan kulttuurinäköalan, pitäisi olla kaupunkilaisten yhteistä omaisuutta. EHDOTTOMASTI




Jäähyväisiksi vielä pari kuvaa asettitehtaasta




