Hieno aihe! Juuri tällaisia pohdiskelevampia aiheita olenkin tänne toivonut enemmän! Niinpä minäkin intoudun pohtimaan jotain.
Olen kyllä aloittajan kanssa eri mieltä funkiksen valta-asemasta. Toki funkis on vaikuttanut hirveän paljon myöhemmän arkkitehtuurin muotokieleen, mutta aatesuuntana funktionalismi tuntuu kadonneen jonnekin dekonstruktionismin, betonibrutalismin ja postmodernismin varjoon. Postmorernismin elementtilaatikoiden päälle kyhätyt teennäiset pikkunätit koristeet tuntuvat tehneen paluun (jos ovat joskus hetkeksi kadonneet). Minusta tuntuu, että valtavirta kokeilevammasta arkkitehtuurista on haikailee dekonstruktionististen kokeilujen perään, mutta koska omituisten häkkyröiden rakentaminen on kallista, kokeilevuus on näkynyt vain jännissä pintaratkaisuissa. (Näin ainakin Suomessa)
Jos taas pohditaan, mitä tulevaisuuden arkkitehtuuri tuo meille tullessaan, uskon, toivon ja haluan tehdä parhaani sen eteen, että funktionalismin ajattelutapa näkyisi taas enemmän suunnittelussa, mutta tällä kertaa toimintojen määräämän muodon tilalle tulisi olemisen määräämä muoto.
"form follows funktion" => "form follows being"
Edellisellä tarkoitan esimerkiksi sitä, että asuinrakennuksia ei etupäässä suunnitella standardimallisten ja vaikeasti muunneltavien runkojen päälle rakennettavina kuorina vaan pohdittaisiin sitä, miten asukas voi helposti muokata (jopa kerrostalo-)asunnostaan sellaisen, että siellä on hyvä olla ja asua. Mielestäni Helsingin kaupunkin
Kehittyvä kerrostalo -ohjelma on mielenkiintoinen askel tähän suuntaan. Erityisen mielenkiintoiseksi koen projektiin kuulovan korttelin
Att Helsingin Studio. Kyseinen projekti tarjoaa aivan erilaisia mahdollisuuksia asumiseen ja olemiseen. Mahdollisuuksia toki on ollut nytkin, mutta on eri asia, onko joku mahdollista periaatteessa, jos näkee paljon vaivaa, vai tuetaanko laajojen mahdollisuuksien toteuttamista aidosti. Att Helsingin Studion muotokieli on mielestäni melko yhdentekevää, vaikka pidän sen antipostmodernisesta asenteesta, mutta suunnittelun yleislinjat ovat kiinnostavia ja inspiroivia.
Uskon myös, että viherrakentaminen alkaa saamaan enemmän huomiota. Tähän mennessä yleisesti tunnustettuja nimenomaan arkkitehtuuriltaan arvostettuja löytyy tasan yksi barcelonalainen tapaus, jota on tällekin foorumille ansiokkaasti kuvattu. Muuten puistot ovat erinäisiä linnojen pihoja lukuunottamatta viihtyisiä lähinnä vahingossa. Nekin puistot, joiden suunnittelusta puhutaan (Versaille, Kultaranta jne.) tuntuvat olevan tehty lähinnä katseltaviksi. Toivon, että viheralueita ja muita julkisisia tiloja suunnitellaan yhä enemmän siellä olemisen näkökulmasta eikä itsenäisiksi taideteoksiksi. Ainakin itselleni on tärkeää, että puistossa on nurmikkoa jolla on hyvä istua (ja juoda kaljaa). Lisäksi toivoisin, että ympäristösuunittelua tehtäisiin enemmän ympäristön ehdoilla. Viikin ekokaupunginosa ja Suurpelto, jossa kaupunkiojia siirretään catepillarilla, ovat melko surullisia esimerkkejä ympäristön unohtamisesta.