Minulle korkeat talot eivät ole itseisarvo. Mutta kaupunkia rakennettaessa pitää koettaa tehdä se mahdollisimman tehokkaasti, tiiviinä ja sekoittuneen, eli paljon erilaisia "lähipalveluita" tarjoavana. Muuten rakennetaan lähiötä, josta on pitkä matka kaikkeen, ja hukataan mahdollisuus luoda pidettyä, viihtyisää, ekologista ja monipuolisesti toimivaa kaupunkia.
Asuintalot&rantapajukko on näin tarkastellen aika epäonnistunutta kaupunkirakennetta paikassa, jonka kuitenkin pitäisi olla keskustan laajenemisaluetta.
Oulun keskustan edessä suistossa on karkeasti arvioiden 8 kilometriä rantaviivaa. Paljon siitä on sellaista, johon tosiaan vaikkapa vesi voi nousta, mutta jotain siitä pitää voida myös ottaa käyttöön. Rannat ovat avoimia, hyvä, mutta esimerkiksi kesäkahviloita on rannan läheisyydessä Oulussa kaksi (2) kappaletta, toinen näistä Värtössä, kaukana suistoalueesta.
Todella tehokkasti rakennettu on tällä hetkellä vain parisataa metriä torin rannassa, ja kesäisin voidaan todeta sen olevan ehdottomasti suosituin oleskelualue. Eikö tätä voitaisi saada hiukan lisääkin?
Luonnontilaisuus ja rakentamattomuus on sitäpaitsi vain viime vuosikymmenien tuote. Historiallisesti vaikkapa Pikisaari on ollut teollisuusalue, ja lähes puuton vielä koko 1900-luvun alkupuolen (en toki kuuluta palauttamista ihan siihen tilaan). Samoin nyt lähes autioissa Linnasaaressa ja Lammassaaressa on ollut rakennuksia vuosisatojen ajan, eikä kesähuviloiden Hietasaarikaan ollut nykyisen kaltainen pusikko vaan niitty- ja peltomaata.
Usein vedotaan luonnontilaisuuden säilyttämiseen, mutta uskon että rantaviivaan osattaisiin nykyään suunnitella muutakin kuin nurmea, ja silti mahdollistaa vesiluonnon elinvoimaisuus. - Tällä hetkellä rannan kohdassa x oleva biotooppi ei voi olla se ainoa "aito", mahdollinen ja hyväksyttävä, kyllä luonto pitää puolensa ja mukautuu uusiin olosuhteisiin.
Sent from my iPhone using
Tapatalk