RV kirjoitti:pks kirjoitti:Demokratia, viihtyisän ympäristön tavoittelu, moniarvoisuus, kestävyys ja vapaus tosin sopivat huonosti tähän muottiin. Yhdistit oikein myös ympäristökysymykset aiheeseen - niiden kanssahan monilla modernismin ajan hankkeilla oli tiettyjä hankaluuksia, jotka kaikesta järkeilystä huolimatta jäivät usein seuraavien sukupolvien huoliksi.
Nojoo, ajoin kyllä takaa myös sitä, että viihtyisyys & ympäristökysymykset tulee ottaa huomioon MUTTA ei missään tapauksessa rationaalisen suunnittelun kustannuksella niin, että asioita jahkaillaan monta vuosikymmentä vain siksi että kaikki olisivat tyytyväisiä. Loppujen lopuksihan asuisimme luultavasti vieläkin luolissa, jos demokraattinen päätöksenteko olisi aina ollut itsestäänselvyys.
Toisaalta mainitsemasi neuvostojärjestelmähän ei tuottanut sinne päinkään mitä yhteiskunta tarvitsee, sillä valtava osa budjetistahan meni aseteollisuudelle. Offiksi kyllä pahasti menee 
Lähdin itse vastauksessani liikkeelle siitä, miten
rationaalinen suunnittelu ymmärretään kaupunki-, yhdyskunta-, ja yhteiskuntasuunnittelun koulukuntana ja aikakautena. Nykyään vallinnee melko vahva yhteisymmärrys, ettei ns. rationaalinen suunnittelu tuottanut tosiaan "sinne päinkään mitä yhteiskunta tarvitsee" - oli kyse sitten kaupunkisuunnittelusta tai utopistisista yhteiskuntakokeiluista, kuten Neuvostoliitosta. Yhdistävänä tekijänä näissä kaikissa on ajatus siitä, että
asiantuntija hierarkian huipulla suunnittelee järkevän ja hyvää tarkoittavan kokonaisuuden sen kummemmin kyselemättä, mitä ihmiset oikeastaan tahtoisivat asuinympäristöltään, elämältään tai yhteiskunnaltaan.
Demokratiahan sinänsä ei tarkoita, että ei voida tehdä mitään, jos kaikki eivät ole tyytyväisiä. Jos perusteettomat valitukset hidastavat kaavoitusta vuosikausia, vika on siinä kuinka hallinto on järjestetty - ei liiassa vapaudessa. Toisaalta mitä paremmin kommunikaatio esim. asukkaiden kanssa toimii jo suunnittelun alkuvaiheessa, sitä vähemmän tyytymättömyyttä (ja valituksia) otaksuttavasti ilmenee.
