- 18.12.19 23:32
#99244
Noita Kompassin asuntopohjia taivasteli myös Arkkivahti blogissaan viikko sitten, kohdetta nimeämättä. Saatan tosiaan kuvitella, että pohjaratkaisuja ammatikseen tekevät ja siihen aika paljon koulutusta saaneet arkkitehdit nyppivät hiuksia päästään näiden kanssa, tai sitten ovat vaan päättäneet tehdä sitä kuraa mitä tilataan (mitä Arkkivahti valittelee). Noihin pienimpiin yksiöihin ei taida saada edes 80 senttiä leveämpää sänkyä ilman, että se tukkii koko kämpän. Irtaimistovarastokin mun silmääni outo termi. Eikö nuo ole aina olleet vaatehuoneita? Sinänsä semmoinen ei ole pienessäkään asunnossa huono juttu, mutta tuossa nyt ilmiselvästi tosiaan sovitellaan hukkaneliöitä johonkin käyttöön.
Asuntojen kokonormista Osmo Soininvaara kirjoitti joskus blogissaan, että alkuperäinen idea meni byrokratian koneistossa jokseenkin vituralleen. Soininvaara oli siis itse esittämässä perheasuntojen tuotannon varmistamiseen normia joskus kauan sitten (80-luvulla?), ja silloin ajatuksena oli nimenomaan erikokoisten asuntojen jakauma kokonaisella alueella. Eli että perheasuntojen määrä pyrittäisiin varmistamaan juurikin esimerkiksi Kalasataman kokoisessa satsissa, tai ehkä Sörnäistenniemen. Normi saatiin, mutta se kirjoitettiinkin sitten muotoon neliömetrien keskiarvo per tontti, tai jopa per rakennus, mikä ei ollut Soininvaaran ja muiden idean esittäjien tarkoitus laisinkaan. Tämmöinen rakennuskohtainen normi tietysti kannustaa rakennusliikettä osaoptimoimaan yksittäisen kerrostalon keskiarvon normin mukaan ja samalla maksimoimaan pienten yksiöiden määrän, jolloin synttyy paljon kopperoita ja muutama hulppean kokoinen kattohuoneisto. Ja niihin hulppean kokoisiin lapsiperheillä todennäköisesti ei ole varaa, eli normi toimi tarkoitustaan vastaan. Sitä on käsittääkseni nyttemmin korjattu, muotoon joku kappalemääräosuus 75 neliöisiä tai yli, jos nyt muistan yhtään sinne päinkään. Mutta todellakin, normin isillä ja äideillä ei alun perin ollut tarkoituksena estää tekemästä vaikka koko pilvenpiirtäjää yksiöitä, kunhan vaan alueella pystyisi lapsiperhekin asunnon hankkimaan.
Asuntojen kokonormista Osmo Soininvaara kirjoitti joskus blogissaan, että alkuperäinen idea meni byrokratian koneistossa jokseenkin vituralleen. Soininvaara oli siis itse esittämässä perheasuntojen tuotannon varmistamiseen normia joskus kauan sitten (80-luvulla?), ja silloin ajatuksena oli nimenomaan erikokoisten asuntojen jakauma kokonaisella alueella. Eli että perheasuntojen määrä pyrittäisiin varmistamaan juurikin esimerkiksi Kalasataman kokoisessa satsissa, tai ehkä Sörnäistenniemen. Normi saatiin, mutta se kirjoitettiinkin sitten muotoon neliömetrien keskiarvo per tontti, tai jopa per rakennus, mikä ei ollut Soininvaaran ja muiden idean esittäjien tarkoitus laisinkaan. Tämmöinen rakennuskohtainen normi tietysti kannustaa rakennusliikettä osaoptimoimaan yksittäisen kerrostalon keskiarvon normin mukaan ja samalla maksimoimaan pienten yksiöiden määrän, jolloin synttyy paljon kopperoita ja muutama hulppean kokoinen kattohuoneisto. Ja niihin hulppean kokoisiin lapsiperheillä todennäköisesti ei ole varaa, eli normi toimi tarkoitustaan vastaan. Sitä on käsittääkseni nyttemmin korjattu, muotoon joku kappalemääräosuus 75 neliöisiä tai yli, jos nyt muistan yhtään sinne päinkään. Mutta todellakin, normin isillä ja äideillä ei alun perin ollut tarkoituksena estää tekemästä vaikka koko pilvenpiirtäjää yksiöitä, kunhan vaan alueella pystyisi lapsiperhekin asunnon hankkimaan.