veka kirjoitti: ↑29.06.20 20:09
Jäin tätä miettimään. Aallon punatiilinen nauhaikkunatalo oikeastaan avasi uuden aikakauden Helsingin keskustan rakentamisessa Sotien aikana ja niiden jälkeen uudisrakentaminen oli olematonta tai vähäistä. Aallon talo rakennettiin 1950-1951 ja sai nopeasti seuraajia. Suurimmassa osassa niistä punatiilivuoraus on saanut antaa tilaa valkoisille levyille. Tällaisia rakennuksia on Helsingin keskustassa kymmeniä 1950-luvulta ja 60-luvun alkupuolelta, erityisen paljon mm. Punavuoressa. Niihin verrattuna Aallon työ tuntuu nyt uniikilta ja jopa virkistävältä.
En tarkoittanut, että sen paikalla pitäisi olla jonkin sortin vanhahtava jäljitelmä tms. Sen sijaan Aalto olisi voinut osoittaa suuruutensa tekemällä paikalle aikansa uutta arkkitehtuuria, joka olisi ottanut paremmin huomioon ympärillä olevat rakennukset. Sitä hän ei halunnut tehdä eikä siksi ansaitse kunnioitustani tällä työllään.
Edellä olevat kuvat ovat runsaan viikon takaa. Kävin nyt uudestaan haistelemassa tunnelmia Ratakadulla. Asun lähellä, mutta jostain syystä Ratakatua ei tule juuri käytetyksi. Vieressä on tietty houkutteleva Iso Roba ja koulun eteläpuolella kivempia kulkureittejä, mutta jokin myös Ratakadun tunnelmassa vähän mättää. Kivijalkakauppojen yms. puute on varmaan yksi syy. Iso koulu (jota itsekin aikoinaan kävin) ja Supo Ratakadun länsipäässä eivät ole omiaan luomaan eläväistä tunnelmaa. Valitettavasti Aallon Insinööritalo tuntui edelleen olevan väärässä paikassa.
Korttelin verran pohjoisempana Isolla Roballa rempattiin pari vuotta sitten valkoinen 1961 valmistunut nauhaikkunatalo Lumo-vuokrataloksi, joka sai myös täysin uuden ulkoseinän. Masentavan ei onneksi tarvitse olla ikuista. Yhä vain uudistuneen talon moderni ilme tuntuu oikein mukavalta. En nyt halua toivoa, että Aallon rakennukselle tehtäisiin jotain vastaavaa (eikä se tietysti olisi edes mahdollista), mutta Aallon monien seuraajien kohdalla sellaista voi jopa vaatia. Seuraava kuvapari julkaistiin runsas vuosi sitten Täydennysrakentaminen-ketjussa ja sopinee toistettavaksi myös tässä keskustelussa.
Iso Roba 30 (1961-2019), kuva Finna, Helsingin kaupunginmuseo
Iso Roba 30 (2019-), kuva: arkkitehtitoimisto Stefan Ahlman
Samaa mieltä.
Kun asiaa tarkemmin miettii, on Ratakadun ”Insinööritalo” oikeastaan aika kiinnostava. Talo on suunniteltu ja rakennettu aivan 50-luvun alussa, mutta eroaa merkittävästi esim. samanikäisestä Ratakatu 21:n talosta. Ideoiko Aalto 60-luvun ihanteena pidetyn nauhaikkunamallin kymmenen vuotta ennen, kuin rakennustyyli tuli muotiin (esim. Ratakatu 23-25 ja Keijo Petäjän suunnittelema asuintalo Iso-Roban ja Albertinkadun kulmassa)?
Näin maallikkona pidän mainittua Lumon vuokrataloa Iso-Roballa yhtenä onnistuneimpana ”mittavana korjausrakentamisprojektina” Helsingin keskustassa viime vuosina. Vastaavaa yritettiin Albertinkadun ja Lönnrotinkadun kulmassa sijainneelle 60-luvun toimistotalolle. Lopputulos, jossa valtavat, epäsymmetriset ikkunat hävittävät täysin alkuperäisen, linjakkaan toimistotalon fiiliksen, on omaan silmääni erikoinen ja muotopuoli.
Toki esim. Ohranan talon entisöinti on hatunnoston arvoinen suoritus. Saa nähdä, yltääkö Insinööritalon projekti samalle viivalle: odottelemaan aikaa, jolloin 60-luvun arkkitehtuuri alkaa tuntua hienolta.