Sitten itse pyryn viestiin. Puhut kerroksellisuudesta ja monimuotoisuudesta. No se on totta Turun osalta, että kaikkia tyylejä löytyy samasta korttelista. Onko se sitten tyylikästä ja näyttävää on toinen juttu. Pistetornit eivät kovin paljon eroa Kannelmäen tai Pohjois-Haagan torneista, joten en niille keskusta-alueella kovin suurta arvoa antaisi. Aika lähiömäinen vaikutelma.
Niin, makuasiat ovat makuasioita.
On aika hupaisaa puhua "museoinnista". Ikäänkuin sitä olisi jossain tapahtunut Suomessa tai ikäänkuin se uhkaisi nurkan takana. Jos miettiin, että jopa Qwenselin talo on ollut purku-uhan alla, ei voida puhua museoinnista.
Tuota en tiennytkään. Mielestäni olisi kuitenkin parempi rajata keskustelu todella purettuihin taloihin. Kyllähän omistaja purkulupaa usein hakee, jos se vaikuttaa kannattavalta yritykseltä.
Kysymykseeni et vastannut, palaan siihen seuraavaksi.
Puu ei minulle materiaalina ole itsetarkoitus, vaan se, mitä siitä on saatu aikaan. Toki puutalojen tilanne on tullut kivitaloja 1800-luvulla, mutta millaisia? Onko se sama asia, jos puretaan puutalo ja pistetään elementtiä tilalle?
Ei se kaupunkikuvallisesti ole sama asia, mutta ilmiö on selvästi sama. On luonnollista, että kaupungin kasvaessa pieniä rakennuksia korvataan suuremmilla (sikäli kuin kaupunkirakentamista voi ylipäänsä kutsua luonnolliseksi). Joskus päätetään puuttua tähän ilmiöön jonkin erityisen arvokkaan rakennuksen tai alueen säilyttämiseksi, ja tämä on tietysti erinomainen asia. Varmasti suuri osa suomalaisista ajattelee nykyään, että 1950-70-luvuilla purkaminen karkasi käsistä.
Tuolloin tilanne oli kuitenkin toinen: suurinta osaa puretuista rakennuksista ei yksinkertaisesti mielletty erityisen arvokkaiksi (poikkeuksiakin on, ekana tulee mieleen Heimolan talo Helsingissä). Itsestään selvänä pidettiin sitä, että puutalot väistyvät kerrostalojen tieltä, ja empireruutukaavat sopivat uudisrakentamiseen sellaisenaan. Tyypillisesti puretut kivitalot olivat 40-80 vuotta vanhoja, ei niitä ikänsäkään puolesta käsitetty arvorakennuksiksi. Visbyn, jota mielelläsi vertaat Turkuun (en oikein ymmärrä, miksi sinusta on hyväksyttävää verrata kaupunkeja keskenään toisessa yhteydessä, mutta toisessa tuomitset sen), rakennuskanta oli jo tuolloin useita satoja vuosia vanhaa ja se oli elänyt turismista 1800-luvulta lähtien, kun Turkua vielä jälleenrakennettiin palon jäljiltä.
Jos sitten ajatellaan, että purkaminen oli ok niin pitkään, kun puutalojen tilalle nousi komeita kivitaloja, voidaan siltä pohjalta muotoilla sellainen käsitys että rakentaminen Suomessa olisi oikeastaan pitänyt lopettaa joskus vuoden 1940 paikkeilla. Näinhän voi aivan hyvin ajatella, ja tällä on varmaan osuutensa vaikkapa Viipuri-nostalgiaankin. Sehän jäi muistoissa tavallaan vuoden 1939 tilanteeseen, kun keskustaa ei päästy purkamaan sodan jälkeen. Ei pidä kuitenkaan hämmästyä, jos kaikki eivät ajattele näin.
Oma oletukseni on, että hän (pyry) halusi tuoda esiin sen, mitä piti olennaisena TS:n jutussa, eli että Tampereen taudistakin voidaan puhua.
Tämä oletus osuu täysin oikeaan!
Vaikuttaa siltä, että tulkinnat siitä, mikä voisi olla syy käsitellä muiden kaupunkien purkamisia, ovat varsin kaukana toisistaan. Ainakin itse ajattelen, niin kuin taisin jo mainitakin, että ilmiön asiapitoinen käsittely edellyttää kaupunkien vertailua. Gentleman taas tulkitsee muiden kaupunkien purkutapausten käsittelyn Turun rinnalla niin, että sillä pyritään jollakin tavalla oikeuttamaan Turun purkamisia.
Gentlemanin tulkinta on sikäli perusteltu, että threadin nimessä mainitaan nimenomaan Turku eli muut kaupungit ovat tässä yhteydessä tavallaan väärällä areenalla. Jos tätä katsotaan läpi sormien, jäljelle jää kysymys Turun erityisyydestä.
Mielestäni normaalitilanteessa lähtökohta olisi se, että kaupunkeja käsitellään tasapuolisesti eikä mitään niistä nosteta erityisasemaan. Voi kuitenkin olla syitä, jotka oikeuttavat käsittelemään jotakin kaupunkia eri tavalla kuin muita. Nähtävästi Gentleman katsoo, että Turkuun tällaiset syyt pätevät ja tekevät siitä erityisen. Tällöin voisi tosiaan sanoa, että muiden kaupunkien purkamisia ei ole perusteltua käsitellä tässä yhteydessä, sillä Turulla on erityisasemansa.
Koska Gentleman on tähän erityisyyteen vedonnut, jää hänelle vastuu esittää ne syyt, joihin erityisyys perustuu. Tähän asti hän ei ole tehnyt niin ainakaan tavalla, joka olisi vakuuttanut muut. Ikää on tarjottu ja kysymys siitä on mielestäni käsitelty. Muutaman vuoden pääkaupunkistatus ei sekään oikein vakuuta.
On syytä pitää mielessä, että vanhimmat puretuista taloista olivat peräisin 1800-luvulta. Turun palon jälkeinen kaava oli Engelin kynästä, niin kuin melkein kaikki 1800-luvun alkupuolella Suomessa suunniteltu. Syntyneellä empirekaupungilla oli monia vastineita ympäri maata, joskin se oli Helsingin ohella niistä suurin. Jäljellä on vain hajanaisia fragmentteja, ehkä Raahea ja (mielestäni ehkä aidosti erityisenä pidettävää) Porvoota lukuun ottamatta. Vuosisadan alun nopean rakentamisen ja sodan tuhojen seurauksena Turun puuempirekaupunki ei sodanjälkeisen purkuinnon vasta alkaessakaan ollut enää yhtenäinen, toisin kuin eräät muut sittemmin puretut empirekaupungit.
Tulipa taas tekstiä!