Pyöröovi kirjoitti:Mainitsin siis harmonian ja oivalluksen, kun kerran pidit niitä kovin tärkeinä kulttuurin kehitykselle. Olisi ilo kuulla niiden mahdollisesta toteuttamisesta käytännön kaupunkisuunnittelussa esimerkiksi Redin tapauksessa. Minulle jäi kovin avoimeksi käsityksesi harmoniasta, jolla joku saattaa viitata pelkästään tasaisen tehokkaaseen kaupunkiin ja toinen taas Venetsian kaltaiseen pittoreskiin siluettiin. Ne voivat olla tavoitteiltaan kovin erilaisia.
Kuten todettua, minäkin näen nyky-Suomen byrokratiassa monia valuvikoja, eikä tarkoituksenani ollut pilkata yhtään kenenkään tietoja tai taitoja. Minäkin mielelläni jatkan varmaankin kovin tosikkomaista kirjoitteluani omalla tavallani. Selvästi halveksit suurta osaa nykykulttuurista, joten olemme vain lähtökohtaisesti kovin eri linjoilla aiheesta. Vaikka Rooman rakentaminen varmasti vaati tietoisia ponnisteluja, ei pieni Pohjois-Italian kansa voinut valloitusretkiään aloittaessaan mitenkään tietää yhdistävänsä satojen vuosien kuluessa koko Välimeren seudun noin 30 miljoonan hengen imperiumiksi. Uutta ja erikoista yrittävät pyrkyrit keräävät usein lyhyellä tähtäimellä pilkkaa, kateutta ja vihaa, mutta onnistuessaan tavoitteissaan he voivat saavuttaa suunnatonta menestystä ja kunniaa.
Rooma oli tuossa kuluneena esimerkkinä arkkitehtuurillisten ja muiden taiteellisten saavutustensa vuoksi (vaikkapa Pantheon ja Neron kultainen palatsi - uudelleen löydetty vasta varhaisen renesanssin aikaan ja siihen syntyvoimaa antaneisiin taideteoksineen ym.). KESKISEN Italian kyläpahan varhaisemmat ja myöhemmätkin, väkivaltaiset tai hurmaten hankitut, valloitukset ovat asia erikseen vaikka toki Roomakin otti vaikutteita kaikkialta minne meni - valloittaen. Rooma teki sen kuitenkin hyvin eli paransi ja kehitti oppimaansa eikä vesittänyt. Asiat siis luonnollisesti ovat toisiinsa sidoksissa.
Toki osasivat roomalaisetkin myös huonosti tehdä - Korkeimmat aikansa "tornitalot", joissain lähteissä väitetysti jopa 12 kerroksiset, ainakin lähemmäksi kymmentä kerrosta korkeat köyhien asuintalot, insulat, olivat vaarallisia ja synkkiä rakennuksia. Erityisesti palovaara oli aina läsnä.
"Nykykulttuurista" en pidä siitä osasta mikä silkkaa aneemisuuttaan ja rohkeuden puutettaan vesittää koko käsitettä kulttuuri. Mikään nykytaiteen tai nykyhetkisyyden halveksija en ole. Aika rohkeaa väittää sellaista ihmisestä, muutaman amatöörien taloharrastefoorumille kepeästi kirjoitetun rivin perusteella.
Aina on ollut vähemmän tasokastakin, osa roskasta aikansa menestynyt ja sitten unohtunut tai tuhottukin. Hyvääkin, tunnetusti, tuhotaan huonomman tieltä.
Taulut voi helposti vaikka varastoida piiloon ja musiikit vaieta mutta rakennustaide on kaikille näkeville arjessa väkisin läsnä ja kookas sellainen näkyy laajalle. Sillä on ihan erityisen suuri vastuu, koska se on aina vaikuttamassa ja esillä. Tympeä ja kuolleisuutta ilmentävä muotokieli masentaa. Iloinen ja elämänmyönteinen voimistaa. Ylväs ja klassisiin kauneusihanteisiin perustuva rakentaminen vaikuttaa ylentävästi monella eri tavoin mieleen. Vaikka noita ei tietoisesti aina ajattelisikaan, vaikutus on aina olemassa. Arkkitehtuurin on syytä olla erityisen korkeatasoista taidetta. Nyt niin ei ole. Kerrosten lukumäärät, kaupalliset liikenneratkaisut ja mahdollisimman vähän esteettistä mielihyvää tuottava muoto ja värikieli ovat jostain massamielenhäiriöllisestä syystä päässeet alistamaan muut arvot.
Halveksunta ja objektiivinen kriittisyys ovat taasen täysin eri asioita. Rakastan ja arvostan kulttuuria ja sivistystä. Niiden väkisin korvaamista lyhytnäköisesti silkalla rahanahneudella, henkisellä laiskuudella tai pinnallisesti "menestyksellä ja kunnialla" ("suunnaton menestys ja kunnia" taas kuulostaa aika suuruudenhullulta ja vähintään egoistiseltakin tavoitteelta, kenellä nykyään elävällä ihmisellä tuollaista sarjakuvarocktähteyttä edes, aikuisten oikeasti, on?) pidän rikoksina ihmisen älyä ja menneiden sukupolvien yrittelijäisyyttäkin kohtaan.
Siis: Koska arvostan esim. rakennustaidetta hyvin paljon en pidä siitä että näen sitä harjoitettavan suinpäin pers*illen. Kotinurkillani se varsinkin on, henkilökohtaisesti, vastenmielistä koettavaa. Jos joku pitää rumasta niin hän on varmasti nykyajasssa siltä osin onnellinen otus.
Tosiaan nykyään liian usein halpa ja helppo syrjäyttää arvokkaamman.
Olla rohkeasti luova ei ole sama asia kuin olla kritiikitön - tekemisensä suhteen - peläten vaipuvansa "pelkoihin ja varjoihin" ja siksi tyytyy huonosti plagioimaan niiden saavutuksia, jotka vaivalla ovat luovan työn tehneet.
Hyvä rakennustaide ei todennäköisesti synny vahingossa.
Todennäköisesti siihen vaaditaan tasokasta koulutusta, lahjoja ja suurta määrää ahkeraa työtä.
Tuo "Redin tapauskin" on isommasta mittakaavastaan huolimatta, aika lailla totutusti, kuin lastentarhalaisen palikkarakennelma - parhaimmillaan tulee pysymään (kaupallisesti) kasassa ja osa muodollisesti toimii, osa ei. Palikoitakin tylsämielinen tarhan täti antoi liian vähän ja kaikki harmaita. Koko ajan on epäiltävä että onnistuuko koko kyhäelmä vai ei. Itse optimistina uskon että voi jopa joiltain osin jotenkin onnistuakin.
Et tainnut oikein ymmärtää mitä ajoin takaa? Syynä saattaa olla heikko ilmaisukykyni.
Puolestani tämä hedelmätön jaappaus saa jäädä.
Hyvää yötä.