Kantti kirjoitti:jfo kirjoitti:
Todellakin; kun arkkitehdit alkavat sokeasti kuuntelemaan kansan mielipiteitä siitä mikä on hyvää ja haluttavaa, häviää koko rakennustaiteen alalta henkinen itsekunnioitus ja integriteetti, joka tekee arkkitehtuurista arvokasta. Lasitetut parvekkeet ovat rakennustaiteen mcdonaldsia, mautonta mössöä. Juuri tällaiselta tahdottomalta maksavan yleisön kosiskelulta tuo Kangasalankin projekti näyttää. Totaalinen kontrasti hienolle Kangasala-talolle.
Anteeksi vain, mutta tämä saattaa kuulostaa tavallisen kaduntallajan suunnasta aivan karvat pystyyn nostattavan elitistiseltä.
Helposti tuleekin mielessään kysyneeksi (kuten joskus 1960-1970-luvuilla elementtirakentamisen alkuvuosina kaupungin jungendeja lanattaessa) ovatko taloihin muuttavat asukkaat asiakaskarjaa joita viisaat ja lahjakkaat johtavat ylhäältä? Karvalakkikansalaiset kun eivät ymmärrä laadukkaan arkkitehtuurin ja hyvän päälle noin yleensäkään? 
Mjoo, tietyllä tavalla elitismin äärellä toki ollaan, kuten missä tahansa muussakin taidemuodossa.
Kuitenkin: Eihän 1800-luvun kivitaloihinkaan asennettaisi lasitettuja parvekkeita, vaikka ne jonkun mielestä asumismukavuutta lisäisivätkin, koska ne eivät yksinkertaisesti sovellu alkuperäiseen, arkkitehdin luomaan visioon rakennuksen ulkonäöstä. Miksi Theodor Höijerin tai Georg Chiewitzin alkuperäinen visio on tärkeämpi kuin jonkin 1960-luvun arkkitehdin visio?
Asiakas-/asukaslähtöinen "funktionalismi" eli asumismukavuuden sen hetkinen maksimointi voi olla lyhyellä aikajänteellä järkevä ratkaisu, mutta pitkällä aikavälillä tuhoaa kunkin rakennuskohteen rakennustaiteellisia arvoja ja saattaa pitkällä aikavälillä jopa alentaa jälleenmyyntiarvoa. Kaikkien kaveri ei ole kenenkään kaveri ja jos yrittää miellyttää kaikkia, ei miellytä lopulta ketään.